Te joilla isot lapset! Mitä teette puolisonne kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kysynkin teiltä, jotka ette tee pariskuntana mitään yhteistä. Miksi vitusssa te olettte yhdessä?

Koska rakastetaan toisiamme. Koska meillä on jo sama työpaikkakin, kotona ei enää tarvi olla kylki kyljessä. Koska olemma hitsautuneet yhteen. Meillä on kyllä paljon suunnitelmia ajalle, kun lapset kokonaan muuttaa pois kotoa. t: 10, 20v yhdessä

Meidän lapset ei ole vielä muuttaneet pois kotoa, mutta koska lapset ja isovanhemmat tykkää viettää aikaa keskenään, meille kertyy aika usein miehen kanssa aikaa kahdestaan.

Me käydään uimahallissa tai lenkillä, lähdetään purjehtimaan kesällä, saunotaan, kokkaillaan yhdessä eksoottisempia ruokia joista lapset ei niin tykkää, katsotaan elokuvia, käydään joskus museossa/taidenäyttelyssä/teatterissa, tavataan kaveripariskuntia aikuisten kesken, tehdään yhdessä remonttia ja kotitöitä jne. Toisinaan matkustetaan johonkin tai käydään risteilyllä. Harrastetaan seksiä paljon, pitkään ja äänekkäästi. Näin on ollut koko meidän avioliiton ajan (16v), myös niinä aikoina kun meillä on ollut pikkulapsia ja vauvoja. Tosin silloin ne kahdenkeskiset hetket on olleet kestoltaan muutaman tunnin, painottuneet enemmän kotiin ja sisältäneet varmaan lähinnä joko ruokaa/seksiä/unta. Me ollaan kynsin ja hampain pidetty kiinni meidän kahden aikuisen jutuista jotta meillä olisi yhteiset jutut vielä silloinkin kun lapset on lentäneet pesästä.

Onneksi meillä on ollut paitsi ihanat isovanhemmat, myös tuttuja teinejä jotka pientä korvausta vastaan ovat ilolla kaitseneet meidän lapsia tunnin-pari tarvittaessa. Tästä ilosta olemme omasta puolestamme tarjonneet lastenhoitoapua naapureille, joiden isovanhemmat ovat olleet kaukana ja omille sisaruksillemme jotka ovat saaneet omat lapsensa yli 10 vuoden erolla meidän lapsiin. He eivät valitettavasti ole ehtineet nauttia isovanhempien avusta samalla tavalla kuin me.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalaa luettavaa ylläolevat. Me ollaan miehen kanssa parhaita kavereita, ja meillä on kivaa yhdessä. Miksi muuten edes oltaisiin edes yhdessä? Vapaa-ajalla me esim. kokataan, harrastetaan urheilua joko yhdessä tai yksin, käydään kävelyllä ja kirjastossa ja kylässä. Käydään kaikenlaisissa kulttuuritapahtumissa: leffassa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa. Kuljetaan valokuvaamassa ja meillä on yhteinen kuvausprojekti menossa. Harrastetaan myös musiikkia, silloin tällöin soitetaan ja lauletaan, tehdään biisejä. Tekemistä ja juttelemista olisi paljon enemmän kuin yhteistä aikaa.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Arkenne kyllä kuulostaa kivalta mutta minusta miehen ei tarvitse olla paras kaveri. Itse asiassa koko ajatus ahdistaa minua. Miehelle olen paras kaveri mutta minulla on hyviä ystäviä jotka on tosi tärkeitä ja olen niiden kanssa paljon tekemisissä.

