En ole mieheni unelmien nainen
Onko kenelläkään muulla samanlainen tilanne ja kuinka jaksatte tietää, että mitä/millaisen miehenne haluaa naisesta, ei mitenkään ilmenny teissä. Mieheni ei katso minua kuin unelmiensa naista, koska en ole sellainen. Kyllä hän rakastaa minua ja kaikki on ok, mutta se tunne kalvaa minua, kun tiedän etten pysty olemaan sellainen mistä hän joskus haaveili, oikeasti vain tyytyi minuun.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehellä haaveet jossain supermalleissa, hyvä tietysti että ei tuhlaa elämäänsä niiden odotteluun.
Ei me miehet mitään supermalleja haluta, ne on liian laihoja. Me halutaan kunnossa pysyviä naisia.
Eli tarkoittaa sitä, että ei kerätä älyttömästi läskiä kroppaan vaan pysytään suhtkoht kondiksessa. Ai että katson ihaillen naisia, jotka osaavat liikkua ja pitää vartensa kunnossa. Oma kun pullistunut melko paljon.
Muuten on kyllä omakin unelmien nainen, laihduttas vaan normaalipainoon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin vaimolleni että toivon hänen kuolemaansa.
Toivottavasti sinulla tärppää huomattavasti nopeammin omalla kohdallasi. :)
ohis
Samat sanat! :) ohis II
Nuoruuden poikaystävä jankutti kauan että sun pitäs olla sitä ja sun pitäs olla tätä, kunnes sairastuin syömishäiriöön. Vanhempana ja fiksumpana kierrän tollaset kaukaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöllisesti en ole mieheni unelmien nainen. Olen lyhyt, en missin mitoissa, mulla on skolioosi ja leikkausarpia, enkä juuri meikkaa ja exänsä ovat pitkiä, hoikkia ja laitettuja. Mies sanoo, että mun luonne, huumori, äly yms tekee musta hänen unelmiensa naisen kun kaikki ne osuu yhteen ja sanoo, että oon hänelle täydellinen.
Mies ei ole ikinä sanonut minulle, että olen hänelle täydellinen.
Ap
Miksi sinun tulisi olla täydellinen? Usein ne pienet virheet ihmisessä tekevät ihmisestä kiinnostavan ja persoonallisen. Onko miehesi sanonut, että voi rakastaa vain täydellisiä ihmisiä? Niitä täydellisiä yksilöitä kun ei ole olemassakaan. Jopa maailman kauneimmilla ja komeimmilla ihmisillä on omat virheensä, joista ulkopuoliset eivät tiedä mitään. Vinkki: kasvata itsellesi hyvä itsetunto, se kaunistaa ;)
Mitä helvettiä te oikein itkette täällä? :D
Joo ei ole munkaan mies mikään täydellinen "unelmamies" enkä ole minäkään hänen unelmiensa nainen, mutta rakastetaan toisiamme silti.
No, kun se, jolle toinen ei ole unelmien täyttymys ei välttämättä rakastakaan ja jättää jossain vaiheessa. Koettu on. Ei voi olla siis rauhallisin mielin kun tietää, ettei riitä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä te oikein itkette täällä? :D
Joo ei ole munkaan mies mikään täydellinen "unelmamies" enkä ole minäkään hänen unelmiensa nainen, mutta rakastetaan toisiamme silti.
Ei ole kyse siitä, että pitäisi olla kaikkien unelma ja täydellinen ihminen. Vaan jos rakkaimpasi mielestä et ole hänelle se oikea tai sanoisi sinulle että 'olet juuri tuollaisena minulle täydellinen'.
Vierailija kirjoitti:
No, kun se, jolle toinen ei ole unelmien täyttymys ei välttämättä rakastakaan ja jättää jossain vaiheessa. Koettu on. Ei voi olla siis rauhallisin mielin kun tietää, ettei riitä toiselle.
Ehkä ei kannata olla sen kanssa, jolle ei "riitä". Varmasti tuolla jossain on mies, joka nauttisi sinusta ihan täysillä ja jolle sinä olisit aikalailla täydellisen ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä te oikein itkette täällä? :D
Joo ei ole munkaan mies mikään täydellinen "unelmamies" enkä ole minäkään hänen unelmiensa nainen, mutta rakastetaan toisiamme silti.
Ei ole kyse siitä, että pitäisi olla kaikkien unelma ja täydellinen ihminen. Vaan jos rakkaimpasi mielestä et ole hänelle se oikea tai sanoisi sinulle että 'olet juuri tuollaisena minulle täydellinen'.
