Lue keskustelun säännöt.
Mies inhoaa edellisen liiton lasta
24.03.2017 |
Meillä yhteiset pienet lapset. Mitä tekisitte? Miten ratkaisuista tilanteen?
Kommentit (66)
Tosiaan tämä edellisen liiton lapsi haluaisi vain kyläillä ja soitella. Hän on jo yli parikymppinen ja asuu muualla. Eroko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin tämäkin ketju todistaa, oma maa mansikka muu maa mustikka.
Veri on vettä sakeampaa.
Erikoista on tietysti se että on tullut näin jälkikäteen, yleensä tuollainen ilmenee heti suhteen alussa.
Jos jokin riita tai erimielisyys on heidän välillään ollut mistä sinä vaan et tiedä mitään eikä kumpikaan ole mitään siitä asiasta puhunut.
Yleensä löytyy joku syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.
Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.
Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.Niin että mielummin lapsi pois kuin uusi puoliso pois...?
T: itsekin uusperheellinen mutta prioriteetit kunnossa (toisin kuin sulla)
Häh? Tämä tuli ilmi vasta monen vuoden jälkeen, kun niitä yhteisiä lapsia oli jo maailmassa. Niin että näiltä lapsilta hyvä isä pois syystä ettei kemiat pelanneet tämän ensimmäisen kanssa? Luoja. Me yritimme. Kaikin keinoin. Oli perheneuvolaa ja vaikka mitä. Ketään ei voi pakottaa tulemaan toimeen toisen kanssa.
No siinähän vingut. En ole "antanut" ketään pois. Teimme lapsen pyynnöstä järjestelyn joka toimii kaikille. Välimatkaa on noin kilometri.
Vieläkin jotenkin tökkää. Sä ehkä puolustit ja yritit kymmenen vuotta mutta mitä miehesi teki? Yrittikö edes käyttäytyä aikuisen tavoin ja hyväksyä lapsen jonka oli jo elämäänsä sun myötä hyväksynyt...?
Yh kuviot puolin tai toisin on ongelmallisia kun on exiä, exän exiä, yhteisiä ja lainattuja jne.
Ei kannata lähteä siihen sirkukseen mukaan, tai jos lähtee pitää olla valmis hyväksymään kaikki asiat ja seikat mitä se kuvio sisältää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.
Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.
Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.En usko lapsesi olevan samaa mieltä. Tuollainen "hylkääminen" ja uuden perheen valitseminen äidin puolelta voi olla todella traumaattinen kokemus vielä identiteettiään ja minuuttaan muodostavaan lapseen. Äärettömän vastuutonta toimintaa sulta.
Eiköhän melkein 17-vuotias ole jo tarpeeksi vanha ymmärtämään ettei kyse ollut hylkäämisestä.
Vastuutonta olisi ollut pakottaa pikkuveli ja kaksi siskoa erilleen isästään. Nuorin oli vasta kaksi. Miten voit tuomita kun et tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.
Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.
Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.Niin että mielummin lapsi pois kuin uusi puoliso pois...?
T: itsekin uusperheellinen mutta prioriteetit kunnossa (toisin kuin sulla)
Häh? Tämä tuli ilmi vasta monen vuoden jälkeen, kun niitä yhteisiä lapsia oli jo maailmassa. Niin että näiltä lapsilta hyvä isä pois syystä ettei kemiat pelanneet tämän ensimmäisen kanssa? Luoja. Me yritimme. Kaikin keinoin. Oli perheneuvolaa ja vaikka mitä. Ketään ei voi pakottaa tulemaan toimeen toisen kanssa.
No siinähän vingut. En ole "antanut" ketään pois. Teimme lapsen pyynnöstä järjestelyn joka toimii kaikille. Välimatkaa on noin kilometri.
Mä ymmärrän kyllä, että tuossa tilanteessa tuo saattoi olla parempi ratkaisu. Mutta...mun on kyllä vaikea käsittää, että aikuinen ihminen (miehesi) yksinkertaisesti kieltäytyi tulemasta toimeen lapsen kanssa, huolimatta siitä, että a) hänellä olisi ainakin pitänyt olla voimakas motiivi tulla lapsen kanssa toimeen, koska halusi olla lapsen äidin kanssa yhdessä; b) hän sai apua ja tukea tähän toimeen tulemiseen (perheneuvola) ja c) toimeen tuleminen olisi ollut moraalisesti oikein. Hän oli tilanteessa vastuullinen aikuinen ja toiminnallaan aiheutti lopulta sen, että lapsi ajettiin pois kotoaan ja äitinsä (ja sisarustensa) luota. Joo, isä on varmasti yhtä hyvä vanhempi mutta tilanne jossa lapsi alunperin asuu isällään on lapselle täysin eri kuin tilanne, jossa hän joutuu - vaikka ehkä osittain omasta halustaan - muuttamaan isälleen.
