En ole mieheni unelmien nainen

Mutta monen miehen unelmanainen on

-nuori mutta elämänymmärryksellä varustettu 

-mallimittainen, isotissinen, kaunis mutta ei niin hyvännäköinen että se saisi muita hyvännäköisiä miehiä 

-älykäs ja fiksu mutta ei niin älykäs että se ymmärtäisi miehen lapsellisuuden / kypsymättömyyden 

-hyvätuloinen mutta ei rahaa arvostava 

-kiltti ja alistuvainen mutta tuhma sängyssä ja muille miehille osaa pitää puolensa

jne.

Eli ap voit olla huoleti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että asia on juuri niinkuin kuvittelet? Miksi et olisi miehesi unelmanainen?

Vain jos hän on täysin muuttanut mielensä vuosien aikana. Joskus ennen seurustelua olimme samassa kaveripiirissä ja sain tietää mitä hän etsii muilta kavereilta, kun kyselin olisiko minusta kiinnostunut. Ja moni oli ihan suu auki hämmästyksestä, että kelpasin hänelle, kun exätkin olivat olleet ihan eri puusta veistettyjä.

Ap

Puhutko vain ulkonäöstä? Täytätkö sitten henkisesti miehen kriteerit?

Mä kelpaan kyllä ulkonäöllisesti, mutta henkisesti en kelpaa...

MiäsHenkilö kirjoitti:

Jos minun pitäisi löytää nainen, joka on sekä unelmieni nainen, että minä hänen unelmiensa mies. Se olisi täysin utopistista. Kai virheelliset ihmiset voivat tyytyä ihastumaan johonkin tavalliseen, ilman vaatimusta siitä, että toinen täyttää kaikki taivaalliset kriteerit!?

Ymmärsit väärin. Tässä puhutaan pareista, joista toinen on toisen kanssa yhdessä, vaikka mitään suurta tunteen paloa ei missään vaiheessa ollutkaan.

"Unelmien nainen" on nimenomaan unelmaa. On vain haavekuvia tietyntyyppisesti ihmisestä, jonka uskoisi  itselleen olevan kaikista parhain. On eri asia, jos mies on ihastunut johonkin toiseen. 

En minäkään ole mieheni "unelmien nainen". Olen liian tempperamenttinen ja empaattinen, tunteeni heiluvat päivän aikana kuin tuuliviiri, olen kärsimätön ja kehitän draamaa vähän milloin mistäkin ja puhun mieheni mielestä liian hassuja juttuja. Enkä ole edes brunette, vaikka mieheni tykkää niistä enemmän. Mutta ei mieskään ole minun unelmieni mies. Välillä katselen, että mitä ihmette teen tuollaisen kanssa. Silti ollaan puhuttu, että vaikka kumpikaan ei ole toiselle juuri se kaikkein parhaiten sopivin, niin rakastetaan toisiamme tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että asia on juuri niinkuin kuvittelet? Miksi et olisi miehesi unelmanainen?

Vain jos hän on täysin muuttanut mielensä vuosien aikana. Joskus ennen seurustelua olimme samassa kaveripiirissä ja sain tietää mitä hän etsii muilta kavereilta, kun kyselin olisiko minusta kiinnostunut. Ja moni oli ihan suu auki hämmästyksestä, että kelpasin hänelle, kun exätkin olivat olleet ihan eri puusta veistettyjä.

Ap

Puhutko vain ulkonäöstä? Täytätkö sitten henkisesti miehen kriteerit?

Mä kelpaan kyllä ulkonäöllisesti, mutta henkisesti en kelpaa...

En ole ulkonäöltä sopiva enkä luonteelta. Jokin henkisesti häneen kolahti ja seksi on se meitä yhdistävä juttu. Mutta siinäkin oli minulla tunne aluksi, että hän ihan ihmetteli miten voi himoita niin paljon minun näköistä ihmistä.

