Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät halua tavata lastenlasta
28.03.2017 |
Vika mikä minussa on, olen nuori. Olen pilannut heidän pojan elämän.
Tätä tässä raskaana ollessa miettinyt ja näin kai edetään. Itkettää yhä koko tilanne.
Lapsen isä jätti tietoisedti läyttämättä ehkäsyä, vaikka toisin toivoin. Kun otin useemman kerran keskeytyksen puheeksi, se ei tullut kuuloonkaan. Lapsen isä pyysi ja rukoili ja vaati ja istui sen yön meillä vaatien ja pyytäen lapsen pitämistä kun olin menossa lääkäriin. Hän lupasi nuoresta iästään huolimatta huolehtia ja vaikka ottaa yksin itselleen lapsen, jos en pystyisi /haluaisi pitää.
Yritin varovasti ja asiallisesti kertoo tuon näkökulman tulevalle isovanhemmalle (äidille) mutta turhaan. Hän vain haukkui minut kuinka kehtasin pilata hänen poikansa elämän ja tulevaisuuden. Eikä halua olla koskaan tekemisissä minun tai lapsenlapsen kanssa. Ja tämä on vasta jäävuoren huippu
Kommentit (109)
Minulle kävi hieman samoin. Sain eksän kanssa nuorena neljä lasta. Ensimmäinen oli vahinko, kun olimme typeriä teinejä, emmekä niin valistuneita, kuin ehkä teinit nykyään. Seuraavat ihan suunniteltuja. Eksän äiti oli kuollut, mutta isä eli. Kieltäytyi tapaamasta minua tai lapsia. Ei mitään muistamista edes korttia lapsille jouluna. Sattumalta on nähnyt kaksi vanhinta. Ei reagoinut mitenkään.
Syynä on se että minä en ollut mieluinen miniä. Kommunistisesta perheesta, ei-lestadiolainen, mukana politiikassa. Syitä olen kuullut takaapäin. Suoraan niitä ei tietenkään sano. Enpä minäkään nykyään jaksa peitellä miten huono pappa hän on
Tuollainen varmasti loukkaa. Yritä miettiä heitä mahdollisimman vähän, ja ympäröi lapsesi hyvillä ihmissuhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin kertoa, että heidän poikansa kovasti lasta toivoi ja oli ehdottomasti keskeytystä vastaan
-ap-
No kai tää poika sen itse kertoo? Miksi sin un tarvitsee mitään selitellä.
Ai miksikö? Koska hänen äitinsä hyökkäsi sanallisesti päälleni kuin hyeena. Kuka ei puolustaudu? Minä ainakin puolustaudun ja kuten sanoin, tein sen mielestäni asiallisesti.
Se on nyt tehty, miksi siitä vielä otat hikeä?
Olennaisempi kysymys on kai se, ottaako lapsen isä vastuun lapsestaan. Oletteko parisuhteessa? Jos ette, aikooko hän kuitenkin pysyä mukana lapsen elämässä?
Nyt kannat tästä kaunaa hautaan asti, etkä anna isovanhempien tavata kun toipuvat alkujärkytyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Yritin kertoa, että heidän poikansa kovasti lasta toivoi ja oli ehdottomasti keskeytystä vastaan
-ap-
Eikö se vässykkä voi kertoa vanhemmilleen millainen on? Totuus vaikka? Nussimaan pystyy ja valehtelemaan, sekä kieroilemaan, mutta selkärankaa ei sitten ole lainkaan?
Parempi että jätät koko paskan ja elät lapsen kanssa. Isältään saa huonoja vaikutteita ja isovanhemmatkin täysiä kusipäitä. Pelasta lapsesi. Hoidat vain ne tunnustukset, yksinhuoltajuuden ja elarit kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti on kuvitellut poikansa elämän menevän eri tavalla ja tarvitsee nyt aikaa surrakseen mielikuviensa murenemista. Eiköhän se vauva sulata hänen sydämensä, kun aika on. Jos ei, niin pärjäätte ilman hänen tukeaan.
Kannattaako tuollaiselle isoäidille edes antaa sitä titteliä tai kunniaa? Vaikka muuttaisi mielensä siis. Itse poistin äitini elämästäni, kun hän sanoi että minun olisi kannattanut pitää jalkani ristissä, kun kerroin raskaudestani. Totesin että hänen olisi aikoinaan kannattanut olla synnyttämättä minua ja poistin hänet. Enkä ole päivääkään katunut.
T. kolmen lapsen onnellinen äiti
Kyllä ihmisille yleensä kannattaa antaa mahdollisuus huomatta virheensä ja korjata käytöstään. Ehkä sinäkin olisit vielä onnellisempi, jos katkeruutesi äitiäsi kohtaan ei varjostaisi elämääsi.
Onko lapsen isä nyt sitten kääntänyt sinulle selkänsä? Vai mistä tässä nyt on kyse? Yhdestä äkkiväärästä lauseesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on sinun ja isän vastuulla EI isovanhempien!
