Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapset eivät käy meillä minun takiani
29.03.2017 |
Mieheni kaksi vanhinta lasta eivät ole käyneet vuosiin meillä. Syyksi sanovat, että eivät voi sietää minua.iältään ovat nyt 15 ja 17. Itse en ymmärrä, mistä moinen inho johtuu. En ole heitä montaa kertaa tavannut ja tavatessamme olen pysytellyt taustalla, jotta voivat olla isänsä kanssa. Pahaltahan tällainen tuntuu .
Olen useamman kerran ehdottanut, että mies kutsuisi lapset tänne niin että minä poistun paikalta, mutta mieheni ei suostu tähän.
Vanhemmilla on ollut aikoinaan riitaisa ero, voisiko se olla osasyy tähän ?
Kommentit (33)
Kuka haluaa väkisin tavata vierasta ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko eroon jotenkin "syyllinen", eli tapasitko varatun miehen?
Eihän tuohon osaa mitään sanoa kun ei tilannetta näe ja tunne. Mutta sanoisin, että eipä ole sinun huolesi, jos olet kerran yrittänyt. Lapset ovat miehen ja jos hän ei lastensa kanssa teillä halua olla, niin sitten ei halua. Toivottavasti hän on muuten lasten kanssa vai onko? Riitaisa ero tai ei, niin lapset ovat omaa verta ja lihaa. Jos mies ei lapsiaan haluaisi edes nähdä, niin en voisi olla sellaisen tyypin kanssa.
Äiti on saanut haukuttua sinut hyväksi?
Kyllä mieheni yritti monta vuotta. Tapaamisia usein peruttiin ja ne alkoivat olla valtataisteluja.
Lapset esim saattoivat soittaa edellisellä illlalla, että me ei tulla jos et vie meitä leffaan tms. Ja äiti säesti vieressä, mitä lasten kanssa tulisi tehdä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko eroon jotenkin "syyllinen", eli tapasitko varatun miehen?
En ollut
Taitaa lasten äiti olla kaiken takana. Tuliko ex-vaimo jätetyksi ja siten katkeroituneeksi?
Ei ole näin pahaksi äitynyttä tilannetta tullut vastaan. Siis mitä noita ystävien ja tuttavien eroja ja sen jälkeistä elämää on saanut seurata ja olkapäänäkin usein olla. Aina ovat jotenkin eteenpäin menneet. Lapsia varmaan ajatelleet.
Minkäs sinä tilanteelle voit? Et niin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et rikkonut perhettä, etkä pomottele lapsia, niin ei sille mitään mahda.
Äitihän on voinut syöttää lapsille vaikka mitä.
Joskus käy onneksi niin, että kun lapset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, alkaa äidin valta murtua ja isän yhteydenotto suoraan lapsiin voi onnistuakin. Eihän tuo tilanteesi itsetuntoasi imartele, mutta törkeästihän äiti kohtelee ennen kaikkea isää. Ette te nyt tuolle oikein mitään voi. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus käy onneksi niin, että kun lapset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, alkaa äidin valta murtua ja isän yhteydenotto suoraan lapsiin voi onnistuakin. Eihän tuo tilanteesi itsetuntoasi imartele, mutta törkeästihän äiti kohtelee ennen kaikkea isää. Ette te nyt tuolle oikein mitään voi. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri.
Tuskinpa on eri tilanne. Tuon ikäisille ei voi enää syöttää mitään ohjailevia ajatuksia vaikka äitipuolet niin haluavatkin uskoa. En ole isääni vanhempieni eron jälkeen tavannut ja äitini ei liity siihen asiaan millään tavalla. Kyllä teinilläkin on silmät päässä ja sanomattakin ymmärtää asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus käy onneksi niin, että kun lapset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, alkaa äidin valta murtua ja isän yhteydenotto suoraan lapsiin voi onnistuakin. Eihän tuo tilanteesi itsetuntoasi imartele, mutta törkeästihän äiti kohtelee ennen kaikkea isää. Ette te nyt tuolle oikein mitään voi. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri.
