Lue keskustelun säännöt.
En ole mieheni unelmien nainen
30.03.2017 |
Onko kenelläkään muulla samanlainen tilanne ja kuinka jaksatte tietää, että mitä/millaisen miehenne haluaa naisesta, ei mitenkään ilmenny teissä. Mieheni ei katso minua kuin unelmiensa naista, koska en ole sellainen. Kyllä hän rakastaa minua ja kaikki on ok, mutta se tunne kalvaa minua, kun tiedän etten pysty olemaan sellainen mistä hän joskus haaveili, oikeasti vain tyytyi minuun.
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu ja tiedän miten asia syö sinua sisältä. Itseltä valitettavasti alkoi omat tunteet jäähtymään, kun jossain vaiheessa alkuhuuman laannuttua tajusin, etten ole mieheni unelmanainen.
Jos käymme yhdessä jossain ja mieheni bongaa unelmanaisensa näköisen naisen niin hän vilkuilee ja tuijottelee tuota unelmanaista älykääpiön lailla. Asia hävettää ja suoraan sanottuna v'''ttaa niin, että välillä on tehnyt mieli jättää kuolaava mies siihen paikkaan.
Et kuitenkaan jätä? Lopeta siis se vittuuntuminen ja anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin vaimolleni että toivon hänen kuolemaansa.
Tuttavan mies sanoi saman vaimolleen. Vaimo saikin samalla viikolla syöpädiagnoosin ja vuoden päästä oli miehen toive toteutunut.
En minäkään ole mieheni unelma kun en ole ihan laiha. Olen lihaksikas sekä lisäksi vähän pyöreä lantiolta, hoikka vyötärö ja terveyden kannalta tosi hyvässä kunnossa mutten laiha niinkuin mies haluaisi ja siitä muistuttelee. Muut miehet kyllä käy kuumana eli yleisesti ottaen en mikään kamala ole ja kasvot kuulemma todella kauniit jopa miehen mielestä. Harmittaa ku tiedän et moni mies arvostais mun kroppaa. Ero ei kuitenkaan mahdollinen kun ollaan oltu kauan yhdessä, liikaa yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole mieheni unelma kun en ole ihan laiha. Olen lihaksikas sekä lisäksi vähän pyöreä lantiolta, hoikka vyötärö ja terveyden kannalta tosi hyvässä kunnossa mutten laiha niinkuin mies haluaisi ja siitä muistuttelee. Muut miehet kyllä käy kuumana eli yleisesti ottaen en mikään kamala ole ja kasvot kuulemma todella kauniit jopa miehen mielestä. Harmittaa ku tiedän et moni mies arvostais mun kroppaa. Ero ei kuitenkaan mahdollinen kun ollaan oltu kauan yhdessä, liikaa yhteistä.
Se on juuri harmi että muistuttelee asiasta. Miksi sitten olla edes ihmisen kanssa joka on kaukana ihanteesta? Minua ei mies saisi laihduttamaan, jos asiasta nälvisi, vaan jättäisin hänet ja laihduttaisin sitten ihan kostoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole mieheni unelmanainen eikä hän minun unelmamieheni. Sellaisia ei oikeasti ole olemassakaan. Rakastuminen kestää aikansa ja sitten on rakastamisen vuoro.
Parisuhde on asia, johon sitoudutaan ja sitä "hoidetaan". Tottakai on kausia, jolloin sitä miettii, että olisiko elämä toisenlaista jos...Mutta ainakin omalla kohdalla on silloin ollut kyse arkeen tympääntymisestä.
En tiedä, miten suhtautuisin, jos oma puoliso alkaisi huomautella vaikka ulkonäöstäni. En myöskään ymmärrä, miksi pitää kaihoilla jonkin menneen perään. Siis parisuhteen, joka kenties alkoi kun olit 20-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole mieheni unelmanainen eikä hän minun unelmamieheni. Sellaisia ei oikeasti ole olemassakaan. Rakastuminen kestää aikansa ja sitten on rakastamisen vuoro.