Aa, okei. Aloitus oli vähän epäselkeä, että millä tavalla ap nyt ei ollut unelmien nainen. Jos rakkaimpasi ajattelee että et ole se oikea, silloin on vain yksi oikea ratkaisu: jätä se sika! Jos taas rakkaimpasi yrittää vihjailla, että sun pitäisi vähän laihduttaa tai vähän kasvattaa lihaksia tai vähän leikata erilainen tukka jne. että vastaisit hänen ihannettaan, niin silloin kyseessä on joku todella inhottava, kenties hieman narsistisuuteen taipuva ihminen, joka yrittää ehkä kontrolloida sinua heikentämällä itsetuntoasi moisilla kommenteilla. Tällöin myös vastaus on sama: jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
No, kun se, jolle toinen ei ole unelmien täyttymys ei välttämättä rakastakaan ja jättää jossain vaiheessa. Koettu on. Ei voi olla siis rauhallisin mielin kun tietää, ettei riitä toiselle.
Tämä se juuri hiertää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun se, jolle toinen ei ole unelmien täyttymys ei välttämättä rakastakaan ja jättää jossain vaiheessa. Koettu on. Ei voi olla siis rauhallisin mielin kun tietää, ettei riitä toiselle.
Tämä se juuri hiertää.
Ap
No älä ole sitten rauhallisin mielin vaan epäilet kaikkea ja kaikkia, olet vainoharhaisuuteen saakka epäluuloinen, haukut ja mollaat itseäsi kaikista asioista, tekemisistäsi, ulkonäöstäsi ja itkeä vollotat räkä poskella onnetonta elämääsi. Sekä tietenkin valitat kaikille kurjuuttasi, kuljet selkä kyyryssä ja otsa rypyllä rumasti. Puhut koko ajan miehelle siitä kuinka hän ansaitsisi paremman, fiksumman, kauniimman ja seksikkäämmän, annat itsesäälisi vallata sinut useamman kerran päivässä, varsinkin silloin kun olette kahdestaan, häpeät itseäsi kaikin tavoin, et arvosta itseäsi missään asiassa ja myrkytät mielesi kaikelta miehen hyvältä. Odotat kuitenkin niitä "olet täydellinen, ihana ja maailman paras nainen!" sanoja mieheltä, vaikka ihan surkimus oletkin. Hienoa, kyllä parisuhteenne hyväksi muuttuu!
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään. Se oli vaikea paikka tajuta, itse olin niin hänen lumoissaan, etten tajunnut epäillä mitään ennen kuin oli liian myöhäistä.
Nyt olen vetäytynyt ja erilainen kuin ennen, mies varmaan ihmettelee muutosta.
En ymmärrä tuota miesten asennetta, että tyydytään johonkin naiseen kun ei parempaa saa. Omalla miehellä haaveet jossain supermalleissa, hyvä tietysti että ei tuhlaa elämäänsä niiden odotteluun.
Et ymmärrä? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos yksin on huonompi kuin sen ei-unelmien naisen kanssa, niin miksi olisi yksin mieluummin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun se, jolle toinen ei ole unelmien täyttymys ei välttämättä rakastakaan ja jättää jossain vaiheessa. Koettu on. Ei voi olla siis rauhallisin mielin kun tietää, ettei riitä toiselle.
Tämä se juuri hiertää.
ApNo älä ole sitten rauhallisin mielin vaan epäilet kaikkea ja kaikkia, olet vainoharhaisuuteen saakka epäluuloinen, haukut ja mollaat itseäsi kaikista asioista, tekemisistäsi, ulkonäöstäsi ja itkeä vollotat räkä poskella onnetonta elämääsi. Sekä tietenkin valitat kaikille kurjuuttasi, kuljet selkä kyyryssä ja otsa rypyllä rumasti. Puhut koko ajan miehelle siitä kuinka hän ansaitsisi paremman, fiksumman, kauniimman ja seksikkäämmän, annat itsesäälisi vallata sinut useamman kerran päivässä, varsinkin silloin kun olette kahdestaan, häpeät itseäsi kaikin tavoin, et arvosta itseäsi missään asiassa ja myrkytät mielesi kaikelta miehen hyvältä. Odotat kuitenkin niitä "olet täydellinen, ihana ja maailman paras nainen!" sanoja mieheltä, vaikka ihan surkimus oletkin. Hienoa, kyllä parisuhteenne hyväksi muuttuu!
Älä liioittele. En valita tai vollota, enkä tosiaankaan puhu miehelleni asiasta. Jos pystyisin jollekulle asiasta puhumaan, niin en pohtisi asiaa täällä. En vain tosiaankaan pysty olemaan rauhallisin mielin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä te oikein itkette täällä? :D
Joo ei ole munkaan mies mikään täydellinen "unelmamies" enkä ole minäkään hänen unelmiensa nainen, mutta rakastetaan toisiamme silti.
Ei ole kyse siitä, että pitäisi olla kaikkien unelma ja täydellinen ihminen. Vaan jos rakkaimpasi mielestä et ole hänelle se oikea tai sanoisi sinulle että 'olet juuri tuollaisena minulle täydellinen'.