Tuskinpa on eri tilanne. Tuon ikäisille ei voi enää syöttää mitään ohjailevia ajatuksia vaikka äitipuolet niin haluavatkin uskoa. En ole isääni vanhempieni eron jälkeen tavannut ja äitini ei liity siihen asiaan millään tavalla. Kyllä teinilläkin on silmät päässä ja sanomattakin ymmärtää asioita.
Kyllä äidillä voi tuon ikäiseen olla vaikutusta. Mutta tuossa iässä voi olla kyse siitäkin, että teinit haluavat vastustaa vanhempiaan ja tässä tilanteessa isästä on tullut se yökötys. Toisissa tapauksissa voisi käydä niin, että äitiin suhtaudutaan hirviönä. Kun murrosiän kuohut tasaantuvat, voi alkaa jo ajatella vähän rauhallisemmin. Kyllähän nuoret ovat usein ihan fiksuja, mutta kyllä heillä voi tulla ylilyöntejäkin. Itse tiedän tällaisen tapauksen, että tyttö poltti välit äitiinsä (no en kauheasti ihmettele, ei ollut äitikään puhdas pulmunen) eikä nähnyt tätä vuosiin. Aikuisena on hankkinut jonkinlaiset välit takaisin. Kyllä minusta toivoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et rikkonut perhettä, etkä pomottele lapsia, niin ei sille mitään mahda.
Äitihän on voinut syöttää lapsille vaikka mitä.
Eikä äidin ole edes tarvinnut mitään syöttää - ennen kuin siis yhdessä tuumin tehdään hänestä pahis - voi olla että hän on vain huomaamattaankin vaikuttanut.. sanonut vaikkapa, että "ei meillä ole siihen nyt varaa kun on vaan mun palkka" ja ihan yksinkertaisesti myös nuoret eivät tod.näk. Edes ajattele asiaa äidin kannalta vaan itsensä "jos tuota naista ei olisi olisi isällä varmaan enemmän aikaa minulle" ja jopa "paska iskä kun jätti mut tänne nalkuttavan äidin kanssa" Teini, ihmislajina, ajattelee asioissa yleensä aika omanapakeskeisesti.
Mun isän vaimo oli myös aikanaan syy, miksi otin etäisyyttä ja teininä lakkasin käymästä isän luona. Vaimo osaa olla ihan mukavakin, mutta usein tiuski ja puhui sellaisella alentavalla äänensävyllä, tekee sitä kyllä vielä tänäkin päivänä. Ihan kuin minun läsnäoloni saisi hänet varpailleen ja ärsyyntymään. Muistan, kun lapsena katsoin jotain elokuvaa aivan rauhallisesti sohvalla ja isän ja vaimon yhteiset lapset tappelivat keskenään. Äitinsä tuli siihen huutamaan, että nyt olette kunnolla ja blaa blaa, sitten kääntyi katsomaan minua ja koskee myös sinua!!!!! Muistan sen hämmentyneen olon, että mitä ihmettä minä olen tehnyt.
Yläasteella meillä oli eläköitymistä odottava saksan maikka, joka ei jaksanut enää keskittyä opetukseen ja katsoimme lähinnä videoita tunneilla ja koko saksan ryhmän taso tippui aivan valtavasti. Minun saksan numeroni tippui 9 -> 6. Kerroin isälle siitä ja vaimo kuunteli taustalla ja marssi kohta eteeni "se on kuule sellainen juttu, että et sinä Maija voi syyttää opettajaa, jos opiskelu ei maistu".
Teininä olin vihainen isälle, kun se unohti monta kertaa mun syntymäpäivän ja lopulta sanoin asiasta veljelleni, että eipä tänäkään vuonna tullut onnitteluja. Veli sitten sanoi isälle siitä ja isä koitti ryhdistäytyä ja kuukauden päästä muisti nimipäivän ja lähetti onnitteluviestin. Hetken päästä tuli toinen viesti isän vaimolta "ai ei isäsi koskaan muista merkkipäiviäsi, valheilla on kuule Maija lyhyet jäljet". Tähän vastasin jotain, että hyvä, kun nyt muisti ja olen siitä onnellinen tms. Vaimo ei kuitenkaan tykännyt vastauksesta, vaan alkoi pommittaa viesteillä, kuinka minäkään en muista isääni hänen syntymäpäivinään, ja että mun pitäisi aikuistua. Juu, olin 17v... Soitin isälle, että tiesitkö, että vaimosi pommittaa mua tällaisilla viesteillä. Eipä tiennyt. Tämän episodin jälkeen en ollut enää tervetullut edes sisarten rippijuhliin ja meni useita vuosia, ettei nähty. Mutta parikymppisenä päätin olla meistä se aikuinen ja aloin korjaamaan välejäni siihen suuntaan.
