Muita 28-30 vuotiaita miehiä? Missä elämänvaiheessa kukakin on?

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaan mieheni puolesta hänen puheisiinsa perustuen. :-)

Hän on ulkomaalainen ja valmistuu ensi vuonna amiksesta. Opiskelu suomen kielellä on ollut vaativaa, eikä hän todennäköisesti jatka opiskelua amiksen jälkeen. Olemme naimisissa, mutta meillä ei ole lapsia. Asumme vuokralla. Minulla on oma yritys ja maisterin paperit, mies vasta hakee ensimmäisiä työpaikkojaan Suomesta. Avioliitossamme on ongelmia elämäntilanteidemme erilaisuudesta johtuen. Mies on alkanut myös puhua lasten hankkimisesta, vaikka ennen avioitumista keskustelimme asiasta paljon ja päädyimme aina siihen, ettemme halua lasta ja jos se ikinä tulee ajankohtaiseksi, adoptoimme lapsen hänen kotimaastaan.

Tämä. Vaikka kuinka monet vannovat nuorempana, ettei lapsia, niin monesti se alkaa kaivertaa mielessä että mitä jos..

Olin ollut opintojen jälkeen 5 vuotta töissä, maksanut opintolainani, ostanut ASP:llä asunnon, hommannut auton ja eronnut 7-vuotisesta avoliitosta. Vietin viinanhuuruista vapaa-aikaa ja lyhyitä suhteita. Ihmetys oli suurta, kun naisetkin olivat aloitteellisia. Ennen avoliittoani kun piti tehdä tosissaan hommia, että sai iskettyä minkäänlaista mimmiä. Lisäksi suunnittelin ulkomaille muuttoa, mikä sitten toteutuikin 29-vuotiaana. Oli hienoa aikaa!

Naimisissa ,ei lapsia oma okt maalla. Amitsu käytynä vaan mutta töitä on riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamppailen ahdistuksen kanssa ja koetan valmistua. Olen sinkku ja elän toimeentulotuella. Olen erittäin pidetty ja hyvin sosiaalinen, harva tietää vaikeasta elämäntilanteestani.

Mikä ahdistaa? Mitä opiskelet? Koita vain saada opinnot loppuun ja sitten työnhakuun. Olethan etsinyt jo kesäksi itsellesi työtä?

Miksi haluat tietää?

1. Jotta voisin muodostaa asiasta mielipiteen ja ehkä jopa auttaa. 2. Hahmotat ehkä tilanteen paremmin itse.

Oi sitä aikaa kirjoitti:

Olin ollut opintojen jälkeen 5 vuotta töissä, maksanut opintolainani, ostanut ASP:llä asunnon, hommannut auton ja eronnut 7-vuotisesta avoliitosta. Vietin viinanhuuruista vapaa-aikaa ja lyhyitä suhteita. Ihmetys oli suurta, kun naisetkin olivat aloitteellisia. Ennen avoliittoani kun piti tehdä tosissaan hommia, että sai iskettyä minkäänlaista mimmiä. Lisäksi suunnittelin ulkomaille muuttoa, mikä sitten toteutuikin 29-vuotiaana. Oli hienoa aikaa!

Mihin muutit? Myös Ap haaveilee ulkomaille muutosta vaimokkeen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa ,ei lapsia oma okt maalla. Amitsu käytynä vaan mutta töitä on riittänyt.

Kuulostaa tämäkin hyvältä. Helsingissä kun normiliksoilla on turha edes haaveilla okt. Kai osaat arvostaa tilaa ja autotallia? ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29 v, diplomi-insinööri, vakituinen työpaikka, neitsyt (lyhyt, itsetunto tuhottu lapsena kiusaamalla, asperger), vuokrakaksio, harrastuksina lenkkeily ja salilla käyminen, opintolaina maksamatta, sijoituksia 300 000 €, hygienia kunnossa (pakko töiden takia), asunto siisti ja vähähajuinen. Kaiken kivan lisäksi vaikea masennus, joka ei aivan täysin lamauta. Harkitsen jatkuvasti itsemurhaa.