Halaillaan, katotaan sylikkäin telkkaria, käydään pyöräilemässä/lenkillä, kokataan yhdessä, puhutaan politiikasta tai uskonnosta tai vaikka tositv-ohjelmista. Samoja juttuja kuin silloinkin kun lapset oli pieniä, mutta kun lapset on isompia  on enemmän aikaa noihin. Mun puoliso on maailman mielenkiintoisin ja hauskin tyyppi ja viihdyn hänen kanssaan, miksi muuten olisin mennyt naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalaa luettavaa ylläolevat. Me ollaan miehen kanssa parhaita kavereita, ja meillä on kivaa yhdessä. Miksi muuten edes oltaisiin edes yhdessä? Vapaa-ajalla me esim. kokataan, harrastetaan urheilua joko yhdessä tai yksin, käydään kävelyllä ja kirjastossa ja kylässä. Käydään kaikenlaisissa kulttuuritapahtumissa: leffassa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa. Kuljetaan valokuvaamassa ja meillä on yhteinen kuvausprojekti menossa. Harrastetaan myös musiikkia, silloin tällöin soitetaan ja lauletaan, tehdään biisejä. Tekemistä ja juttelemista olisi paljon enemmän kuin yhteistä aikaa.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Arkenne kyllä kuulostaa kivalta mutta minusta miehen ei tarvitse olla paras kaveri. Itse asiassa koko ajatus ahdistaa minua. Miehelle olen paras kaveri mutta minulla on hyviä ystäviä jotka on tosi tärkeitä ja olen niiden kanssa paljon tekemisissä.

20, 18 ja 17. Minun mielestä se on koko parisuhteen idea, että se puoliso on paras kaveri. En halua viettää vapaa-aikaani ja lomiani sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole yhteistä tekemistä ja puhumista. Kaverit on kivoja, mutta suurin osa vapaa-ajasta kuluu joka tapauksessa sen oman puolison kanssa, joten se on mulle kaikkein tärkein ystävä.

Ison osan arjesta vie työt. Miehellä paljon työmatkoja, mulla vuorotyö. Kahdestaan käydään salilla treenamassa, lenkkeillään. Meillä on näyttelykoira, sen kanssa harrastetaan yhdessä. Matkustellaan. Ja ihan vaan ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Syödään joka päivä pitkän kaavan mukaan (3 ruokalajia). Matkustellaan. Pelataan golfia. Katsotaan leffoja. Luetaan paljon takan ääressä tunnelmasta nauttien. Jne.

Nyt naurattaa... 'luetaan paljon takan aaressa tunnelmasta nauttien' wtf??

ja kolme ruokalajia JOKA PAIVA? nyt taisit livauttaa pienen valkoisen valheen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kamalaa luettavaa ylläolevat. Me ollaan miehen kanssa parhaita kavereita, ja meillä on kivaa yhdessä. Miksi muuten edes oltaisiin edes yhdessä? Vapaa-ajalla me esim. kokataan, harrastetaan urheilua joko yhdessä tai yksin, käydään kävelyllä ja kirjastossa ja kylässä. Käydään kaikenlaisissa kulttuuritapahtumissa: leffassa, teatterissa, näyttelyissä, konserteissa. Kuljetaan valokuvaamassa ja meillä on yhteinen kuvausprojekti menossa. Harrastetaan myös musiikkia, silloin tällöin soitetaan ja lauletaan, tehdään biisejä. Tekemistä ja juttelemista olisi paljon enemmän kuin yhteistä aikaa.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Arkenne kyllä kuulostaa kivalta mutta minusta miehen ei tarvitse olla paras kaveri. Itse asiassa koko ajatus ahdistaa minua. Miehelle olen paras kaveri mutta minulla on hyviä ystäviä jotka on tosi tärkeitä ja olen niiden kanssa paljon tekemisissä.

20, 18 ja 17. Minun mielestä se on koko parisuhteen idea, että se puoliso on paras kaveri. En halua viettää vapaa-aikaani ja lomiani sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole yhteistä tekemistä ja puhumista. Kaverit on kivoja, mutta suurin osa vapaa-ajasta kuluu joka tapauksessa sen oman puolison kanssa, joten se on mulle kaikkein tärkein ystävä.

Ihmisillä on erilaiset mielipiteet. Minusta on rehellisesti vähän surullista jos ihmisellä ei ole juurikaan muuta elämää kuin työ, perhe puoliso. En siis todellakaan tarkoita sinua mutta minulla on muutama ystävä joilla puoliso on paras kaveri. Koska ei heillä sitten muita kavereita, saatikka ystäviä olekaan. Minä taas olen aina pitänyt omista ystävistäni kiinni ja olen tekemisissä jollain tavalla päivittäin. Silti olen eniten miehen kanssa ja viihdytään yhdessä vaikka en häntä parhaimpana ystävänä pidäkään. Mies pitää minua parhaana ystävänä ja varmaan juuri sen takia ettei muiden kanssa näin paljon ole tekemisissä.

