Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siivoatteko koskaan vain siksi, ettette halua kenenkään joutuvan käymään tavaroitanne läpi kuoleman yllättäessä?
26.03.2017 |
Vai ettekö välitä siitä mitä tapahtuu kuolemanne jälkeen? Joskus mietin olenko ihan outo, mutta asun yksin ja silloin tällöin tulee mieleen, että mitä jos saan äkillisen sairaskohtauksen kotona tai joudun onnettomuuteen kaupungilla ja asuntoni on kuin kaatopaikka ja joku sukulaisraukka joutuu sitten siivoamaan täällä, jos en nyt itse siivoa.
Kommentit (27)
Kyllä. Tämä into virisi jossain 40 vuotta täytettyäni. En halua, että joku siivoaa päiväkirjat tai dildot ja naurahtelee niille. Parempi hävittää kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä, mulla ei ole mitään niin salaista eikä kämppä niin sotkuinen.
Kyllä. Aina kun näissä taloissa käy joku korjausmies, he katsovat uteliaina minkähänlaista väkeä täällä asustaa.
Harva on likaisissa vaatteissa tms.
Pyrin tosiaan raivaamaan kaiken sellaisen pois josta ajattelen olevan vaivaa.
Kyllä, dildot olen jo hävittänyt paitsi yhden ihanimman ja samoin nuoruuden päiväkirjat, nykyään kirjoittelen koneelle ja tiedostot ovat salasanojen takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Juuri tuosta syystä heitin pois melkoisen pinon pornoleffoja VHS-kasetteilla, joita oli jäänyt nuoruudesta roikkumaan. :D
Kyllä. Samasta syystä olen karsinut tavaraa viime vuosina (ennen kuin siitä tuli trendijuttu). Kaikki tavarat ovat myös loogisesti omilla paikoillaan, löytyy myös yksi pahvilaatikollinen ns. muistoja. Olen itse joutunut tyhjentämään isomummoni taloa kun hän kuoli ja koska kyseessä oli ihminen joka ei heittänyt MITÄÄN ikinä pois niin en halua, että minun kuolemani jälkeen läheiseni joutuvat kokemaan saman tavarapaljouden läpikäymisen. Asun yksin ja karsittuun tavaramäärään on jo tottunut, kaikki mitä omistan on joko käytössä (astiat, vaatteet) tai sitten kaunista (muutama sisustusesine).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen juurikin noin, kun aloittaja. Tämä ajatusprosessi alkoi tosin vasta nyt kolmenkympin jälkeen, kun sairastuin vakavasti ja jouduin käymään sen takia paljon näitä asioita päässäni. Se jos minulle tapahtuu jotain yllättävää on jo lähiomaisilleni tarpeeksi kova paikka. En halua myöskään siinä tapauksessa kuormittaa heitä pakon edessä sen enempää kuin mahdollista, joten pidän asuntoni siistinä ja tavaramäärän vähäisenä. Sukulaisillani on kaikilla tietysti omat murheensa ja kiireensä eivätkä he kaipaa yletöntä työtaakkaa asuntoni mylläämisessä. Sitä ei mielestäni saisi vaatia keneltäkään, joten nyt kaikki karsimaan tavaroita ja siivoamaan...
Ei kukaan pakota käymään tavaroita läpi. Voihan ne raijata suoraan kaatikselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, se on juuri mulla karsinnan syy. Kaikki teiniajan päiväkirjat on poltettu. Miehen kanssa käyty kirjaanvaihto on siivottu (juu, olemme niin vanhoja että silloin kirjoiteltiin vielä kirjeitä kun toinen opiskeli toisella paikkakunnalla).
Lisäksi olen koonnut vihkoa missä on perityistä esineistä luettelo ja jokaisen kohdalla kerrottu esinene tarina.
Tiettyjä asioita en halua lasteni tietävän, en edes puolison, siksi ne on siivottu pois ennen perikuntaa.
En ole siivonnut sen takia, mutta olen kyllä miettinyt, ettei ole kiva kun tavaroitani pengotaan kuolemani jälkeen. Vaikka en itse sitä ole näkemässä eikä se minuun enää vaikuta, niin en haluaisi, että läheisteni käsitys minusta muuttuisi kuolemani jälkeen. Kun kuitenkin sellaisia asioita on, mitä en ole kaikille, tai kenellekään kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä, mulla ei ole mitään niin salaista eikä kämppä niin sotkuinen.
Människan skulle vara en fasad utan någonting bakom. Detta måste ju vara idealmänniskan eftersom allt som kunde finnas bakom en fasad var skumt.
Kyllä, olen tuon takia heittänyt tavaraa pois ja olin tuolloin terve kolmikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Olen vähentänyt paljon tavaroitani tämän takia ja olen vasta päälle 30 jolla järjellä ajateltuna on pitkä elämä edessään. Mutta koskaan ei elämässä tiedä.
Olen mennyt jopa niin pitkälle että olen ajatellut että jos saisin diagnoosin tappavasta sairaudesta, ensitöikseni alkaisin raivaamaan omaisuuttani ja hävittäisin kaiken turhan ja myisin pois ja kirppisrahat säästäisin tilille ettei läheisten tarvitsisi maksaa hautajaiskuluja ja ehkä saisivat jotain kivaa pientä itselleenkin...
Jep. Sitä sanotaan kuolinsiivoukseksi. Sekä äitini ja minä harrastetaan sitä. Äiti on jo yli seitsenkymppinen ja minä ainoa lapsi, isäni on jo kuollut. Olenkin sanonut, ettei tavaraa tarvitse mulle säästää perinnöksi, mulla on sitä ihan omasta takaa tarpeeksi. Nyt kun lapsetkin ovat jo maailmalla ja miehen kanssa ollaan muuttamassa isosta omakotitalosta pienempään kerrostaloasuntoon, niin on luonnollista suorittaa oikein isolla kädellä raivaus nyt.
Olen viimeisen vuoden aikana raivannut kaksi kuolinpesää. Mikään mitä löysin, ei kiinnostanut pätkääkään tai muuttanut käsitystä ihmisestä. Tavaraa se vaan on ja siihen turtuu. 80 % lähti suoraan roskikseen. Loput myytiin tai jaettiin. Mitään henk. Koht. Kamoja en edes kaivellut.
En, musertaa ajatella, että nyt kuolisin ja taaperot jäisivät puoli orvoiksi. En ajattele omaa kuolemaani. Ainakaan niin tosissani, että alkaisin elämään sen mukaan, että jos vaikka aamulla en enää herää.
Joo, mutta en siksi että minulla olisi mitään noloa tai salattavaa. Ihan vaan käytännön syistä. Asun lisäksi ulkomailla joten kuolemani toisi perheelle kaikenlaisia ongelmia muutenkin.
Ja helpottaahan vähempi tavaramäärä ja selkeä järjestys itseäkin elinaikana.
Vierailija kirjoitti:
Tiettyjä asioita en halua lasteni tietävän, en edes puolison, siksi ne on siivottu pois ennen perikuntaa.
Mitä asioita?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Itse myös hävitän säännöllisesti kaikkia yksityisiä juttuja, joiden en halua löytyvän kuolemani jälkeen.