**MAALISMUSSUKOIDEN synnytyskertomukset**

Täällä supistukset muuttuivat säännöllisiksi 2.4. sunnuntai-iltana, ja tiistain 4.4. puolelle ehdittiin, ennen kuin poika syntyi. Työtä siis riitti, mutta kokemus oli sinänsä hyvä, eikä kammoja jäänyt. Tosin jos joku olisi silloin sunnuntaina kertonut, että tiistaihin asti mennään ennen syntymää, niin olisin saattanut jossain vaiheessa jättää leikin kesken. Nyt elin koko ajan siinä uskossa, että kohta se syntyy ;)

Eli siis sunnuntai-iltana kuuden maissa kipeitä supistuksia rupesi tulemaan 8-9 minuutin välein siitä sitten iltaa kohti tihentyen. Puolen yön aikaan kävin suihkussa hakemassa helpotusta kuuden minuutin välein tulleisiin supistuksiin, ja väli taas vähän piteni. Yritin nukkua tuloksetta ja puoli kahden aikaan nousin taas kuumaan suihkuun, joka vaikuttikin niin, että supistukset tulivat kolmen minuutin välein, eikä enää tarvinnut miettiä lähteäkö synnärille. Synnärillä oltiin kolmen maissa, ja siinä vaiheessa olin kolme senttiä auki. Yövuoron kätilön kanssa siinä jutusteltiin, istuskelin keinutuolissa ja kävelin välillä, mutta kivunlievitykseksi riitti siinä kohtaa se oma oleilu. Aamuvuoron kätilön ja kätilöopiskelijan tullessa paikalle pääsin ammeeseen, jossa sitten olinkin urakalla. Ensin tunnin, sen jälkeen lääkäri totesi että 5-6 cm on kohdunsuu auki, sitten vielä toiset pari tuntia ammeessa suihkun kanssa. Sain ammeessa myös vyöhyketerapiapallurat korviin, ainakin se antoi muuta ajateltavaa kun mies painoi korvista aina supistuksen tullessa :) En tiedä, auttoiko se muuten. Parin tunnin jälkeen olin edelleen sen saman 5-6 cm auki, joten oksitosiinitippa aloitettiin ja sain ilokaasua, josta ei kuitenkaan kauheasti ollut iloa, enkä oikeastaan sitä ees hengittänyt kuin yhden tai kahden supistuksen aikana. Iltapäivällä kolmen aikaan sain epiduraalin, joka oli siinä vaiheessa todella enemmän kuin paikallaan, olin valvonut puolitoista vuorokautta ja kun vaikutus alkoi, kysyin vain että saako nyt nukkua. Epiduraalin laittaminen muuten onnistui kolmannella yrittämällä, ja ehdin jo pelätä, että se jää kokonaan saamatta. Epiduraalin voimin nukuin sitten jossain vartin-puolen tunnin pätkissä useamman tunnin, kunnes kohdunsuu vihdoin illalla oli 9 cm auki. Edessä oli kuitenkin vielä joku lipare, jonka poistumista sitten odoteltiin. Epiduraalin vaikutuksen lakatessa ponnistuksen tarve vain koveni ja koveni, ja lopulta sain luvan aloittaa ponnistelun siitä lipareesta huolimatta. Tässä vaiheessa yövuoron kätilö astui juuri kehiin ja sitten jossain vaiheessa päästiinkin tositoimiin. Virallisesti ponnistusvaihe kesti 34 minuuttia, käytännössä kauemmin, koska ponnistamisen tarve oli aivan valtava jo silloin kun sain luvan " vähän työnnellä" . Usko meinasi loppua kesken, mutta tiistain 4.4. puolella klo 00.19 meille syntyi poika, 3080 g ja 52 cm. Paino heitti lähes puoli kiloa synnytystapa-arvion 3,5 kilosta, mikä oli sinänsä onni, että kätilön mukaan lantio oli oikeasti ahdas, eikä hän ollut vuoronsa alussa meinannut uskoa siihen, että tämä menisi alatiesynnytyksenä.

Kuten huomaatte, on osia päivän kulusta kateissa, synnytyksen kestoksi tuli yhteensä lähes 30 h ja kieltämättä väsymys oli jossain vaiheessa melkoinen. Ponnistusvaiheessa onneksi jostain sai päälle sellaisen mielettömän energian, jonka turvin sitten saatiin vauva maailmaan. Rankkaa, mutta siinä mielessä siedettävää, että kipu oli mielekästä ja mielekkyyden kautta jotenkin hallittavissa. Epiduraalia en kuitenkaan tuossa tilanteessa olisi vaihtanut mihinkään :)

-Aranja ja poika 2 vkoa-