Käydään erilaisissa tapahtumissa, syödään ulkona tai laitetaan yhdessä ruokaa pitkän kaavan mukaan, urheillaan, löhöillään, hierotaan ja silitellään toisiamme, katsellaan leffoja, keskustellaan maailman menosta, mietitään ja suunnitellaan tulevia matkoja, tietenkin sekstaillaan paljon, kaikenlaista.

En tiedä tehdäänkö mitään erityistä mutta hyvin tämä aika tuntuu kuluvan:) Olemme kotitoimistolla molemmat silloin kun ei olla työmatkoilla  joten saattaa mennä viikkojakin että ollaan 24/7 yhdessä. Toinen yläkerrassa toinen alakerrassa tekemässä töitä, treffit lounasaikaan. Joskus jos ollaan "sillä päällä" otetaan tunti pari rakasteluun lounaan sijasta:D

Neljän maissa lopetellaan työt ja laitetaan yhdessä ruokaa (teini vielä kotona). Sitten katsellaan tv:tä, luetaan, jutellaan, ollaan hiljaa kylki kyljessä. Teattereissa käymme harvoin, leffoja katselemme mieluiten omassa kotiteatterissa.  Matkustelemme myös paljon, tulin juuri omalta reissultani viime pe ja huomenna lähdemme yhdessä viikonloppumatkalle. Kutsumme myös ruokavieraita usein meille. Lisäksi meillä on yksi ihana lapsenlapsi joka tulee välillä yökylään.

Kesällä  pihalla on touhuamista, lisäksi on hauska sisustaa yhdessä. Ts minä suunnittelen ja mies toteuttaa maalaushommat, minä jatkan siitä.

Odotan todella aikaa kun kuopuskin lähtee kotoa, sitten voimme reissata koska tahansa!

Mitäs veikkaatte????    Joo, just sitä ja usein kun ei ole kakarat häiritsemässä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että on minun luonteesta kiinni että perusarki on puuduttavaa? Just nämä ulkoilut, lintubongaukset jne on jo ajatuksena niin tylsiä ja ilmeisesti suurin osa kuitenkin elää tällaista elämää ihan tyytyväisenä. Näen ystäviä melkein joka päivä, käyn useamman kerran kuukaudessa ulkona (ystävien kanssa, keikalla, mitä milloinkin) ja silti välillä tuntuu että kuolen tähän tylsyyteen.

Mikä sitten ei olisi tylsää? Ei kai joka hetken voikaan odottaa olevan supermahtava, tai siis voi mutta kun sen toteutuminen on mahdotonta niin pettymys on taattu.

Menetin yhden hyvin läheisen ihmisen nuorena (alakouluikäisenä), kai se on osaltaan vaikuttanut asenteeseeni: Elämä on lyhyt ja koskaan ei tiedä milloin täältä lähdetään, joten parempi yrittää nauttia siitä mitä on. En ole rikas, joten ei ole kysymys siitä että voisin jokaisen mielihalun toteuttaa, matkustella miten paljon haluan jne. Mutta pyrin keskittymään positiivisiin asioihin, pieniinkin, sillä jos koko ajan haikailen jotain muuta niin iso osa elämästä menee "ohi".

Aiheen vierestä hiukan... Mutta minua on kummastuttanut erään tuttavaperheen nukkumisjärjestelyt. Heillä on osa lapsista jo aikuisia toiset vielä kotona mutta teinejä. Makuuhuone on vanhemmilla jaettu teinien kanssa! Seiniä ei ole. Kyseessä vanha rintamamiestalon yläkerta. Miten ihmeessä nämä vanhemmat harrastavat seksiä? Eivät ainakaan sängyssä oletan. Ja kun kaikissa kerroksissa majailee joku perheenjäsen niin herää kysymys onko seksiä lainkaan? Eihän se nyt minun asiani ole mutta herättää kummastusta kuitenkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tästä vetää johtopäätöksen että on minun luonteesta kiinni että perusarki on puuduttavaa? Just nämä ulkoilut, lintubongaukset jne on jo ajatuksena niin tylsiä ja ilmeisesti suurin osa kuitenkin elää tällaista elämää ihan tyytyväisenä. Näen ystäviä melkein joka päivä, käyn useamman kerran kuukaudessa ulkona (ystävien kanssa, keikalla, mitä milloinkin) ja silti välillä tuntuu että kuolen tähän tylsyyteen.