En pysty hyväksymään (tiedän, ette tarvitse mun hyväksyntää, mutta vähän vastaavassa tilanteessa olleensa lapsena tuntuu pahalta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.
Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.
Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.Niin että mielummin lapsi pois kuin uusi puoliso pois...?
T: itsekin uusperheellinen mutta prioriteetit kunnossa (toisin kuin sulla)
Häh? Tämä tuli ilmi vasta monen vuoden jälkeen, kun niitä yhteisiä lapsia oli jo maailmassa. Niin että näiltä lapsilta hyvä isä pois syystä ettei kemiat pelanneet tämän ensimmäisen kanssa? Luoja. Me yritimme. Kaikin keinoin. Oli perheneuvolaa ja vaikka mitä. Ketään ei voi pakottaa tulemaan toimeen toisen kanssa.
No siinähän vingut. En ole "antanut" ketään pois. Teimme lapsen pyynnöstä järjestelyn joka toimii kaikille. Välimatkaa on noin kilometri.Vieläkin jotenkin tökkää. Sä ehkä puolustit ja yritit kymmenen vuotta mutta mitä miehesi teki? Yrittikö edes käyttäytyä aikuisen tavoin ja hyväksyä lapsen jonka oli jo elämäänsä sun myötä hyväksynyt...?
Hyväksyi varmaan. Muttei tullut toimeen. Yhtään. Eikä osannut sitä tarpeeksi peittää etteikö nuori jo sitä tajuaisi ja käyttäisi hyväkseen.
Ja minä puolustin (edelleen) tytärtäni aina. Niistä riidoista kärsi kolme nuorempaa.
Vai olisko mun pitänyt muuttaa erilleen heistä tämän teinin kanssa? Sitäkö tarkotat?
enkö silloin olisi ollut vastuuton? Tai jos olisin eronnut ja jäänyt yksin neljän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.
Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.
Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.En usko lapsesi olevan samaa mieltä. Tuollainen "hylkääminen" ja uuden perheen valitseminen äidin puolelta voi olla todella traumaattinen kokemus vielä identiteettiään ja minuuttaan muodostavaan lapseen. Äärettömän vastuutonta toimintaa sulta.
Eiköhän melkein 17-vuotias ole jo tarpeeksi vanha ymmärtämään ettei kyse ollut hylkäämisestä.
Vastuutonta olisi ollut pakottaa pikkuveli ja kaksi siskoa erilleen isästään. Nuorin oli vasta kaksi. Miten voit tuomita kun et tiedä?
On varmaan. Mutta oliko hän tuon kymmenen vuotta kovinkin tyytyväinen elämäänsä... Jotenkin tuntuu että tuon lapsen hyvinvointia uhrattiin aika paljon yhteisten lasten ja miehen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.
Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.
Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.Niin että mielummin lapsi pois kuin uusi puoliso pois...?
T: itsekin uusperheellinen mutta prioriteetit kunnossa (toisin kuin sulla)
Häh? Tämä tuli ilmi vasta monen vuoden jälkeen, kun niitä yhteisiä lapsia oli jo maailmassa. Niin että näiltä lapsilta hyvä isä pois syystä ettei kemiat pelanneet tämän ensimmäisen kanssa? Luoja. Me yritimme. Kaikin keinoin. Oli perheneuvolaa ja vaikka mitä. Ketään ei voi pakottaa tulemaan toimeen toisen kanssa.
No siinähän vingut. En ole "antanut" ketään pois. Teimme lapsen pyynnöstä järjestelyn joka toimii kaikille. Välimatkaa on noin kilometri.Vieläkin jotenkin tökkää. Sä ehkä puolustit ja yritit kymmenen vuotta mutta mitä miehesi teki? Yrittikö edes käyttäytyä aikuisen tavoin ja hyväksyä lapsen jonka oli jo elämäänsä sun myötä hyväksynyt...?
