Asumisongelma parisuhteessa
En halua myydä omistusasuntoani, se on ensimmäinen oma kotini. Mies ei halua muuttaa luokseni, koska asunto on hänen mielestään liian kaukana hänen työpaikastaan (n. 40 min julkisilla). Jos en suostu muuttamaan yhteen uuteen asuntoon, tulee varmaan ero. :( Mitä pitäisi tehdä? Ahdistaa niin että en saa henkeä.
Kommentit (34)
BeenthereDonethat kirjoitti:
Meillä oli sama. Annoin periksi (tosin en myynyt vaan laitoin vuokralle) ja muutimme toisaalle vuokra-asuntoon (jolloin päivittäinen työmatkani piteni puolesta tunnista reiluun kahteen tuntiin päivässä, miehellä 10-15). Erosimme vuotta myöhemmin, tosin enimmäkseen muista syistä. Oli helpottavaa muuttaa takaisin.
Siis miehellä 10-15 minuuttia, jäi sana pois.
Omg! Tismalleen sama! Minulla omistusasunto, poikaystävällä vuokra-asunto. Poikaystävä on jo ehtinyt puhumaan yhteenmuutosta, vaikka suhde on tuore. Laitoin sille höpinälle kyllä heti stopin... Minulla ei ole mitään mielenkiintoa muuttaa juuri nyt mihinkään ja asetun edelleen "taloksi" tänne. Poikaystävä ei halua asua erillään vuosikausia ennen yhteenmuuttoa, ja minä en todellakaan edes ajattele mitään muuttoa nyt. Asuntoani en ehkä halua myydä koskaan. Tällä hetkellä en todellakaan. En tiedä miten asiat menevät tulevaisuudessa, mutta ikävä kyllä koti menee miehen edelle. Kukaan ei voi painostaa minua luopumaan asunnostani vasten tahtoani. Voihan olla, että jossain vaiheessa saan vain tarpeekseni ja haluan muuttaa. Silloin muutan. Mutta kyllä tämä tilanne ahdistaa enkä tiedä mitä tässä tekisi. Poikaystävälle minun kotini ei kelpaa, koska ei ole täysin hänen tarpeitaan vastaava.
Kumpikin myy oman asuntonsa ja osatatte uuden yhteisen. Siitä on molempien hyvä lähteä rakentamaan parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin myy oman asuntonsa ja osatatte uuden yhteisen. Siitä on molempien hyvä lähteä rakentamaan parisuhdetta.
Heh, tuskinpa ap:n poikaystävä sentään lähtee myymään vuokra-asuntoaan. Eiköhän se ole ennemmin asunnon omistajan oikeus ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin myy oman asuntonsa ja osatatte uuden yhteisen. Siitä on molempien hyvä lähteä rakentamaan parisuhdetta.
Heh, tuskinpa ap:n poikaystävä sentään lähtee myymään vuokra-asuntoaan. Eiköhän se ole ennemmin asunnon omistajan oikeus ;)
Ps. Minkä ihmeen takia ap:n pitäisi mielestäsi myydä kotinsa vasten tahtoaan vain tehdäkseen miehen tyytyväiseksi? Ei se myyminen ole mikään pikkujuttu, ja kun se on myyty niin se on myyty eikä paluuta takaisin ole. En ikinä tekisi noin typerää virhettä miehen takia. Jos meille tulee ero, voin onnitella itseäni siitä että minulle jäi sentään oma ihana koti, vaikka mies meni.
Parisuhde ilman lapsia toimii parhaiten erillisissä asunnoissa. On tarvittaessa oma rauha ja molemmat huushollaavat haluamallaan tavalla. Ei tule turhia riitoja.
Jos kynnyskysymys on työmatkan kesto julkisilla 40 min, niin ihmettelen hiukan asiaa. Itsestä se kuulostaa aika lyhyeltä ajalta. Mutta joka tapauksessa järkevintä ap:n on tuossa tilanteessa laittaa oma asuntonsa vuokralle, jos siis ylipäätään haluaa muuttaa yhteen. Ei kannata ottaa miestä omaan asuntoon, voi olla hanakala päästä eroon, jos yhteiselo ei sujukaan.
Ei pakota myymään, ongelma on se, että riittävätkö rahat kahteen asuntoon. Ymmärrän kyllä miehen näkökannan, ehkä olen vain liian epäkypsä tähän suhteeseen...
Vierailija kirjoitti:
Ei pakota myymään, ongelma on se, että riittävätkö rahat kahteen asuntoon. Ymmärrän kyllä miehen näkökannan, ehkä olen vain liian epäkypsä tähän suhteeseen...
Ap
Kiitos kommenteista, huojentavaa kuulla että muillakin on ollut vastaava tilanne...
Ap
Vierailija kirjoitti:
En halua myydä omistusasuntoani, se on ensimmäinen oma kotini. Mies ei halua muuttaa luokseni, koska asunto on hänen mielestään liian kaukana hänen työpaikastaan (n. 40 min julkisilla). Jos en suostu muuttamaan yhteen uuteen asuntoon, tulee varmaan ero. :( Mitä pitäisi tehdä? Ahdistaa niin että en saa henkeä.
Teit sitten uuden aloituksen aiheesta?
Mies ei ole sulle oikea. Jos ois, et empisi kämpän myymistä hetkeäkään. Vedä tästä omat johtopäätöksesi.
Jos olisin sinä, jättäisin miehen. Sä et oikeasti halua olla tuolla tavalla kiristävän ihmisen kanssa kun sua noin paljon ahistaa.
Meillä oli sama. Annoin periksi (tosin en myynyt vaan laitoin vuokralle) ja muutimme toisaalle vuokra-asuntoon (jolloin päivittäinen työmatkani piteni puolesta tunnista reiluun kahteen tuntiin päivässä, miehellä 10-15). Erosimme vuotta myöhemmin, tosin enimmäkseen muista syistä. Oli helpottavaa muuttaa takaisin.