Mikä sitten ei olisi tylsää? Ei kai joka hetken voikaan odottaa olevan supermahtava, tai siis voi mutta kun sen toteutuminen on mahdotonta niin pettymys on taattu.

Menetin yhden hyvin läheisen ihmisen nuorena (alakouluikäisenä), kai se on osaltaan vaikuttanut asenteeseeni: Elämä on lyhyt ja koskaan ei tiedä milloin täältä lähdetään, joten parempi yrittää nauttia siitä mitä on. En ole rikas, joten ei ole kysymys siitä että voisin jokaisen mielihalun toteuttaa, matkustella miten paljon haluan jne. Mutta pyrin keskittymään positiivisiin asioihin, pieniinkin, sillä jos koko ajan haikailen jotain muuta niin iso osa elämästä menee "ohi".

Olen menettänyt elämässä useita ihmisiä ja myös terveyteni joten ei ole kyse siitä että olisi tottunut liian hyvälle. Vaan ehkäpä juuri siitä että kun aiemmin ei pystynyt niin nyt haluaisi nähdä mahdollisimman paljon. Ei joka päivä olekaan tylsää. Mutta esimerkiksi pidemmät vapaat töistä tekee helposti tämän olon. Enkä oikein itsekään tiedä että mitä kaikkea haluaisin tehdä :) viikonlopulle suunnitelmissa leffaa ja ravintolaa ja nyt mietin että mitä muuta vaikka onkin vaan lauantai vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syödään joka päivä pitkän kaavan mukaan (3 ruokalajia). Matkustellaan. Pelataan golfia. Katsotaan leffoja. Luetaan paljon takan ääressä tunnelmasta nauttien. Jne.

Nyt naurattaa... 'luetaan paljon takan aaressa tunnelmasta nauttien' wtf??

ja kolme ruokalajia JOKA PAIVA? nyt taisit livauttaa pienen valkoisen valheen..

En livauttanut. Minä tykkään ruoanlaitosta tosi paljon ja hyvä illallinen on odottamassa joka ilta kun mieheni tulee kotiin. Kolme ruokalajia = alkusalaatti tai -keitto, lämmin pääruoka ja jälkiruoka = esim. hedelmäsalaatti, rahkajälkiruoka, pari juustonpalaa tms.

Etkö sinä nauttisi takkatulen ja yhdessäolon tunnelmasta, jos sinulla takka ja puoliso olisi? Me todellakin talvi-iltaisin istutaan tosi paljon takan ääressä, luetaan ja ehkä nautitaan lasilliset hyvää punaviiniä. Meillä on takka myös lasikuistilla ja istumme siellä jo aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä; sen saa myös talvella huonelämpöiseksi, jos haluaa. Esim. jouluaattona meillä kaikki kokoontuu sinne nauttimaan alkudrinksut ja viettämään aikaa.

Paljon, paljon mukavampaa viettää tunnelmallista aikaa yhdessä lukien ja musiikkia kuunnellen kuin vaikkapa tablettia tai tietokonetta näpräten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syödään joka päivä pitkän kaavan mukaan (3 ruokalajia). Matkustellaan. Pelataan golfia. Katsotaan leffoja. Luetaan paljon takan ääressä tunnelmasta nauttien. Jne.

Nyt naurattaa... 'luetaan paljon takan aaressa tunnelmasta nauttien' wtf??

ja kolme ruokalajia JOKA PAIVA? nyt taisit livauttaa pienen valkoisen valheen..

En livauttanut. Minä tykkään ruoanlaitosta tosi paljon ja hyvä illallinen on odottamassa joka ilta kun mieheni tulee kotiin. Kolme ruokalajia = alkusalaatti tai -keitto, lämmin pääruoka ja jälkiruoka = esim. hedelmäsalaatti, rahkajälkiruoka, pari juustonpalaa tms.

