Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit jos vanhemmat joiden lapsi kärsii mielialaongelmista tekisi uuden lapsen?
27.03.2017 |
Lapsiluku ollut pitkään täynnä mutta mies haluaisikin vielä mahdollisesti yhden. Esikoinen käy terapiassa koska ollut mielialassa ongelmia, ei kuitenkaan lääkitystä. Itselle jäänyt iso pelko ja ajatus siitä ettei ole oikeutta tehdä enää lasta, kun en aiempaakaan "osannut" kasvattaa.
Kommentit (24)
Miten toi nyt oli. Ap:n kuopus oli 10v. ja oireileva oli esikoinen eli yli 10v ja lasten lukumäärästä en ole oikein tietoinen tämän ketjun perusteella. Oli miten oli itselläni on 4 lasta ja yksi eriyislapsi joka tosin ei ole esikoinen eikä kuopuskaan. En ole erityisemmin tällä palstalla tuhlaillut aikaa ventovieraiden ajatuksiin lapsestani, perheestäni tai muustakaan kun itse tiedän ja tunnen asiat parhaiten. Suosittelen muillekin samaa. Ei tulisi mieleenkään kysyä muilta kannattaisi tehdä uusi lapsi jos yksi lapsista oireilee jotenkin. Psyykkisistä ongelmista lähinnä skitsofrenia taitaa olla sellainen sairaus joka mietityttäisi koska on vahvasti perinnöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useita lapsia ja vielä pitäisi lisää tehdä? Keskittykää niihin jo olemassa oleviin. Antakaa sille mielialaongelmaiselle lapselle nyt kaikki mahdollinen tuki ja rakkaus. Jos seuraava on vaikka vammainen, niin entäs sitten? Jompikumpi jää (töistä?) hoitamaan kotiin? Nyt olisi asiat "hyvin", joten miksi pitää ottaa riski? Kun yhteiskunta maksaa kuitenkin, vai?
Mies haluaa...kuulostaa lapselliselta ja vastuuttomalta. Mitä sinä haluat? Ja kuinka paljon isä on hoitanut ja osallistunut lasten elämään? Halutahan aina saa. Menkää karkkikauppaan, siellä voitte haluta ja valita.
Jos tulisi vammainen niin eihän sille mitään mahtaisi. Siihen sopeutuisi niin kuin muuhunkin sopeutuu. En pelkää sitä että lapsi syntyisi "viallisena" vaan ajattelen ettei ole oikeutta enää saada lasta. Jos "pilaan" senkin. Emmekä ole yrittämässä enkä edes tällä hetkellä halua lasta mutta hämmennyin miehen muuttuneesta mielipiteestä.
Ahaa, olet siis itse päättänyt että olet syyllinen jotenkin lapsesi oireiluun kun puhut lapsen pilaamisesta. Onko sinulle jotain erityistä syytä miksi ajattelet näin? Helpompaa on tietenkin vanhemmilla joilla on sekä erityislapsia että tavallisia niin ei tarvitse niin hirveästi itseään syyllistää lapsen pilaamisesta jos joku lapsista oireilee oudosti. Sinulle taisi olla vain yksi lapsi joka on erityislapsi? Kai häntäkin on tutkittu jos on jo 10-vuotias? Mitä tietoja ja neuvoja olet saanut tutkivalta taholta? Hehän kyllä osaavat aika hyvin selvittää jos ongelmat ovat kiinni vain kasvatuksesta. Monihan lapsi voi oireilla psyykkisesti vasta myöhemmällä iällä. Monesti tällöinkään ei ole kiinni mistään kasvatuksesta eikä kotioloista vaikka valitettavasti vanhemmista ehkä joskus yritetään väkisinkin tehdä sitä syntipukkia ainakin ensin. Itsekin olen sairastunut psyykkisesti lapsena ja minulla oikeasti oli todella hyvä, tavallinen perhe eikä mitään kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä.
On ja ei. Olen sairastanut masennuksen kymmenkunta vuotta sitten ja suhde esikoiseen oli tunnetasolla tosi haastava. Itsehän olin siihen oikeastaan syytön koska itselläni on traumatausta mutta se syyllisyys elää silti syvällä vaikka ajattelisi järjellä. Ja varmaan pelkää että entä jos masennus uusiutuisi vaikka en siihen oikeastaan uskokaan. Minulla on nykyään keinot siihen mitä ei aiemmin ollut. Mutta ei ole taustalla väkivaltaa tai muuta itse tahallaan aiheutettua.
Nostan vielä jos joku haluaa sanoa jotain :)
Tästä viestistä tulkitsin virheellisesti että sinulla on nuo toinen, kolmas ja neljäskin lapsi mutta et vaan aluksi halunnut tunnistamisen pelossa mainita. Luulen että muutkin ovat näin tulkinneet ja siksi vähän sopimattomia kommentteja tullut.