Työkaverit ovat kaikki erilaisia kuin itse
Lounaalla ja kahvitauolla on raskasta, kun tuntuu että sosialisoiminen on ikään kuin toista työtä, kun kenenkään seuraan ei erityisesti kiinnosta hakeutua. Sama homma jatkunut jo kolmessa työpaikassa, sen jälkeen kun vaihdoin matalamman koulutustason töihin työttömyyden jälkeen ja vieläpä alalle, joka ei todellisuudessa ole lähelläkään ominta juttuani. Nämä ovat vielä sellaisia hommia, että lounaalla ja kahvilla on todellakin aikaa notkua ja sitä sosialisoimista kyllä odotetaankin työyhteisössä. Miten olette ratkaisseet tilanteen? En osaa olla niin kypsä, että pystyisin keskustelemaan kiinnostuneena "ihan erilaisten" ihmisten kanssa (joka päivä!).
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sillä tavalla voisit kehittää itseäsi, ettet viitsisi provoilla tyyliin "jouduin tässä matalamman koulutuksen töihin, joten tietenkin kaikki ovat minua huonompia ja ikävämpiä eivätkä osaa puhua mistään kiinnostavista aiheista".
Sillä siitähän tässä oli kyse: ihmisten arvottamisesta koulutuksen mukaan.
Puhuvathan he kiinnostavista aiheista, itseään kiinnostavista aiheista. Minua monet niistä eivät vaan satu kiinnostamaan.
Itse jaksan olla asiakkaiden kanssa tekemisissä mutta työkavereiden en, kun jotenki maailmaa näyttäytyy ihan muulta jonkun muun näkökulmasta.
Ehkä se on siinä kun työkaverit tuovat mieleen työn, mutta itse työtä en koe kuitenkaan ongelmaksi vaan ongelma on siinä kun työkaverit nipottavat työstä
Vierailija kirjoitti:
Todella tuttu tunne. Edellisessä duunissa niin miehet kuin naisetkin höpöttivät tauolla Putouksesta, BB:sta ym, milloin minkäkin julkkiksen perseen koosta ym. Onneksi löytyi yksi oman ikäiseni fiksu ja persoonallinen tyttö tuosta porukasta. Ilman häntä olisin lähtenyt lätkimään tuosta työstä samantien.
Minkä alan työpaikkoja ne ovat?
Vierailija kirjoitti:
Todella tuttu tunne. Edellisessä duunissa niin miehet kuin naisetkin höpöttivät tauolla Putouksesta, BB:sta ym, milloin minkäkin julkkiksen perseen koosta ym. Onneksi löytyi yksi oman ikäiseni fiksu ja persoonallinen tyttö tuosta porukasta. Ilman häntä olisin lähtenyt lätkimään tuosta työstä samantien.
Mistä aina kaikille muille löytyy se yksi kenen kanssa synkkaa? :D
Tässä vähän ajatuksia mitä postaus herätti: jos vaihtaa myöhemmin elämässä täysin toiselle alalle voi tällaisiakin ongelmia syntyä ihmiselle joka ei ole kuin kala vedessä aina uusissa ympäristöissä. Kouluttautuessaan esim. it-alalle, työntekijä huomaa jo opintojensa aikana minkälaisia epäsosiaalisia nörttejä monet ovat sekä oppii sopeutumaan tilanteeseen. Sama pätee muillakin aloilla.
Henkilökohtaisesti hirvittäisi siirtyä hoitoalalle vaikka ala muuten kiinnostaisi! Kuulemma ruokatauoilla kilpaillaan siitä kuka syö laihduttavimman ja pienimmän aterian; kaikilla on ripsenpidennykset, hiustenpidennykset ja rakennekynnet; vaatetyylikin kuuluu olla tietyn kaavan mukainen. Ahdistavaa! Jos oisin opiskellut näitten henkilöitten kanssa, olisin varmaan itsekin kasvanut samanlaiseksi mutta juuri tällä hetkellä koen todella etäiseksi tuon maailman.
Soitin myös liittoon. Ja mulle ei annettu omaa osaa allekirjoittamastani lapusta. Enkä tajunut sitä edes pyytää että voisin kiistää nyt myöhemmin ja tehdä oman vastineen. Nyt kun yritän tavoittaa esimiestä niin ei vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Soitin myös liittoon. Ja mulle ei annettu omaa osaa allekirjoittamastani lapusta. Enkä tajunut sitä edes pyytää että voisin kiistää nyt myöhemmin ja tehdä oman vastineen. Nyt kun yritän tavoittaa esimiestä niin ei vastaa.
Hyvä! Teit oikein kun soitit liittoon! Mitä liitosta neuvoivat? Pyytämään esimieheltä sähköpostilla sinun kappaleen?
Muista, että jatkossa KAIKKI kirjallisesti ja dokumentoidusti, ihan kaikki. Ja säilytät kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tuttu tunne. Edellisessä duunissa niin miehet kuin naisetkin höpöttivät tauolla Putouksesta, BB:sta ym, milloin minkäkin julkkiksen perseen koosta ym. Onneksi löytyi yksi oman ikäiseni fiksu ja persoonallinen tyttö tuosta porukasta. Ilman häntä olisin lähtenyt lätkimään tuosta työstä samantien.
