Lue keskustelun säännöt.
Miksi musiikista puhuminen on vaikeaa?
26.03.2017 |
Etenkin omista mieltymyksistä puhuminen. Pidän musiikkia tosi yksityisenä asiana. Yleisesti sitä kai pidetään kevyenä aiheena, jolla on helppo aloittaa tutustuminen ihmiseen. Itselleni asia oli päinvastoin. Kun tutustuin netissä nykyiseen mieheeni, en millään pystynyt kertomaan mitä kuuntelen.
Aina välillä tulee tilanteita kun hän yrittää udella sitä. Muutaman kappaleen ja esittäjän olen joskus kertonut. Häpeän vieläkin sitä että ylipäätänsä olen kertonut (!) Mies itse saattaa normaalin keskustelun lomassa vaan rennosti mainita lempikappaleitaan. Viimeisen puolen vuoden aikana olen pari kertaa kritisoinut joitain laulajia esim sanomalla, että joku käyttää paljon kirosanoja/ laulut käsittelevät aina samoja aiheita. Niillä olen antanut vihjettä mistä en ainakaan pidä. Mieltymyksistäni en aio enää puhua.
Automatkoilla on yleensä kiusallista kun radiosta soi musiikkia. Mietin "Mitähän mies miettii tästä kappaleesta. Ajatteleekohan minun pitävän. Toivottavasti ei kommentoi kappaleita." Onneksi pystyn kääntämään huomioni myös pois musiikista, niin ajatukset eivät jatkuvasti vaivaa.
Mistä ihmeestä tämä voi johtua? Minusta musiikista puhuminen muille= käynti isolla hädällä jonkun nähden. Jälkimmäistä en ole tosin tehnyt. Miksi musiikki herättää häpeän tunteita? Niin kovia etten pysty puhumaan siitä luontevasti? Kai jollakin on samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut tuollaisesta koskaan. Aika keljulta "vaivalta" kuulostaa murehtia tuollaista.
Niin, musiikki on sellainen asia jota ei tyypillisesti pidetä kiusallisena. Outoon vähemmistöön kuulun, enkä syytä tiedä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pohtinut, että miksi se on niin arka aihe?
Mulle musiikki on jotenkin tosi yksityinen juttu. Voin mainita muutaman artistin joista pidän, mutta sekin on vähän ahdistavaa, koska en "fanita" tiettyä artistia tai bändiä vaan enemmänkin jotkut tietyt kappaleet heiltä iskevät tajuntaani- ja loput kappaleista eivät tee oikein mitään. Lisäksi kun kuuntelen tosi monesta genrestä musiikkia, on hankala laittaa niitä paremmuusjärjestykseen: jos sanon tykkääväni jostain metalligenrestä, ihmiset luokittelevat minut synkistelijäksi. Jos taas kehun lempiversiotani Carmenista = snobi/elitisti. Japanilaisesta trancesta pitäminen menee monella muuten vaan yli. Jne.
Lempikappaleitani en kuuntele muuten koskaan seurassa, koska ne menevät jotenkin "pilalle" siitä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko pohtinut, että miksi se on niin arka aihe?
Olen, mutta en ole löytänyt selitystä. Ei esimerkiksi ole sellaista lapsuutta, että musiikkia ei olisi saanut kuunella tai että siitä olisi tehty hävettävää toimintaa. ap
Musiikki voi joillekuille olla niin henkilökohtainen, voimakkaita tuntemuksia aiheuttava asia, että siitä puhuminen koetaan vaikeaksi. Itse en ole tällaiseen koskaan törmännyt mutta voin kuvitella, että näin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle musiikki on jotenkin tosi yksityinen juttu. Voin mainita muutaman artistin joista pidän, mutta sekin on vähän ahdistavaa, koska en "fanita" tiettyä artistia tai bändiä vaan enemmänkin jotkut tietyt kappaleet heiltä iskevät tajuntaani- ja loput kappaleista eivät tee oikein mitään. Lisäksi kun kuuntelen tosi monesta genrestä musiikkia, on hankala laittaa niitä paremmuusjärjestykseen: jos sanon tykkääväni jostain metalligenrestä, ihmiset luokittelevat minut synkistelijäksi. Jos taas kehun lempiversiotani Carmenista = snobi/elitisti. Japanilaisesta trancesta pitäminen menee monella muuten vaan yli. Jne.
Lempikappaleitani en kuuntele muuten koskaan seurassa, koska ne menevät jotenkin "pilalle" siitä.
Minullakin on tuo juttu, että pelkään miehen luulevan minun pitävän tietyn artistin koko tuotannosta. Siksi painotinkin että pidän vain muutamasta kappaleesta. Muistin myös mainita että koko kappale ei ole hyvä vaan kertosäkeen joku kohta laskee arvoa jne. En enää ikinä halua hänelle tuosta aiheesta puhua... ap
Vierailija kirjoitti:
Musiikki voi joillekuille olla niin henkilökohtainen, voimakkaita tuntemuksia aiheuttava asia, että siitä puhuminen koetaan vaikeaksi. Itse en ole tällaiseen koskaan törmännyt mutta voin kuvitella, että näin voi olla.
Tuntuu ettei musiikki herätä kovin voimakkaita tuntemuksia. Joskus tulee liikuttumista ja kylmiä väreitä. Mitään henkilökohtaista siihen ei liity. Mutta uskon että osalle musiikki on hyvin henkilökohtaista ja omaan elämän liittyvä, siksi siitä ei haluta avautua muille. ap
En ole kuullut tuollaisesta koskaan. Aika keljulta "vaivalta" kuulostaa murehtia tuollaista.