Kysymys varatuille: Onko teillä syvä sisäinen luotto siihen, että selviäisitte esim. petetyksi tulemisesta?

Vierailija kirjoitti:

Minua ei voi pettää sillä en suostu yksiavioiseen suhteeseen kun niissä petetään aina. Jättää minut voi, siitä selviäisin kyllä. En laske elämääni toisen varaan.

Pettäminenhän on suhdetta koskevien lupausten rikkomista toisen tietämättä. Ihan kaikissa suhteissa siis on mahdollista pettää - jos mitään lupauksia ei ole annettu niin vaikea sellaista on nimittää suhteeksi edes.

Sanotaan, että olet sopinut kumppanisi kanssa että ette ole yksiavioisia, mutta että kondomia käytetään aina tautien välttämiseksi. Tällaisessa tilanteessa pettäminen olisi esimerkiksi sitä, että miehesi olisi harrastanut jonkun naisen kanssa seksiä ilman kondomia.

ohis

Kiitos vastauksista ihan jokaiselle!! Niitä saa myös laittaa lisää, on mielenkiintoista ja inspiroivaa nähdä miten vahvoja naisia täällä pyörii :) Tämä on itselleni niin uusi ja suuri elämänmuutos, että epävarmuus saa toisinaan ehkä turhankin isot mittasuhteet päässäni. Ymmärrän silti hyvin, että tällainen murehtiminen ei estä mitään katastrofia tapahtumasta eikä hyvän suhteen mahdollisuutta voi jättää käyttämättä siksi että vähän joskus pelottaa. Täytyy nyt vain parantaa omaa itsetuntoa ja ehkä aiempaakin enemmän keskittyä oman elämän rakentamiseen ja jatkamiseen, ettei tunnu siltä että suhteesta kehittyy liian iso osa elämää. Olen nuorempana ollut niin naiivi ja sinisilmäinen että olen joutunut jatkuvasti pettymään ihmisiin, siksi haluaisin nyt oppia enemmän tervettä realismia ja tämä on sen kääntöpuoli. Mutta kai se tulee vain elämällä ja uskaltamalla sekin oppi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olin suhteessa,jossa tulin röyhkeästi petetyksi ja myöhemmin myös täysin yllättäen jätetyksi. Romahdin kyllä eikä ne arvet ole täysin vieläkään parantuneet, mutta noista opin myös sen että selviän. Mikään ei ole maailmanloppu ja vaikka tuntuisi kuinka pahalta,kaikesta selviää. On se silti jälkensä jättänyt,huomaan kärsiväni sitoutumiskammosta ja suunnittelevani kaiken tyyliin "entä jos sama toistuu..". Olen siis miettinyt jo, miten esim.asunnon kanssa toimitaan ym.jos ero tulee. Naimisiin en uskalla mennä vaikka mies haluaisi,koska en täysin luota.

Jos eroa pelkää niin siinä mielessä melkein kannattaa mennä naimisiin. Avioeron voi hoitaa virallisia teitä, avoerot ne on vaikeita selvittää ja jättää tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin suhteessa,jossa tulin röyhkeästi petetyksi ja myöhemmin myös täysin yllättäen jätetyksi. Romahdin kyllä eikä ne arvet ole täysin vieläkään parantuneet, mutta noista opin myös sen että selviän. Mikään ei ole maailmanloppu ja vaikka tuntuisi kuinka pahalta,kaikesta selviää. On se silti jälkensä jättänyt,huomaan kärsiväni sitoutumiskammosta ja suunnittelevani kaiken tyyliin "entä jos sama toistuu..". Olen siis miettinyt jo, miten esim.asunnon kanssa toimitaan ym.jos ero tulee. Naimisiin en uskalla mennä vaikka mies haluaisi,koska en täysin luota.

Jos eroa pelkää niin siinä mielessä melkein kannattaa mennä naimisiin. Avioeron voi hoitaa virallisia teitä, avoerot ne on vaikeita selvittää ja jättää tyhjän päälle.

Mutta jos pelkää itsessään eroa eikä omaisuuden jakoa. En suosittelisi naimisiinmenoa ilman täyttä luottoa siihen.

Joo eiköhän ne siinä elämänmatkan varrella selviä kaikki asiat, ihan turhaan niitä etukäteen murehtia. Muistaa välittää puolisostaan, itsestään ja tietysti perheestään. Sanoa välillä sen kultaisen lauseen. Minä rakastan sinua. :)

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan heikoimmat sortuvat puolison pettäessä, sillä se tilanne tulee enemmistöllä ihmisistä vastaan elämän aikana.

Mistä sinä tuollaisen tilaston olet repinyt? Taidat olla vähän katkera.

Kannattaa seurustella oman tasoisen kanssa, vaikka tasoja toki ei ole mutta kuvitellaan nyt että on, koska silloin kummallekin pettämisen seuraukset merkitsevät jotakuinkin yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

On mulla selkeä luotto että tippuisin alkushokin jälkeen kuitenkin jaloilleni. Olen jo sen verran elämän koulussa kovaksi keitetty mies että osaisin kyllä jatkaa eteenpäin. Uuden kumppanin löytyminen ei varmaan olisi mikään iso ongelma, jos siis sellaisen haluaisin. Olen yleisesti ottaen naisten mieleen. Näin hyvää kumppania kuin nykyinen en vaan löytäisi helposti.  Luulen että antaisin hänelle jopa kertaluontoisen pettämisen anteeksi. Riippuu tietysti siitä miten asia tulisi julki.

Loppujen lopuksi ainoa ihminen johon voi luottaa 100% on ihminen itse.

Minä olen tuosta viimeisesti lauseesta jossakin määrin eri mieltä. Kaikkea voi itsestään kuvitella, mutta koskaan ei tiedä mitä elämä heittää vastaan. Ja koska edes itseensä ei voi 100% luottaa, miten voisi johonkuhun toiseen? 

Meillä on hyvä parisuhde, luotan mieheeni niin paljon kuin nyt kehenkään koskaan olen luottanut. Hänen kuolemansa varmasti saisi minut pois raiteiltani epämääräisen pituiseksi ajaksi, mutta siitäkin selviäisi. Monelta muultakin on puoliso kuollut, ihan tavalliselta ihmiseltä. Hekin ovat selvinneet, miksi minä en selviäisi? Pettäminen toki tekisi kipeää, mutta siitä selviäisin nopeammin ja helpommin. kovin montaa asiaa elämässä en keksi, mistä en uskoisi selviäväni. Ainakaan näin äkkiseltään ei tule mitään mieleen.