Minkä alan työpaikkoja ne ovat?
Insinöörifirma. Ja siis nuo nuoremmat ihmiset tykkäsivät juoruista, paskoista tv-ohjelmista jne. Sitten taas oli tämä vanhempi sukupolvi, jotka juttelivat keskenään esim. politiikasta tai kertoilivat hauskoja juttuja elämästään. Heidän porukoihin ei oikein päässyt sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella tuttu tunne. Edellisessä duunissa niin miehet kuin naisetkin höpöttivät tauolla Putouksesta, BB:sta ym, milloin minkäkin julkkiksen perseen koosta ym. Onneksi löytyi yksi oman ikäiseni fiksu ja persoonallinen tyttö tuosta porukasta. Ilman häntä olisin lähtenyt lätkimään tuosta työstä samantien.
Mistä aina kaikille muille löytyy se yksi kenen kanssa synkkaa? :D
Me oltiin tän tytön kanssa valitettavasti eri osastoilla eli suurimman osan ajasta jouduin viettämään näiden juoru-uutisia selaavien mammojen seurassa. :D
Vierailija kirjoitti:
Soitin myös liittoon. Ja mulle ei annettu omaa osaa allekirjoittamastani lapusta. Enkä tajunut sitä edes pyytää että voisin kiistää nyt myöhemmin ja tehdä oman vastineen. Nyt kun yritän tavoittaa esimiestä niin ei vastaa.
Laki tietääkseni velvoittaa työnantajaa antamaan varoituksen kirjallisena juurikin sille työntekijälle. Yksi kappale jää työnantajalle ja vähintäänkin kopio allekirjoitetusta paperista itsellesi. Mullekin on nuorempana tehty tuollainen temppu. Onneksi oon nykyään valveutuneempi, kunpa vaan olisin silloin osannut pitää paremmin puoliani. Tsemppiä ja taistele!
Tuntuu että työelämä on tehty niille jotka nuolevat vähän kenenkin per ..ttä.
Tuntuu että työpaikalla ollaan kuin mitäkin kaveruksia mutta jos vaihtaa työpaikkaa, osa ihmisistå vain katoaa.
Koetaanko se jotenkin että yritettää olla kaverusta vain työn takia mutta sitten ei enää ollakaan kun työtehtävät vaihtuvat.
Ja sama ralli jatkuu muuallakin, yritetään tehdä tyrkyksi itsensä.toisille.
Olen uupunut koko työelämään ja yritån elää muuta elämääni, en jaksa ainaisia kyselyitä mites teillä siellä.
Ihan kuin ihmisillä ei olisi enää muita ajatuksia kuin työ.
Kukaan ei enää edes matkusta mihinkään.
Taidan lähteä.yksin johonkin
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän ajatuksia mitä postaus herätti: jos vaihtaa myöhemmin elämässä täysin toiselle alalle voi tällaisiakin ongelmia syntyä ihmiselle joka ei ole kuin kala vedessä aina uusissa ympäristöissä. Kouluttautuessaan esim. it-alalle, työntekijä huomaa jo opintojensa aikana minkälaisia epäsosiaalisia nörttejä monet ovat sekä oppii sopeutumaan tilanteeseen. Sama pätee muillakin aloilla.
Henkilökohtaisesti hirvittäisi siirtyä hoitoalalle vaikka ala muuten kiinnostaisi! Kuulemma ruokatauoilla kilpaillaan siitä kuka syö laihduttavimman ja pienimmän aterian; kaikilla on ripsenpidennykset, hiustenpidennykset ja rakennekynnet; vaatetyylikin kuuluu olla tietyn kaavan mukainen. Ahdistavaa! Jos oisin opiskellut näitten henkilöitten kanssa, olisin varmaan itsekin kasvanut samanlaiseksi mutta juuri tällä hetkellä koen todella etäiseksi tuon maailman.
Olen kokeillut hoitoalaa ja minulle suututtiin, kun en halunnut juoda kahvia. Se kokemus riitti.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että työelämä on tehty niille jotka nuolevat vähän kenenkin per ..ttä.
Tuntuu että työpaikalla ollaan kuin mitäkin kaveruksia mutta jos vaihtaa työpaikkaa, osa ihmisistå vain katoaa.
Koetaanko se jotenkin että yritettää olla kaverusta vain työn takia mutta sitten ei enää ollakaan kun työtehtävät vaihtuvat.
Ja sama ralli jatkuu muuallakin, yritetään tehdä tyrkyksi itsensä.toisille.
Olen uupunut koko työelämään ja yritån elää muuta elämääni, en jaksa ainaisia kyselyitä mites teillä siellä.
Ihan kuin ihmisillä ei olisi enää muita ajatuksia kuin työ.
Kukaan ei enää edes matkusta mihinkään.
Taidan lähteä.yksin johonkin
Kuvailit juuri verkostoitumisen idean. Se on hienoa. Not.
Luottamusmies on hyvä, mutta ei riittävän hyvä. Luottamusmies ei ole juristi. Ota myös liiton juristiin yhteys.