Miksi ihmiset ovat niin ilkeitä?

Olen huomannut, että ku joku käyttäytyy ilkeästi tai epäkohteliaasti niin ei kannata lähteä siihen mukaan, ei vastaamaan samalla mitalla takasi.

Pyrin käyttäytymään ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. Miksi?

Koska itselle jää sillon hyvä olo.

En kiinnitä huomiota tuollaisiin pikkujuttuihin, enkä ärsyynny niistä. Jos joku kaupan käytävällä oikein on tielläni, ajattelen, että se on puhdas vahinko, tyyppi on ajatuksissaan tms. En pidä sitä minään tahallisena ilkeytenä. Varmasti kaikki joskus ovat vahingossa jonkun toisen edessä, tai toimii muuten vähän hölmösti. Kaikenlaista sompailua voi olla, kun on paljon ihmisiä liikenteessä. Ei mun päiväni mene siitä pilalle. Ilkeät kommentit on sitten eri juttu, mutta sellaisiin en ole kyllä törmännyt aikoihin.

Vihaan ihmisiä, mutta käyttäydyin kuitenkin heitä kohtaan asiallisesti ja pyrin ottamaan toiset huomioon esim. kaupassa - pysyn poissa tieltä, odotan kiltisti vuoroani jne., aivan kuten toivoisin heidänkin kohtelevan minua. Sitten ne pällit jotka seisoo rivissä käytäväntukkeena ja vielä kärryt poikittain vieressään, kassajonossa kärryillä persukseen tökkivät mummot ja etuilijat saa vain sen vihan kasvamaan. Tarpeeksi jos tulee vihakuormaa, se saattaa joskus purkautua ilkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ku joku käyttäytyy ilkeästi tai epäkohteliaasti niin ei kannata lähteä siihen mukaan, ei vastaamaan samalla mitalla takasi.

Pyrin käyttäytymään ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. Miksi?

Koska itselle jää sillon hyvä olo.

Entä jos itselle tulee hyvä olo siitä, kun on ilkeä ja epäkohtelias?

Mä oon miettinyt samaa. Itse asun Lahdessa. Mäkin inhoon sitä. Mä mietin, että onko kaikki niin väsyneitä ja kyllästyineitä.

Ihmiset ovat ilkeitä. En halua olla missään tekemisissä. Kummallista piruilua ja oman egon korostamista. Sukulaistenkin kanssa olo on pahaa oloa tuottavaa. Kehtaavat ilkeillä ja piikiyellä, vaikka asiani ovat paremmin kuin monella heistä. Työpaikoilla sama. Itse en harrasta tällaista. Olen pettynyt ihmisiin totaalisesti. 

Nykypäivän ihmisiltä oli ne nuoria tai vanhempia puuttuu käytöstavat, joilla pärjäisi pitkälle. Lisäksi ei ajatella kuin omaa napaa ja ollaan tunne kylmiä toisia kohtaan.

Tämän huomaa julkisissa hyvin. Ryysitään sisään ennen kuin muut ehtivät ulos rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja joo ehkä mulla ei ole elämää kun tällainen asia vaivaa, mutta mä uskon siihen että meillä kaikilla olisi parempi olla jos olisimme vähemmän itsekkäitä :)

ap

Ihmiset tulkitsevat sinut heikoksi. Olen itse huomannut ujona, herkkänä, mutta kohteliaana tuon saman. Onneksi kaikki eivät ole röyhkeitä. 

Kusipäisyys tuntuu kasvaneen. 

Pelkään ihmisiä. Vaikka mihin menet, niin saat lähes ilkeilyä osaksesi. Ei tarvi kuin mennä lähikauppaan, niin myyjät katselevat muualle, ettei vaan tarvitse tervehtiä tms. Antavat ymmärtää, että taasko tuo tulee. Sukulaiset kerskuivat omilla asioillaan ja mitätöivät, vaikka itselläni on asiat hyvin, niin en korosta itseäni enkä lyttää toisia. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmisten sisällä asuu piru, vain harva on ihana, hyvin harva. Välttelen ihmisiä. En vaan itsekään enää jaksa olla hyvä ja kiva. 

Siis omat kaveritkin, jos epähuomiossa sanoo jotakin väärin, ei edes tarkoita loukata, niin mahdollisimman pirullisesti sanotaan heti takaisin. En kertakaikkiaan enää halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Aina saa olla varovainen, pahoilla mielin ja puolustuskannalla. 

Ei ihme, jos asut Helsingissä tai pk-seudulla yleensä. Asun pohjoisessa ja meidän paikkakunnalla ollaan ystävällisiä.