Mitä tehdä kun oikeasti mikään ala ei kiinnosta?

Up

Ei sen tarvitse heti niin kiinnostaakaan. Itse päädyin sattumalta alalle, joka tuntui jollain tavalla vieraalta, mutta se on hyödyttänyt minua todella paljon sen jälkeen, kun täydensin opintoja. Ja opin vieläpä pitämään siitä. Mieti missä aineessa olet pärjännyt parhaiten ja hae sinne? Opinnot voivat auttaa masennukseen, kun saat jotain tekemistä.

Sama tilanne viimeiset 8 vuotta.

Olisiko ammatinvalintapsykologistq apua? Onko sinulla harrastuksia jotka kiinnostavat?

Mä oon 28 eikä mikään ala kiinnosta. Oon ammatiltani hieroja ja teen sitä työkseni. Se on helppoa ja siedettävää, mutta ei erityisen kiinnostavaa. Fysioterapiaopinnot kesken, mutta se on kyllä paskinta paskaa. :D Koko ajan mietin, että hakisin nyt yhteishaussa vaan johonkin.

Mulla on ihan sama ongelma. Hetkeksikin jos saan jonkin idean, että "voisinkohan tuota lähteä opiskelemaan", keksin lukuisia perusteluita kyseistä valintaa vastaan (esim. luonteeni puuteet, palkka, työllisyys, ajattelemisen hitauteni, mitä jos kyllästyn työhön ja vaikka mitä). Ei ole siis yhtä ehdottoman oikeaa ja varmaa opiskelualaa, mutta on vaikea keksiä mikä olisi vähiten huono. Jos edes sellaiseen kompromissiin päätyisi, jonka tietäisi kelvolliseksi valinnaksi, niin hyvä olisi.

Vapaus on hieno asia, mutta mulle tästä valinnanvapaudesta on vain harmia. Toivoisin oikeasti välillä, että mulle olisi etukäteen päätetty ala, enkä voisi siihen päätökseen vastaan väittää, koska sitten ei jäisi tilaa epäröinnille eikä vastustukselle, vaan voisi vain huoletta keskittyä päämääräänsä.

Niin ja sekin ahdistaa kun koko ajan pitäisi olla innoissaan työstään ja kehittyä uralla ja muuta paskaa. Voi kun vaan keksis jonkin ihan ok:n ammatin. T:5

Ei minuakaan mikään erityisesti kiinnosta. Pari maisterin tutkintoa olen silti tehnyt, koska tein, kun aika piti käyttää nuorena johonkin. Ja tietysti rahaa halusin tulevaisuudessa. Nykyinen työni on ihan ok, mutta ei se kiinnosta. Käyn, että saan rahaa ja olen ihan hyvä työssäni. Se riittää.

Minua ei ole koskaan jaksanut kiinnostaa mikään asia alkua pidemmälle. En ole sellainen tyyppi, joka syventyy intohimoisesti mihinkään. Olen yleinen jokapaikanhöylä. Meitä on paljon.

Ala vaan opiskella jotain alaa, mistä saa rahaa. Ihan mitä vain, tai valitse pienin paha. Tee vain pakollinen rimaa hipoen. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko ammatinvalintapsykologistq apua? Onko sinulla harrastuksia jotka kiinnostavat?

Aion kyllä mennä sitten kun hakeminen on ajankohtaista. Kaikenlainen taide ja visuaalisuus kiinnostaa, mutta en oikein tiedä miten sekään tuo työtä tulevaisuudessa. Eikä sielläkään monta alaa ole minne haluaisin. Painajainen on että opiskelen ok alaa monta vuotta ja päädynkin työttömäksi. Ap

Oi, muillakin samaa ongelmaa. Itselläni on kyllä mielessä tämän hetken paras alavaihtoehto, mielenkiintoisimmista se realistisin vaihtoehto, mutta silti epäilyttää, että onkohan se sittenkään hyvä. Aina kun alan lukemaan kyseisellä alalla työskentelevien kokemuksia, tulee vastaan myös monia epämiellyttäviä asioita, jotka sitten peittoavat kaiken hyvän alleen. Parempaakaan en ole kyllä tässä muutaman vuoden aikana keksinyt. Luulen, etten koskaan tule olemaan varma, joten pitäisi nyt vaan hakea, mutta motivaatio pääsykokeisiin lukuun on sen epäilyn vuoksi matalalla. Ja kun motivaatio ei ole kunnossa, tuskin pärjään kokeessa niin hyvin, että olisi järkeä yrittää. Ei siis ole motivaatiota siksikään, kun ei ole varma, pääseekö vaikka yrittää :D

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 28 eikä mikään ala kiinnosta. Oon ammatiltani hieroja ja teen sitä työkseni. Se on helppoa ja siedettävää, mutta ei erityisen kiinnostavaa. Fysioterapiaopinnot kesken, mutta se on kyllä paskinta paskaa. :D Koko ajan mietin, että hakisin nyt yhteishaussa vaan johonkin.