Hyväksyi varmaan. Muttei tullut toimeen. Yhtään. Eikä osannut sitä tarpeeksi peittää etteikö nuori jo sitä tajuaisi ja käyttäisi hyväkseen.
Ja minä puolustin (edelleen) tytärtäni aina. Niistä riidoista kärsi kolme nuorempaa.
Vai olisko mun pitänyt muuttaa erilleen heistä tämän teinin kanssa? Sitäkö tarkotat?
enkö silloin olisi ollut vastuuton? Tai jos olisin eronnut ja jäänyt yksin neljän kanssa?
Vasta kolmen yhteisen lapsen jälkeen huomasit että puolisosi vihaa lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hulluutta! Ehkä siinä jotain järkeä oli, ettei yhteiskunnassa avioeroja oikein suvaittu.
Luovuttajat eroaa. Kannattaa vähän enemmän panostaa siihen millaisen kumppanin kanssa menee naimisiin ja hankkii lapsia.... kaikenlaisia puliveivareita ja hampuuseja löytyy.
Valitse miehesi ja anna edellisen suhteen lapsi isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wt-ihmisten ongelmia. Ei kiinnosta!
Vierailija kirjoitti:
Valitse miehesi ja anna edellisen suhteen lapsi isälleen.
Kirjoitin jo aiemmin että hän on yli parikymppinen ja asuu omillaan. Hän haluaisi vain kyläillä ja soitella,siitä ei mies tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miehesi alkoi vihaamaan entisen liittosi lasta vasta kun hankitte yhteiset lapset? Itse en olisi edes harkinnut suhdetta minkään yh-huoltajan kanssa juuri tämän takia kun tuo entisen liiton lapsi ei ole oma mutta silti sitä pitäisi kestää.
Meille on majoitettu muutamia tälläisiä vanhempiensa hylkäämiä, jotka eivät enää kummankaan vanhemman uuteen perheeseen, toisella pojalla ei ollut kummankaan vanhemman kodissa edes sänkyä. Meillä sitten nukkui (15v) , kunnes saatiin hommattua paikka nuorisokodista, valvojien luvalla sitten ajoittain oleili meilläkin,
Kun olivat pojan kanssa parhaita kavereita.
Millä te lapsenne hylkääjät selitätätte itsellenne tilanteen niin, että se uusi puoliso on tärkeämpi kuin oma lapsi ?
Toivottavasti karma palkitsee teidät.
Miksi nämä uudet lapset on niin tärkeitä ettei niiltä voi rikkoa perhettä ihan samalla tavalla kun siltä aikaisemmalta? Ihan yhtä arvokas se edellinenkin lapsi on. Itsekästä on se että avataan haaroja ja annetaan kenen tahansa astua ja punnerretaan usealle miehelle lapsia ja sitten kun tehdään elämästä lapsille helvettiä ei osata ottaa vastuuta ja pelätään olla yh usealle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse miehesi ja anna edellisen suhteen lapsi isälleen.
Kirjoitin jo aiemmin että hän on yli parikymppinen ja asuu omillaan. Hän haluaisi vain kyläillä ja soitella,siitä ei mies tykkää.
Minkä ikäinen yhteinen lapsenne on?
Rukoilen, jätä se mies. Äidin entinen mies vihasi mua vuosia, haukkui, vähätteli, sai oloni syylliseksi, huonoksi ja turvattomaksi. Jouduin kestämään sen, että äiti ja tuo mies uusine lapsineen olivat perhe, johon minä en mahtunut. Olen 18-vuotias nyt ja yhä ihan helvetin rikki siitä, että koin äidin hylänneen mut. Meillä tilanne oli kyllä todella mutkikas enkä syytä siitä ketään, mutten usko koskaan voivani antaa äidille anteeksi sitä kipua.
Rukoilen, jätä se mies. Äidin entinen mies vihasi mua vuosia, haukkui, vähätteli, sai oloni syylliseksi, huonoksi ja turvattomaksi. Jouduin kestämään sen, että äiti ja tuo mies uusine lapsineen olivat perhe, johon minä en mahtunut. Olen 18-vuotias nyt ja yhä ihan helvetin rikki siitä, että koin äidin hylänneen mut. Meillä tilanne oli kyllä todella mutkikas enkä syytä siitä ketään, mutten usko koskaan voivani antaa äidille anteeksi sitä kipua.
Sanoinko äidin? En kyllä.