Isän vaimon äänensävy on se karmein asia edelleen. Hänen edessään ei voi oikein puhua mistään, jos mulla on eriävä mielipide jostain asiasta, niin hän ottaa sen alentavan sävyn ja lyttää mut maan rakoon. Omille lapsilleen ei tee tätä. Mun mieskin on huomannut tämän, joten ei ole mun kuvitelmaa. Vaimon mielestä hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärää ja omien sanojensa mukaan olen hänelle kuin oma tytär... Yeah right, uskoo kuka haluaa! Toivottavasti vastaavia tapauksia ei ole kovin montaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen tilanne oli kun aloitte seurustella? Miksi edes lähdit tuollaiseen kuvioon mukaan? Vaikea kuvitella, että tilanne olisi ollut kovin hyvä edes silloin kuin tapasitte, jos kyse on äidistä, joka pyrkii vieraannuttamaan lapset isästä.
Tiedän kyllä, että jotkut äidin ovat ihan hirviöitä eron jälkeen, mutta silti uskon, että on eniten isästä kiinni, että mikä on isän ja lasten suhde eron jälkeen. Jos isä ihan tosissaan haluaa olla lasten kanssa ja on valmis taistelemaan heistä, niin yleensä kyllä isällä on ihan hyvät mahdollisuudet. Toki on niitä ihan vatipäitä äitejä, jotka keksivät mitä tahansa kiusaa ja perättömiä syytöksiä jne.
Ei ne lapset kovin vanhoja ole olleet silloin kun ovat lakanneet käymästä, jos nyt ovat 15 ja 17 eivätkä ole vuosiin käyneet. Alle teini-ikäisillä yleensä on joku selkeä syy mikseivät halua tulla ja vanhemman uusi kumppani yksinään ei sellainen voi olla, jos on ihan normaali aikuinen. Eli veikkaisin, että isän ja lasten suhteessa on jotain muuta vialla ja isän tehtävä olisi ollut korjata asia jo aikaa sitten.
Miksei mies voi kutsua lapsia niin, että sinä olet jossain muualla? Onko periaatteet tärkeämpiä kuin välit lapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus käy onneksi niin, että kun lapset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, alkaa äidin valta murtua ja isän yhteydenotto suoraan lapsiin voi onnistuakin. Eihän tuo tilanteesi itsetuntoasi imartele, mutta törkeästihän äiti kohtelee ennen kaikkea isää. Ette te nyt tuolle oikein mitään voi. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri.
Tuskinpa on eri tilanne. Tuon ikäisille ei voi enää syöttää mitään ohjailevia ajatuksia vaikka äitipuolet niin haluavatkin uskoa. En ole isääni vanhempieni eron jälkeen tavannut ja äitini ei liity siihen asiaan millään tavalla. Kyllä teinilläkin on silmät päässä ja sanomattakin ymmärtää asioita.
Kyllä teineillä on usein hyvin mustavalkoinen käsitys monista asioista. Monia teini-ikäisiä on melkein helpompi sivustaohjata kuin pikkulapsia, koska reagoivat kaikkeen ihan överisti niin että järki sumenee. Monella tämä vaihe kestää vielä pitkästi yli parikymppiseksi, ennen kuin tunteet alkaa tasoittumaan ja voi alkaa kyseenalaistamaan ihan läheisimpien ihmisten toimintaa ja mielipiteitä.