Ap

Minä puhun rakkauden puutteesta. Mies ei ole koskaan rakastanut silleen palavasti ja syvästi. Ja ulkonäkö kyllä kelpaa. Että ei se ulkonäkö auta, että rakastaisi.

Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja mieheni ei ole ihan unelmieni mies, mutta lähelle menee. Myöskään minä en ole hänen unelmiensa nainen, mutta kumpikaan me emme hötkyile asian takia. Emme ole tyytyneet toisiimme, vaan elämme hyvää ja mukavaa elämää yhdessä ja perheenä lastemme kanssa. Emme tuo myöskään enää mitenkään ilmi sitä, että toinen ei ole ihan sitä mitä itse haluaisi sillä mitä se auttaisi ja ketä se hyödyttäisi? Suunnittelemme nykyään yhdessä yhteisiä vanhuuden päiviä ja olemme onnellisia siitä, että meillä on toisemme. Viihdymme yhdessä hyvin, tunnemme toisemme hyvin ja luotamme toisiimme täydellisesti. Se riittää ja on huomattavasti enemmän kuin olemme edes kuvitelleet mahdolliseksi.

Pari vuotta sitten nelikymppisenä minulle tuli joku neljänkympin kriisi ja avioero oli silloin todella lähellä. Miehellä hieman vastaava oli ollut hieman aikaisemmin ja silloin riitelimme paljon ja kaikesta. Me myös kasvoimme näiden kriisien aikoina paljon. Olin silloin varma, että löydän paremman ja "just eikä melkein -miehen", mutta suhde mieheeni ja lasteni isään oli niin vahva, että aikomukseni löytää se parempi mies unohtuivat kun mietin meitä, meidän historiaa ja kaikkea hyvää mitä meillä oli ja mitä on vielä tulossa. En voinut edes ajatella jättäväni mieheni, enkö voinut edes ajatella läheistä kanssakäymistä vieraan miehen kanssa, vaan ajatukset loppuivat mahdottomina siihen kun mietin toisen miehen suutelua. Oman miehen samalla tapaa ajattelu taas sai alavatsassa aikaan mukavan olon. Edes unissani en pystynyt pettämään, vaan niissäkin lopetin homman alkuunsa.

Kannattaa siis miettiä asiaa monelta kantilta, mutta liikaa ei kannata miettiä sillä se vie ilon kaikesta. Jos mies on iloinen ja tyytyväinen, teillä menee ihan mukavasti ja arki pelaa, niin turhien mietiskely vie vain aikaa oikealta elämältä. Murehtiminen ei tuo elämäänne mitään hyvää, mutta sotkee kuvioita helposti ja saa aikaan turhautuneen olon. Tietenkin jos asia tulee ilmi koko ajan, niin jokaisella on vastuu omasta elämästään ja vaihtoehtoja on jos niitä haluaa käyttää.

Unelmien naista tai miestä EI OLE OLEMASSA!

Kukaan meistä ei ole millään tasolla täydellinen ja jokaisessa parisuhteessa on aina 2 ihmistä hyvine ja huonoine puolineen. Elämä ei myöskään ole yhtä juhlaa ja onnea vaan enimmäkseen arkea.

Puoliso on kuitenkin rakas ja ihana vaikka ei nyt ihan unelma olisikaan.

Jos haluaa jakaa elämänsä vain unelman kanssa niin luultavasti saa viettää loppuelämänsä sitä unelmaa jahdatessa tai sitten märehtien kun tuo puoliso ei ole sitä eikä tätä ja unohtaa että tuskin itsekään on mikään taivaan lahja.

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Jos minun pitäisi löytää nainen, joka on sekä unelmieni nainen, että minä hänen unelmiensa mies. Se olisi täysin utopistista. Kai virheelliset ihmiset voivat tyytyä ihastumaan johonkin tavalliseen, ilman vaatimusta siitä, että toinen täyttää kaikki taivaalliset kriteerit!?

Ymmärsit väärin. Tässä puhutaan pareista, joista toinen on toisen kanssa yhdessä, vaikka mitään suurta tunteen paloa ei missään vaiheessa ollutkaan.