Ei kaikki ole etsimässä pitkää miestä eli itsemurha-ajatukset on parempi jättää mielestä pois. Varmasti helpompi löytää nainen rinnalle, kun oman pään sisällä on ajatukset reilassa.

Ei naisettomuus tässä suurin ongelma ole, vaan kyvyttömyys minkäänlaisten epäammatillisten suhteiden luomiseen. Töissä olen suhteellisen syvällistä osaamista vaativassa asiantuntijatehtävässä ja kommunikoin muiden kanssa suullisesti joka päivä sujuvasti. Heti, kun joudun pois mukavuusalueelta, aivot jumittuu täysin enkä pysty juttelemaan tai olemaan kiinnostunut keskustelukumppanista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamppailen ahdistuksen kanssa ja koetan valmistua. Olen sinkku ja elän toimeentulotuella. Olen erittäin pidetty ja hyvin sosiaalinen, harva tietää vaikeasta elämäntilanteestani.

Mikä ahdistaa? Mitä opiskelet? Koita vain saada opinnot loppuun ja sitten työnhakuun. Olethan etsinyt jo kesäksi itsellesi työtä?

Miksi haluat tietää?

1. Jotta voisin muodostaa asiasta mielipiteen ja ehkä jopa auttaa. 2. Hahmotat ehkä tilanteen paremmin itse.

Kiitos tarjouksestasi, mutta hahmotan oman tilanteeni erittäin hyvin. "Koeta saada opinnot loppuun" on toki ihan hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29 v, diplomi-insinööri, vakituinen työpaikka, neitsyt (lyhyt, itsetunto tuhottu lapsena kiusaamalla, asperger), vuokrakaksio, harrastuksina lenkkeily ja salilla käyminen, opintolaina maksamatta, sijoituksia 300 000 €, hygienia kunnossa (pakko töiden takia), asunto siisti ja vähähajuinen. Kaiken kivan lisäksi vaikea masennus, joka ei aivan täysin lamauta. Harkitsen jatkuvasti itsemurhaa.

Ei kaikki ole etsimässä pitkää miestä eli itsemurha-ajatukset on parempi jättää mielestä pois. Varmasti helpompi löytää nainen rinnalle, kun oman pään sisällä on ajatukset reilassa.

Ei naisettomuus tässä suurin ongelma ole, vaan kyvyttömyys minkäänlaisten epäammatillisten suhteiden luomiseen. Töissä olen suhteellisen syvällistä osaamista vaativassa asiantuntijatehtävässä ja kommunikoin muiden kanssa suullisesti joka päivä sujuvasti. Heti, kun joudun pois mukavuusalueelta, aivot jumittuu täysin enkä pysty juttelemaan tai olemaan kiinnostunut keskustelukumppanista. 

Sama homma Ap:lla. Työssä erityisen sosiaalinen (kv-yrityksessä). Työpäivän jälkeen kuitenkin kaikki illat ja vkl yksin kotona. En osaa olla vapaa-ajalla sosiaalinen. En tosin tiedä kaipaanko sitä.

Ikä 28v. Huoltoneuvoja autohuollossa. Omakotitalo Vantaalla, kolme autoa. Ei velkaa. Seurustelen 25v naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29 v, diplomi-insinööri, vakituinen työpaikka, neitsyt (lyhyt, itsetunto tuhottu lapsena kiusaamalla, asperger), vuokrakaksio, harrastuksina lenkkeily ja salilla käyminen, opintolaina maksamatta, sijoituksia 300 000 €, hygienia kunnossa (pakko töiden takia), asunto siisti ja vähähajuinen. Kaiken kivan lisäksi vaikea masennus, joka ei aivan täysin lamauta. Harkitsen jatkuvasti itsemurhaa.

Ei kaikki ole etsimässä pitkää miestä eli itsemurha-ajatukset on parempi jättää mielestä pois. Varmasti helpompi löytää nainen rinnalle, kun oman pään sisällä on ajatukset reilassa.