Minkälaisille palkoille hieroja pääsee? Oletko yrittäjä?

Miksi fysioterapia on paskaa?

Moni meistä ei edes pääse sinne, mikä kiinnostaisi. Sitten vain mennään sinne, minne sattuu pääsemään ja tehdään sitä. Näin mulle kävi.

Tässä sitä näpytellään opparia alalle, josta en ole ihan varma..

Olen jo aiemmin lukenut ammattitutkinnon ja toisenkin.

Vähän tuntuu siltä, että neljäskin vielä tulee ja luultavasti yliopistosta.

Olen 28-vuotias :D AMK:n olen suorittanut 1,5-2 vuodessa sitten kun valmistun. Olen nopea oppimaan.

Tällä hetkellä kiinnostavat ihan päinvastaiset asiat kuin oman alan jutut. Pöydällä pino kirjoja, joita luen kiinnostuksesta ja toisella pöydällä oman alan pakkopullakirjat opparia varten. Surullista.

Toisaalta olen hyvä siinä työssäni mitä teen, mutta mieheni sanoi juuri yksi päivä kun puhuin tästä toisen alan juttuihin liittyvistä asioista mm. sijoittamisesta, verotuksesta jne, että olen itsevarma, kun puhun niistä asioista ja kun puhun oman alani asioista, niin olen ihan erilainen, epävarma jotenkin.

Onko se sitten se oma juttu, jossa saa ja osaa olla itsevarma? Tätä olen pohtinut.

Ehkä oma mielikin sen tuntee ”tämä ei ole minun juttuni, mitä sitä valehtelemaan” ja sitä muuttuu epävarmaksi ja vähän vaivaantuneeksi...

No, oppi ei ojaan kaada, joten kun oppari on näpytelty, niin otan varmaan taas muutamat avoimen yliopiston kurssit ja koitan miltä se juttu, joka tällä hetkellä tuntuu kutsuvan tuntuu.

Oma vinkki pohtijoille on se, että kokeilkaa! Ottakaa ylimääräisiä kursseja jostakin. Ei sitä voi tietää!

Itse kuvittelin, että minusta tulisi sos.työntekijä, minulla on siis tutkintojen lisäksi sosiaalipsykologian, sosiaalityön ja muutaman lakikurssin kurssit luettuina avoimessa yliopistossa. Perusopinnot harvoin vaativat tietyissä aineissa läsnöolopakkoa, joten voi vähän saada tuntumaa opintoihin.

Ja piti vielä jatkaa tuosta avoimessa opiskelusta: se voi myös olla hyvä harrastus, jos tykkää opiskella ja joku juttu kiinnostaa ihan harrastusmielessä!

Esim. tämä juttu, jota aion seuraavaksi siellä lukea on tavallaan oma harrastukseni, jota olen jo vuoden verran harrastanut. Lukeminen auttaa syventämään tietojani ja varmistamaan harrastukseeni liittyviä käsitteitä.

Mielestäni avoimessa opiskelu voi olla jopa parempikin vaihtoehto kuin esim. sellainen, että ”haen kouluun, pääsen sisään ja otan loparit töistä” -asetelma, koska, jos alasta ei tykkääkään, niin on aika paska homma etsiä uusia töitä tai saada paineita uuteen kouluun hakemisesta.

Kaksi tutkintoa, eka sillä perusteella ettei matikkaa ollut paljon eikä tarvinnut tehdä töitä asiakasrajapinnassa. Myös koulun sijainti sopi. Toisen (tradenomi) perusteena samat ja se, että tutkinto oli mielestäni hyvä ns. yleistutkinto joka antoi mahdollisuudet tehdä jatkossa monenlaisia tai vaikka jatkaa yo:n. Nyt 10 vuotta myöhemmin tuntuu, että tein oikein.