Tämä juuri. Miehellä ei ole suurta tunteen paloa, vain himoa. Voiko sellainen muka kestää vaikka ollaan rakastuneita, niin mies rakastaa seksiä minun kanssani ja rakkaus kasvoi ajan kanssa hänen osaltaan. Minä rakastuin ensisilmäyksellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, me naimisissa rakastan lapsiamme. Mutta en rakasta vaimoa kuten exää jonka kanssa lapsi. Tulen rakastamaan häntä aina en voi sille mtn. Tekisin mitä vain että saisin hänet onnelliseksi.

En halua olla yksinkään, minulla ollut useampi suhde enkä ole ketään niin rakastanut kuin vanhimman poikani äitiä. En ole erotessa tai yhdessä ollessa tuntenut mtn muiden kanssa, työni takia menetin heidät olin aina pois. Ja osa syy että halusin näyttää että kelpaan muille mieheksi ja isäksi vaikka teen matkatyötä. Kaipaan silti häntä ..

Sitä "unelmien naista/miestä" ei ole olemassa. Kukaan ei ole 100% täydellinen kenellekään sen alkuhuuman jälkeen. Rakkaus on sitä, että rakastaa toista "virheistä" huolimatta".

Olen lyhyt ja mieheni mainitsi alussa, että on aina haaveillut pitkästä naisesta. Ei minun pituus ole siltikään missään vaiheessa haitannut. Minun haaveena taas on ollut mies, jolla on ruskeat silmät. Miehellä on vihreät.

Olette ilmeisen nuoria ap? Minkä ikäisiä olette ja kauan olette yhdessä olleet? Mikä teidät pitää yhdessä, pelkkä seksikö? Kai teitä nyt joku muukin asia yhdistää kuin se? Minkälaisen parisuhdemallin olette saaneet lapsuudenperheen kautta? Ovatko vanhempanne vielä yhdessä?

Onkohan miehille tyypillisempää, että on olemassa jokin käsitys unelmien naisesta ja siihen jumiudutaan?

Itse kun olen seurustellut, niin en ole miettinyt, että onkohan tämä nyt minun unelmieni mies. Ulkonäöllisesti sellaista ei edes ole, vaan olen seurustellut eri näköisten miesten kanssa ja mielestäni kaikki he ovat olleet komeita. Myöskään miehen koulutustaustalla ei ole ollut väliä, kunhan hän on itse siihen tyytyväinen.

Ex-miesystävälläni oli unelmien naisesta mielikuva, että nainen on vaalea ja sinisilmäinen ja osaa laulaa/musisoida. Itse en ole noista mitään. Laulu- ja musiikkitaidoista ei tullut kommenttia, mutta hänen kehunsa ulkonäöstäni olivat lähes aina suunnilleen: "Noi sun pitkät hiukset on kyllä kivat ja on ne kauniit vaikka ne onkin tummat." aina jotain "vaikka oletkin" tai "vaikka et olekaan" -lisäyksiä, jotka aina kertoivat, että olin jotain mihin hän oli tyytynyt paremman puutteessa.

No enpä sitten itsekään lopulta ollut tyytyväinen siihen suhteeseen. Jälkeen päin mietin välillä myrkyllisesti, että olisi varmaan itsekin pitänyt alkaa kehua miestä tyyliin "Kyllähän sä olet komea, vaikka ... ", "Ihan fiksuhan sä olet, vaikka et osaa ... "

Harva saa oikeasti sellaista puolisoa, jonka on joskus mielessään tai päiväkirjaansa haaveillut. Onnellinen voi olla, jos osaa olla tyytyväinen siihen, jonka on saanut, ja osaa iloita omasta puolisostaan ja hänen ominaisuuksistaan, jotka voivat olla erilaiset kuin sillä paperikuvalla, ja jotain sellaista, mitä ei ole osannut edes haaveilla.