Kyse ei ole vastuusta. Kirjoitinko noin huonosti. Kyse on siitä, että olen surullinen tulevan lapsen puolesta. Ja kyllä, harmissani että koko raskaus on vikani, jolla pilasin lapsen isän elämänkin.
Kuka nainen vuonna 2016/2017 luottaa keskeytettyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin kertoa, että heidän poikansa kovasti lasta toivoi ja oli ehdottomasti keskeytystä vastaan
-ap-
Eikö se vässykkä voi kertoa vanhemmilleen millainen on? Totuus vaikka? Nussimaan pystyy ja valehtelemaan, sekä kieroilemaan, mutta selkärankaa ei sitten ole lainkaan?
Parempi että jätät koko paskan ja elät lapsen kanssa. Isältään saa huonoja vaikutteita ja isovanhemmatkin täysiä kusipäitä. Pelasta lapsesi. Hoidat vain ne tunnustukset, yksinhuoltajuuden ja elarit kuntoon.
Ei jalkojen levittäminen miehelle anna mitään diktatuurimaista rajonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen. Isovanhempien suhtautuminen asiaan ei teen kenestäkään kelvotonta isää.
Ei lapsi kärsi mummottomuudesta, ei se osaa kaivata sellaista mitä ei ole. Lapselle todellisuudessa riittää aluksi pelkkä äiti, sinä kannat lasta ja olet tärkein.
Hitaasti lapsen elinpiiri alkaa laajeta, mutta ei sen laajenemisen tarvitse koskea mummoa, on muita läheisiä kummeja, setiä, tätejä, tulevaisuudessa ehkä siskoja tai veljiä.
Kun et itse lapselle sano, että on kauheaa kun ei ole toisia isovanhempia lähellä, hänelle asia tulee olemaan ihan normaalia eikä mitenkään kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannat tästä kaunaa hautaan asti, etkä anna isovanhempien tavata kun toipuvat alkujärkytyksestä?
Alkujärkytyksestä? Miten kauan oikesti mahtaa alkujärkytys kestää? Toki yksilöllisiä eroja.
-ap-
Saanko kysyä, minkä ikäisiä olette, AP?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi minäkään tavata lastenlasta. Toivoisin, että lapseni eivät lisäänny keskenään. Lapsenlapsi olisi sitten ihan toinen juttu.
Ap, ikävä tilanne teillä, mutta älä ala nyt kynnysmatoksi. Lapsen isän asia on puhua järkeä äidilleen. Ja äidin on syytä opetella käytöstavat ja pyytää sinulta anteeksi. Katsokin, että pyytää!
Eli unohda mokoma anoppi, ja keskity odotukseen ja parisuhteeseesi. Mies tavatkoon äitiään, ilman lasta (jahka vauva nyt syntyy ekaksi).
Lapset ei osaa kaivata poissaolevaan, jos vanhemmat ei tee siitä numeroa.
Kerrot, että lapsen isä haluaa lapsen ehdottomasti.
Entä sinä itse? Olisit halunnut, että lapsen isä käyttäisi ehkäisyä. Kun tulit raskaaksi, ehdotit hänelle useampaan otteeseen, että keskeytätte raskauden. Hän joutui ylipuhumaan sinua itkien kokonaisen yön.
Kuulostaa siltä, etteivät isovanhemmat ole ainoita, joille lapsi ei ole kovin tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin kertoa, että heidän poikansa kovasti lasta toivoi ja oli ehdottomasti keskeytystä vastaan
-ap-
Eikö se vässykkä voi kertoa vanhemmilleen millainen on? Totuus vaikka? Nussimaan pystyy ja valehtelemaan, sekä kieroilemaan, mutta selkärankaa ei sitten ole lainkaan?
Parempi että jätät koko paskan ja elät lapsen kanssa. Isältään saa huonoja vaikutteita ja isovanhemmatkin täysiä kusipäitä. Pelasta lapsesi. Hoidat vain ne tunnustukset, yksinhuoltajuuden ja elarit kuntoon.
Ei jalkojen levittäminen miehelle anna mitään diktatuurimaista rajonta valtaa omia lasta automaattisesti itselleen. Isovanhempien suhtautuminen asiaan ei teen kenestäkään kelvotonta isää.
Eikä jalkojen levittäminen myöskään anna miehelle oikeutta alkaa kohdella kuin jalkarättiä. Jos isä ei ole kelvoton, vaan hyvä tyyppi, niin miksi ap:n täytyy selitellä isovanhemmille mitään ja puolustella itseään.
Miehen pitäisi nyt laittaa tuleva äiti, ja ilmeisesti tuleva kumppanikin, ihan ykköseksi ja vanhempansa ojennukseen. Lapsi tulee olemaan tärkein, ja hän tarvitsee kaiken rakkauden ja välittämisen, ihan jokaiselta. Tullaan keskenään sitten toimeen tai ei. Lapsellista touhua.
Hankalaa on myös määritellä millainen isä poika on lapselle...