Aa, okei. Aloitus oli vähän epäselkeä, että millä tavalla ap nyt ei ollut unelmien nainen. Jos rakkaimpasi ajattelee että et ole se oikea, silloin on vain yksi oikea ratkaisu: jätä se sika! Jos taas rakkaimpasi yrittää vihjailla, että sun pitäisi vähän laihduttaa tai vähän kasvattaa lihaksia tai vähän leikata erilainen tukka jne. että vastaisit hänen ihannettaan, niin silloin kyseessä on joku todella inhottava, kenties hieman narsistisuuteen taipuva ihminen, joka yrittää ehkä kontrolloida sinua heikentämällä itsetuntoasi moisilla kommenteilla. Tällöin myös vastaus on sama: jätä se sika!
Ei hän ole ääneen sanonut että en ole se oikea, muttei ole sanonut myöskään että olisin. En muista mitään ylistämistä tai minun kehumista toisille ihmisille ja tosiaan muutaman vihjeen olen kuullut mitä muuttamalla olisin kuin muut naiset. Eikö se jo kerro paljon? Keitä ne 'muut naiset' on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä te oikein itkette täällä? :D
Joo ei ole munkaan mies mikään täydellinen "unelmamies" enkä ole minäkään hänen unelmiensa nainen, mutta rakastetaan toisiamme silti.
Ei ole kyse siitä, että pitäisi olla kaikkien unelma ja täydellinen ihminen. Vaan jos rakkaimpasi mielestä et ole hänelle se oikea tai sanoisi sinulle että 'olet juuri tuollaisena minulle täydellinen'.
Aa, okei. Aloitus oli vähän epäselkeä, että millä tavalla ap nyt ei ollut unelmien nainen. Jos rakkaimpasi ajattelee että et ole se oikea, silloin on vain yksi oikea ratkaisu: jätä se sika! Jos taas rakkaimpasi yrittää vihjailla, että sun pitäisi vähän laihduttaa tai vähän kasvattaa lihaksia tai vähän leikata erilainen tukka jne. että vastaisit hänen ihannettaan, niin silloin kyseessä on joku todella inhottava, kenties hieman narsistisuuteen taipuva ihminen, joka yrittää ehkä kontrolloida sinua heikentämällä itsetuntoasi moisilla kommenteilla. Tällöin myös vastaus on sama: jätä se sika!
Ei hän ole ääneen sanonut että en ole se oikea, muttei ole sanonut myöskään että olisin. En muista mitään ylistämistä tai minun kehumista toisille ihmisille ja tosiaan muutaman vihjeen olen kuullut mitä muuttamalla olisin kuin muut naiset. Eikö se jo kerro paljon? Keitä ne 'muut naiset' on.
Tämä ei ollut siis ap, vaan tuo edellistä edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun se, jolle toinen ei ole unelmien täyttymys ei välttämättä rakastakaan ja jättää jossain vaiheessa. Koettu on. Ei voi olla siis rauhallisin mielin kun tietää, ettei riitä toiselle.
Tämä se juuri hiertää.
ApNo älä ole sitten rauhallisin mielin vaan epäilet kaikkea ja kaikkia, olet vainoharhaisuuteen saakka epäluuloinen, haukut ja mollaat itseäsi kaikista asioista, tekemisistäsi, ulkonäöstäsi ja itkeä vollotat räkä poskella onnetonta elämääsi. Sekä tietenkin valitat kaikille kurjuuttasi, kuljet selkä kyyryssä ja otsa rypyllä rumasti. Puhut koko ajan miehelle siitä kuinka hän ansaitsisi paremman, fiksumman, kauniimman ja seksikkäämmän, annat itsesäälisi vallata sinut useamman kerran päivässä, varsinkin silloin kun olette kahdestaan, häpeät itseäsi kaikin tavoin, et arvosta itseäsi missään asiassa ja myrkytät mielesi kaikelta miehen hyvältä. Odotat kuitenkin niitä "olet täydellinen, ihana ja maailman paras nainen!" sanoja mieheltä, vaikka ihan surkimus oletkin. Hienoa, kyllä parisuhteenne hyväksi muuttuu!
Älä liioittele. En valita tai vollota, enkä tosiaankaan puhu miehelleni asiasta. Jos pystyisin jollekulle asiasta puhumaan, niin en pohtisi asiaa täällä. En vain tosiaankaan pysty olemaan rauhallisin mielin.
Ap
No ala puhumaan sille miehellesi asiasta, jos se kerran vaivaa sinua.