Herran jestas sentään naiset...kyllä on taas ongelmat.

Pitäisi varmasti ensin olla hyvä itsetunto ja rakastaa itse itseään ennenkuin voi uskoa ja luottaa toisen rakkauteen.

Toisille mikään ei riitä. Miehen pitäisi aivan riutua rakkaudesta naiseen 24/7 vuodesta toiseen ja palvoa maata jalkojen alla. Niin se olisi jos olisi "unelma"...NOT!

Uhriutua voi näköjään mistä vaan!

Ulkonäöllisesti en ole mieheni unelmien nainen. Olen lyhyt, en missin mitoissa, mulla on skolioosi ja leikkausarpia, enkä juuri meikkaa ja exänsä ovat pitkiä, hoikkia ja laitettuja. Mies sanoo, että mun luonne, huumori, äly yms tekee musta hänen unelmiensa naisen kun kaikki ne osuu yhteen ja sanoo, että oon hänelle täydellinen.

Hmm... Jos miettii leikkisästi minkälainen nainen miehelleni olisi sopiva, niin minä olisin aika kaukana kärkeä. Miehelleni sopiva nainen olisi korkeasti koulutettu, hyvin palkatussa maineikkaassa ja haasteellisessa työssä, kielitaitoinen, erittäin sivistynyt, urheilullinen, perusnätti ja hyväkroppainen, hyvän maun mm. pukeutumisessa omaava, rauhallinen, tekeväinen, hyvä tekemään terveellistä ruokaa, huolellinen, hyvä ja välittävä äiti lapsille, järjestelmällinen ja järjestyksen ystävä jne. Eli miehen naispuolinen kopio.

Minä en ole ihan kaikkia luettelon asioita... Heti alussa mennään metsään ja lujaa ja oikeastaan listasta osuu minuun vain joten kuten tuo hyvä äiti -kohta. Kolme lasta meillä kuitenkin on ja yhdessä ihan vasta nauroimme silmät vesissä jotakin hölmöä juttua. Seksiä ja läheisyyttä on paljon ja vaikka välillä rähinää onkin, niin olemme kuin paita ja peppu mieheni kanssa. Olemme olleet jo kauan.

Ensimmäisten 2 vuoden jälkeen, kun alkuhuuma on haihtunut se on tietoinen valinta, joka tulee kypsyydestä, ymmärryksestä ja luonteesta, rakastaa toista. Kukaan ei ole täydellinen. Ja ihmisen mieli on sellainen, että se kyllästyy ihan kaikkeen, mitä on vapaasti ja usein tarjolla. Vaikka saisit maailman täydellisimmän, komeimman, ihanimman miehen/naisen kumppaniksesi, niin jossain vaiheessa kun olet vuosikausia sitä samaa naamaa katsellut ja käynyt ne samat rutiinit ja keskustelut läpi, toinen alkaa kyllästyttää. Ihan kaikesta, vaikka se olisi ollut kuinka tajunnanräjäyttävää ja ihanteellista, tulee tavallista ja arkista. Tässä vaiheessa oma asennoituminen ratkaisee. Valitseeko keskittyä toisen hyviin puoliin ja kaikkiin niihin hyviin ja ihaniin asioihin sekä muistoihin mitä teillä on yhdessä, vai alkaako keskittyä niihin puutteisiin ja vikoihin.

En minäkään ole mieheni unelma nainen, mutta niin liki kuitenkin, että vaihtaminen olisi hullun hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöllisesti en ole mieheni unelmien nainen. Olen lyhyt, en missin mitoissa, mulla on skolioosi ja leikkausarpia, enkä juuri meikkaa ja exänsä ovat pitkiä, hoikkia ja laitettuja. Mies sanoo, että mun luonne, huumori, äly yms tekee musta hänen unelmiensa naisen kun kaikki ne osuu yhteen ja sanoo, että oon hänelle täydellinen.

Mies ei ole ikinä sanonut minulle, että olen hänelle täydellinen.

Ap