Etkö sinä nauttisi takkatulen ja yhdessäolon tunnelmasta, jos sinulla takka ja puoliso olisi? Me todellakin talvi-iltaisin istutaan tosi paljon takan ääressä, luetaan ja ehkä nautitaan lasilliset hyvää punaviiniä. Meillä on takka myös lasikuistilla ja istumme siellä jo aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä; sen saa myös talvella huonelämpöiseksi, jos haluaa. Esim. jouluaattona meillä kaikki kokoontuu sinne nauttimaan alkudrinksut ja viettämään aikaa.

Paljon, paljon mukavampaa viettää tunnelmallista aikaa yhdessä lukien ja musiikkia kuunnellen kuin vaikkapa tablettia tai tietokonetta näpräten.

Meillä oli yhdessä asunnossa takka. Talvella keräännyttiin takkahuoneeseen koko perhe, lapsi leikki tai askarteli ja vanhemmat lukivat, käyttävitä läppäriä tms. Ihan vaan koska takkatuli on niin kiva ja on mukava hengata yhdessä vaikka jokainen tekisikin omia juttujaan :)

Näin talvella möllötetään aika paljon kumpikin omalla koneella. Pelataan ja surffataan. Meidän teini käy lukiota toisella paikkakunnalla ja hänellä on vain joka toinen viikonloppu vapaata, jolloin hän tulee käymään kotona. Nuokin viikonloput tahtovat mennä niin, että jokainen käkkii omalla koneellaan ja yhtenä päivänä teini käy bestiksensä luona. Kesällä on sitten veneilyä ja mökkeilyä, mitä tehdään yhdessä. Ja talvella ruokakaupassa käyminen käy yhteisestä ajasta ja ohjelmanumerosta. 

Me ollaan introvertteja koko perhe ja meidän pitää vähän ponnistella, että saadaan oltua yhdessä. Tämä koskee sekä miestä että minua, että meidän vanhempien ja lapsen välistä yhdessäoloa. Minulla vakkariyhdessäolo lapsen kanssa on joka toinen viikko, kun vien hänet sunnuntai-iltana autolla takaisin koululle. Siinä on reilut 1,5 tuntia aikaa jutella kaikesta mahdollisesta, kun kumpikaan ei pääse karkuun. 

Joskus harvoin käydään yhdessä lounaalla. Minä olen työtön ja mies on töissä lähellä, niin saatetaan joskus nähdä keskellä päivää lounaan merkeissä. 

Vielä? :)

Lapset 13, 16 ja 17.

Mies harrastaa jalkapalloilua puulaakijoukkueessa, harkat ja peli vie pari iltaa viikossa. Lisäksi miehellä on käsityöharrastus joka vie yhden illan talvisin. Minä käyn pelaamassa lentistä kerran viikossa ja teen käsitöitä. Sellaisia käsitöitä jotka vaatii tavaroiden levittämistä päiväksi, pariksi pitkin poikin ja nyt kun lapset on jo isoja, voin sen tehdä ilman että joku koko ajan nyppii tai rypistelee tarvikkeita.

Miehen kanssa yhdessä voidaan nykyään lähteä ex-tempore elokuviin, syömään, kävelylle, teatteriin, taidenäyttelyyn tms. ilman sen suurempia lapsenvahtijärjestelyitä. Joskus ajellaan lähikaupunkiin kahdestaan ihan vaan kahville, ne on meidän "treffit" :) 

Nyt, kun tuo vaihtoehto on oikeasti olemassa, on myös meidän perheen ihan yhteisetkin reissut lisääntyneet. Mennään porukalla keilaamaan, ulkoilemaan jne. Tää vaihe on kivaa koska lapset joko tulee tai eivät, ja se ei silti estä tekemästä kumpaakaan. Aiemmin jos joku lapsista heitti paskaraivarit lattialle, niin toinen jäi sitten kotiin toisen vanhemman lähtiessä muitten lasten kanssa. 

Elämä on vaan jotenkin helpompaa nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs veikkaatte????    Joo, just sitä ja usein kun ei ole kakarat häiritsemässä!!!!

Keskustelette politiikasta????? Tylsää, ite kyllä nussisin.