Ei naisettomuus tässä suurin ongelma ole, vaan kyvyttömyys minkäänlaisten epäammatillisten suhteiden luomiseen. Töissä olen suhteellisen syvällistä osaamista vaativassa asiantuntijatehtävässä ja kommunikoin muiden kanssa suullisesti joka päivä sujuvasti. Heti, kun joudun pois mukavuusalueelta, aivot jumittuu täysin enkä pysty juttelemaan tai olemaan kiinnostunut keskustelukumppanista. 

Sama homma Ap:lla. Työssä erityisen sosiaalinen (kv-yrityksessä). Työpäivän jälkeen kuitenkin kaikki illat ja vkl yksin kotona. En osaa olla vapaa-ajalla sosiaalinen. En tosin tiedä kaipaanko sitä.

Niin... Aikuisena miehenä ei jaksa olla toisten miesten kanssa ilman aktiivista tekemistä. Naisen ja lasten kanssa jaksaisi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Oi sitä aikaa kirjoitti:

Olin ollut opintojen jälkeen 5 vuotta töissä, maksanut opintolainani, ostanut ASP:llä asunnon, hommannut auton ja eronnut 7-vuotisesta avoliitosta. Vietin viinanhuuruista vapaa-aikaa ja lyhyitä suhteita. Ihmetys oli suurta, kun naisetkin olivat aloitteellisia. Ennen avoliittoani kun piti tehdä tosissaan hommia, että sai iskettyä minkäänlaista mimmiä. Lisäksi suunnittelin ulkomaille muuttoa, mikä sitten toteutuikin 29-vuotiaana. Oli hienoa aikaa!

Mihin muutit? Myös Ap haaveilee ulkomaille muutosta vaimokkeen kanssa.

Lontooseen opiskelemaan lisää. Oli hienoa aikaa. Näki maailmaa, oppi englantia, sai paljon kavereita eri maista ja kaikki viimein löytyi vaimokin, jonka kanssa on oltu jo 16 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29 v, diplomi-insinööri, vakituinen työpaikka, neitsyt (lyhyt, itsetunto tuhottu lapsena kiusaamalla, asperger), vuokrakaksio, harrastuksina lenkkeily ja salilla käyminen, opintolaina maksamatta, sijoituksia 300 000 €, hygienia kunnossa (pakko töiden takia), asunto siisti ja vähähajuinen. Kaiken kivan lisäksi vaikea masennus, joka ei aivan täysin lamauta. Harkitsen jatkuvasti itsemurhaa.

Ei kaikki ole etsimässä pitkää miestä eli itsemurha-ajatukset on parempi jättää mielestä pois. Varmasti helpompi löytää nainen rinnalle, kun oman pään sisällä on ajatukset reilassa.

Ei naisettomuus tässä suurin ongelma ole, vaan kyvyttömyys minkäänlaisten epäammatillisten suhteiden luomiseen. Töissä olen suhteellisen syvällistä osaamista vaativassa asiantuntijatehtävässä ja kommunikoin muiden kanssa suullisesti joka päivä sujuvasti. Heti, kun joudun pois mukavuusalueelta, aivot jumittuu täysin enkä pysty juttelemaan tai olemaan kiinnostunut keskustelukumppanista. 

Sama homma Ap:lla. Työssä erityisen sosiaalinen (kv-yrityksessä). Työpäivän jälkeen kuitenkin kaikki illat ja vkl yksin kotona. En osaa olla vapaa-ajalla sosiaalinen. En tosin tiedä kaipaanko sitä.

Niin... Aikuisena miehenä ei jaksa olla toisten miesten kanssa ilman aktiivista tekemistä. Naisen ja lasten kanssa jaksaisi paremmin.

Juuri näin. Varsinkin kun harrastukset on lenkkeily ja sali, niin uusiin tyyppeihin ei tutustu.

Up

30-V. Asun omassa 2h+kk Turussa vaimon kanssa. Insinööri vakityössä. Lapsia vasta parin vuoden kuluttua.

Up

Olisi hauska kuulla vielä muitakin.