Tähänkin nyt tulee todennäköisesti joku pultit vetänyt teini keuhkoamaan että en minä ainakaan, ilman että oikeasti pysähtyy miettimään sitä miten paljon läheiset ihmiset vaikuttaa omiin ajatuksiin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus käy onneksi niin, että kun lapset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, alkaa äidin valta murtua ja isän yhteydenotto suoraan lapsiin voi onnistuakin. Eihän tuo tilanteesi itsetuntoasi imartele, mutta törkeästihän äiti kohtelee ennen kaikkea isää. Ette te nyt tuolle oikein mitään voi. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri.
Tuskinpa on eri tilanne. Tuon ikäisille ei voi enää syöttää mitään ohjailevia ajatuksia vaikka äitipuolet niin haluavatkin uskoa. En ole isääni vanhempieni eron jälkeen tavannut ja äitini ei liity siihen asiaan millään tavalla. Kyllä teinilläkin on silmät päässä ja sanomattakin ymmärtää asioita.
Kyllä teineillä on usein hyvin mustavalkoinen käsitys monista asioista. Monia teini-ikäisiä on melkein helpompi sivustaohjata kuin pikkulapsia, koska reagoivat kaikkeen ihan överisti niin että järki sumenee. Monella tämä vaihe kestää vielä pitkästi yli parikymppiseksi, ennen kuin tunteet alkaa tasoittumaan ja voi alkaa kyseenalaistamaan ihan läheisimpien ihmisten toimintaa ja mielipiteitä.
Tähänkin nyt tulee todennäköisesti joku pultit vetänyt teini keuhkoamaan että en minä ainakaan, ilman että oikeasti pysähtyy miettimään sitä miten paljon läheiset ihmiset vaikuttaa omiin ajatuksiin. :D
Jospa ihminen on jo keski-ikäinen ja ajattelee edelleen samoin kuin teininä, onko se vieläkin sen ex-vaimon vika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus käy onneksi niin, että kun lapset kasvavat nuoriksi aikuisiksi, alkaa äidin valta murtua ja isän yhteydenotto suoraan lapsiin voi onnistuakin. Eihän tuo tilanteesi itsetuntoasi imartele, mutta törkeästihän äiti kohtelee ennen kaikkea isää. Ette te nyt tuolle oikein mitään voi. Parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri.
Tuskinpa on eri tilanne. Tuon ikäisille ei voi enää syöttää mitään ohjailevia ajatuksia vaikka äitipuolet niin haluavatkin uskoa. En ole isääni vanhempieni eron jälkeen tavannut ja äitini ei liity siihen asiaan millään tavalla. Kyllä teinilläkin on silmät päässä ja sanomattakin ymmärtää asioita.
Kyllä teineillä on usein hyvin mustavalkoinen käsitys monista asioista. Monia teini-ikäisiä on melkein helpompi sivustaohjata kuin pikkulapsia, koska reagoivat kaikkeen ihan överisti niin että järki sumenee. Monella tämä vaihe kestää vielä pitkästi yli parikymppiseksi, ennen kuin tunteet alkaa tasoittumaan ja voi alkaa kyseenalaistamaan ihan läheisimpien ihmisten toimintaa ja mielipiteitä.
Tähänkin nyt tulee todennäköisesti joku pultit vetänyt teini keuhkoamaan että en minä ainakaan, ilman että oikeasti pysähtyy miettimään sitä miten paljon läheiset ihmiset vaikuttaa omiin ajatuksiin. :D
Jospa ihminen on jo keski-ikäinen ja ajattelee edelleen samoin kuin teininä, onko se vieläkin sen ex-vaimon vika?
En tiedä. Voi se joillakin olla. Ihan yleisellä tasolla nyt kuitenkin tuosta teinien "omasta ajattelusta".
Kuinka nopeasti eron jälkeen teidän suhde syntyi? Muutitteko nopeasti yhteen? Eihän sinussa välttämättä sellaista vikaa ole henkilökohtaisesti, ehkä lapset eivät vaan halua nähdä yhtään ketään uutta kumppania isänsä kanssa. Onhan se oikeasti valtava pettymys lapsille kun vanhemmat eroavat. Kaikki tuttu ja turvallinen katoaa. Ja sitten jos ero on vielä ollut riitaisa.
Toi on ihan normaalia. Teinit inhoo vanhempiensa uusia kumppaneita.