En tiedä miten sen oikein selittäisin. En siis ole haukkumassa täällä miestäni, vaan jollain lailla hakemassa vertaistukea tai mielipiteitä. En osaa olla onnellinen mieheni kanssa, koska tiedän että olen kaukana siitä unelmasta mikä hänellä oli/on puolisostaan. Mitään todisteita siitä että olisinkin hänelle kaikki mitä hän on ikinä toivonut, ei ole, tai että hänen mielensä olisi muuttunut siitä mitä hän haluaa naiselta. Paitsi hyvää seksiä. Ehkä hän sitten on ihan tyytyväinen meihin, koska arvostaa seksin parisuhteen perustaksi ja muut asiat eivät ole niin tärkeitä. Mutta tämä tunne, mikä voi olla vainoharhaista minulta, ei mene pois. Hän löytää vielä jonkun paremman, koska minä en ole parasta mitä hänelle on tapahtunut. Siellä se ajatus kummittelee, vaikka eletään yhdessä normaalia rakastavaa arkea. Pitäisikö rakkauden olla mitään erikoista? Vaadinko liikaa? En tosiaan tiedä. Mutta luopua en osaa tai kasvattaa jotain itsetuntoa, niinkuin joku ehdotti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään. Se oli vaikea paikka tajuta, itse olin niin hänen lumoissaan, etten tajunnut epäillä mitään ennen kuin oli liian myöhäistä.
Nyt olen vetäytynyt ja erilainen kuin ennen, mies varmaan ihmettelee muutosta.
En ymmärrä tuota miesten asennetta, että tyydytään johonkin naiseen kun ei parempaa saa. Omalla miehellä haaveet jossain supermalleissa, hyvä tietysti että ei tuhlaa elämäänsä niiden odotteluun.
Et ymmärrä? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos yksin on huonompi kuin sen ei-unelmien naisen kanssa, niin miksi olisi yksin mieluummin?
Mitään omatuntoa tai empatiaa et sitten ajatellut koskaan hankkia, vaan surutta kusetat toista ihmistä tuhlaamaan elämänsä sinun kanssasi valheeseen? Olet oksettava ihminen.
On tietysti näitä, jotka peilaavat unelmakumppanin kriteereitä aina kaikkiin kumppaniehdokkaisiinsa jo suhteen tuskin alettua. Yleisesti kuitenkin sanoisin, että miltei kaikille lienee pitkässä suhteessa (erityisesti vähän vaisumpina aikoina) tyypillistä haikailla juuri niiden ominaisuuksien perään, jotka omalta kumppanilta puuttuvat. Tietenkään sellainen ajatuksilla leikittely ei yleensä ole vakavaa, eikä kumppania kannata loukata jauhamalla tämän "puutteista". Ja valtaosa tarkemmin pohtiessaan tajuaa, ettei sittenkään välttämättä vaihtaisi toisenlaiseen kumppaniin, ja niissä senhetkisissä haaveominaisuuksissa voisi olla huonommatkin puolensa.
Oma kumppanini vertailee minua välillä ystäviensä vaimoihin, joista monet ovat lämpimiä, ihmisläheisiä, ulospäinsuuntautuneita, tarmokkaita, äidillisiä ja hoivaavia. Se tuntuu minusta joskus kurjalya. Itse olen aika lailla pohdiskeleva erakkoluonne, mutta tällaisen hän on vaimokseen ottanut, enkä muuksi aio tai halua muuttua. Mutta toisaalta taas olen saanut miehen ystäviltä imarteluja persoonastani: olen kuulemma älykäs, oivaltava ja hauska, hyvä tyyppi. Eli sellaiset miehet, jotka ovat naimisissa aiemmin mainitun kaltaisten naisten kanssa, tuntuvat kiinnittävän yleisesti erityistä huomiota persoonaani, enemmän kuin esim. vaimojensa samanhenkisiin ystäviin. Ehkä kumppaniansa rakastavakin ihminen tuntee luonnostaan usein jonkinlaista viehätystä sellaista kohtaan, mitä itsellä ei ole. Uteliaisuus on luonnollista. Tietenkään se ei tarkoita sitä, että pitäisi kohdella kumppaniaan moukkamaisesti ja louskuttaa leukojaan.
Meillä toisinpäin... Olen miehelle unelmien nainen, mies jumaloi ja rakastaa, olen kuulemma 100 prosenttia hänen tyyppiään eikä voi uskoa kuinka hyvä tuuri on käynyt jne. Vähän pahalta tuntuu kuulla, koska en itse ajattele samoin. Toki miestä rakastan, viihdyn hänen kanssaan ja seksi on ihanaa, mutta unelmieni täyttymys hän ei ole.
En kuitenkaan ole niin uhkarohkea että hylkäisin hyvän miehen ja lähtisin tavoittelemaan jotain "täydellistä kumppania" jota ei välttämättä ole olemassakaan. Tai no eksä oli aika lähellä mutta pettikin minua sitten sen oman unelmien naisensa kanssa.