Tiedoksesi, että aika harva ihminen tekee palkkatöitä siksi, että pitää niistä. Useimmat lopettaisivat heti, jos esim lottovoitto toisi taloudellisen turvan.

Töitä siis tehdään ansaintamielessä, oman elintason kohottamiseksi. Avauksesi on jatkumo sille trendille, jossa kaikkialla pitäisi olla kivaa. Koulussa, armeijassa, töissä jne.

Ei se niin mene. Arki on puurtamista ja vapaa-aika on sitten sitä kivaa, jota rahoitetaan palkkatyöllä. Vapaa-ajan hienous korostuu, kun se saa kontrastinsa arkitöistä.

Monet miljoonia nopeasti nuorena tienanneet ovatkin sitten hukassa miljoonineen, kun urheilu-, bändi- tms ura päättyy. Vapaa-aikaa on äärettömästi, rahaa runsaasti ja lopulta vapaa-aika ei tunnu enää miltään. Säväreitä hakiessa pistetään omaisuus sileäksi ja sitten itketään, kun 50 miljoonasta on jäljellä kuusi euroa.

Gonamies kirjoitti:

Tiedoksesi, että aika harva ihminen tekee palkkatöitä siksi, että pitää niistä. Useimmat lopettaisivat heti, jos esim lottovoitto toisi taloudellisen turvan.

Töitä siis tehdään ansaintamielessä, oman elintason kohottamiseksi. Avauksesi on jatkumo sille trendille, jossa kaikkialla pitäisi olla kivaa. Koulussa, armeijassa, töissä jne.

Ei se niin mene. Arki on puurtamista ja vapaa-aika on sitten sitä kivaa, jota rahoitetaan palkkatyöllä. Vapaa-ajan hienous korostuu, kun se saa kontrastinsa arkitöistä.

Monet miljoonia nopeasti nuorena tienanneet ovatkin sitten hukassa miljoonineen, kun urheilu-, bändi- tms ura päättyy. Vapaa-aikaa on äärettömästi, rahaa runsaasti ja lopulta vapaa-aika ei tunnu enää miltään. Säväreitä hakiessa pistetään omaisuus sileäksi ja sitten itketään, kun 50 miljoonasta on jäljellä kuusi euroa.

Tämä. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja menkää töihin. Liian moni kyllästyy vuidessa kahdessa yöihinsä ja ollaan taaz uutta olaa opiskelemassa. Ei valtion tarkoitus ole maksaa ihmisten mielijohteita.

Ålä nyt ainakaan mitään tosi spesifiä opiskele. Tiedän esim. bioanalyytikon ja optikon, jotka ovat kyllästyneet hommiinsa, mutta eivät voi tehdä muuta hommaa papereillaan ilman uudelleen kouluttautumista.

Itse valitsin tradenomiopinnot, koska näillä papereilla on tullut työskentetyltyä monenlaisesssa paikassa, esim. pienessä asiantuntijayrityksessä, globaalissa mainostallossa ja yhdistyksesssä.

Hommia voi tehdä aina markkinoinnista simppelimpään toimistoasiakaspalvelutehtäviin. Paljon on jotain myyntiassarin paikkoja, hoitavat aspaa ja tilauksia ym., mutta myös enemmän asiantuntijatason hommia.

Jos intohimo on vaikka koirat tai matkustus, ainahan voi pyrkiä töihin sellaiseen paikkaan, joka liittyy intohimoon. Ei sen itse työn tartte glamouria olla, mutta kiva työnantaja auttaa.

Mukaan ei kiinnosta.. Olen ollut valmistumisen jälkeen määräaikaisena hr-puolella niin meidän työpaikan henki oli todella todella surkea ja tietynlaisia alistuvaisia takapuolen nuolijoita suosittiin😂.. En mene tuohon mukaan, koska noloa ja näkyy kyllä muillekin. Vihaan melua ja edes takasin ramppaavia ihmisiä! Sillon hermot pingottuu. Haluan tehdä työni rauhassa.. En välitä muista ihmisistä kuin harvakseltaan.. Siksi itsenäinen/erakkotyö sopisi minulle tai selkeä oma vastuualue.

Harva tekee työtä, mikä vastaa unelmia. Riittää, jos pystyy tekemään työnsä hyvin ilman suurta inhoa.

Elämään voi hakea sisältöä muualtakin kuin työstä.