Parisuhde on asia, johon sitoudutaan ja sitä "hoidetaan". Tottakai on kausia, jolloin sitä miettii, että olisiko elämä toisenlaista jos...Mutta ainakin omalla kohdalla on silloin ollut kyse arkeen tympääntymisestä.
En tiedä, miten suhtautuisin, jos oma puoliso alkaisi huomautella vaikka ulkonäöstäni. En myöskään ymmärrä, miksi pitää kaihoilla jonkin menneen perään. Siis parisuhteen, joka kenties alkoi kun olit 20-vuotias.
Entä jos unelmien mies on sinisilmäinen, ahkera ja haluaa lapsia, eikö sellaisia ole todellakaan olemassa? Se on eri asia jos unelmoi mahdottomuuksista esim. haluaa Chris Evansin, joka muuten on sinisilmäinen, ahkera ja haluaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole mieheni unelmanainen eikä hän minun unelmamieheni. Sellaisia ei oikeasti ole olemassakaan. Rakastuminen kestää aikansa ja sitten on rakastamisen vuoro.
Parisuhde on asia, johon sitoudutaan ja sitä "hoidetaan". Tottakai on kausia, jolloin sitä miettii, että olisiko elämä toisenlaista jos...Mutta ainakin omalla kohdalla on silloin ollut kyse arkeen tympääntymisestä.
En tiedä, miten suhtautuisin, jos oma puoliso alkaisi huomautella vaikka ulkonäöstäni. En myöskään ymmärrä, miksi pitää kaihoilla jonkin menneen perään. Siis parisuhteen, joka kenties alkoi kun olit 20-vuotias.
Entä jos unelmien mies on sinisilmäinen, ahkera ja haluaa lapsia, eikö sellaisia ole todellakaan olemassa? Se on eri asia jos unelmoi mahdottomuuksista esim. haluaa Chris Evansin, joka muuten on sinisilmäinen, ahkera ja haluaa lapsia.
No entäs jos tämä sun unelmien sinisilmäinen, ahkera, lapsia haluava mies onkin myös vaikka isonenäinen, hörökorvainen, juoppo, polttaa askin päivässä tupakkia, pettää? Ottaisitko yhä hänet? Kun sehän oli sinisilmäinen, ahkera ja halusi lapsia, eli just sun unelmamies. Vai olisko kumminkin niin, että jos ihan oikeasti listaisit kaikki mieheltä haluamasi ominaisuudet, niin semmoisia miehiä tuskin joka päivä kävelee vastaan?
Vaikka joku sanoisi, että hänen unelmiensa mies on sinisilmäinen, ahkera ja haluaa lapsia, todellisuudessa sille unelmamiehelle on paljon muitakin odotuksia. Ne vain ajatellaan sitten itsestäänselvyyksinä. Tosielämässä on vaikea löytää ketään, joka oikeasti täyttäisi listan joka kohtaa eli olisi se täydellinen "unelmien mies tai nainen", sillä kaikissa meissä on puutteita, vaikkapa joku ärsyttävä tapa tai luonteenpiirre, jotka suhteen edetessä voivat alkaa häiritä. Silloin pitää miettiä, että mitä hyvää juuri siinä omassa kumppanissa on, ja olisiko oikeasti valmis vaihtamaan vaikka siihen sinisilmäiseen mieheen, kun ei siitä voi etukäteen tietää, mitä "vikoja" siinä sitten onkaan, vaikka kuinka olisi ne siniset silmät.
Tiedän miltä sinusta tuntuu ja tiedän miten asia syö sinua sisältä. Itseltä valitettavasti alkoi omat tunteet jäähtymään, kun jossain vaiheessa alkuhuuman laannuttua tajusin, etten ole mieheni unelmanainen.
Jos käymme yhdessä jossain ja mieheni bongaa unelmanaisensa näköisen naisen niin hän vilkuilee ja tuijottelee tuota unelmanaista älykääpiön lailla. Asia hävettää ja suoraan sanottuna v'''ttaa niin, että välillä on tehnyt mieli jättää kuolaava mies siihen paikkaan.