Mies inhoaa edellisen liiton lasta

Mitäs läksit? Olisiko kannattanut jättää ne skidit tekemättä?

Lastasi käy sääliksi ettei äiti ole kykenevä muodostamaan kelvollista parisuhdetta.

Ei inhonnut ennen yhteisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ei inhonnut ennen yhteisiä lapsia?

Ei.

Anna lapsi huostaan tai lapsi muuttakoon isälleen.

Miten tämä inho ilmenee?

Jos omaansa, passita hänet terapiaan. Jos sinun lastasi, et voi kuin erota.

Miten olet mennyt hankkimaan lapsia tuollaisen kanssa?

Tekisin selväksi, että lapsi on miestä tärkeämpi ja mies saisi häipyä jos ei osaa olla ihmisiksi.

Eikö äidinvaistosi edes sano mitään?

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä inho ilmenee?

Haluaa ettei edellisen liiton lapsi kyläile meillä ja ettei soittaisi yms.

Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.

Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.

Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.

Hulluutta! Ehkä siinä jotain järkeä oli, ettei yhteiskunnassa avioeroja oikein suvaittu.

Jätä mies heti paikalla. Yhteisille lapsille laajat tapaamiset/luonaolot isän luona.

Älä mieti, ettet voi esim. taloudellisista syistä erota. Olen ollut tuo lapsi ja voin kertoa, että köyhä koti olisi ollut valtavasti parempi kuin koti, jossa ei olisi saanut olla ja jossa minua vihattiin. Ison henkisen työn olen tehnyt, että olen nykyään elämäniloinen ja pärjäävä, mutta sisaruksilleni kävi huonommin (olen vanhin, joten he elivät tuossa ilmapiirissä kauemmin). Elämänhallinta hukassa, toistuvia masennuksia, paniikkia, ahdistusta :(

Sama kokemus ja tiedän muitakin, joille on käynyt niin. Kun oli vain minun lapseni, leperteli kuinka me olemme hänen perheensä. Kun oma lapsi syntyi, alkoi tuuppia minun lastani sivuun. Tarinalla ei ole onnellista loppua vaan ero tuli, tosin siihen vaikuttivat muutkin syyt. Mutta tällainen taipumus tuntuu vaanivan sivistyneen pinnan alla.

Parisuhdettakin voi jatkaa eri osoitteista käsin. Joskus niin on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.

Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.

Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.

Niin että mielummin lapsi pois kuin uusi puoliso pois...?

T: itsekin uusperheellinen mutta prioriteetit kunnossa (toisin kuin sulla)

Vierailija kirjoitti:

Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.

Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.

Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.

En usko lapsesi olevan samaa mieltä. Tuollainen "hylkääminen" ja uuden perheen valitseminen äidin puolelta voi olla todella traumaattinen kokemus vielä identiteettiään ja minuuttaan muodostavaan lapseen. Äärettömän vastuutonta toimintaa sulta.

Yllättyneitä olivat äidin lisäksi ______________, ______________ ja ______________.

Joo uutta matoa koukkuun. Hanki rakkaudenhedelmiä vielä kolmannenkin miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies heti paikalla. Yhteisille lapsille laajat tapaamiset/luonaolot isän luona.

Älä mieti, ettet voi esim. taloudellisista syistä erota. Olen ollut tuo lapsi ja voin kertoa, että köyhä koti olisi ollut valtavasti parempi kuin koti, jossa ei olisi saanut olla ja jossa minua vihattiin. Ison henkisen työn olen tehnyt, että olen nykyään elämäniloinen ja pärjäävä, mutta sisaruksilleni kävi huonommin (olen vanhin, joten he elivät tuossa ilmapiirissä kauemmin). Elämänhallinta hukassa, toistuvia masennuksia, paniikkia, ahdistusta :(

Sama täällä. Ja kaksi isäpuolta. Ei voinut äidiltä edes kuukautisista kysyä, kun äijä hyökkäsi "Mitäs täällä saatana supistaan"? Meni äitiin iäksi välit poikki. Ja olihan siinä paljon muuta, hirveitä asioita.

Toivon voimaa meille jaksaa eteenpäin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä juttu, mutta kymmenen vuotta katsoin, kuuntelin ja puolustin henkeen ja vereen. Koko perhe järkyttävissä riidoissa koko ajan. Eriarvoisuutta ja pahaa mieltä joka päivä. Lopulta en enää vastustellut, kun lapsi ilmoitti haluavansa muuttaa etävanhemnan luokse.

Niin kamalalta kuin kuulostaakin, on kaikkien perheenjäsenten elämänlaatu parantunut silminnähden. Ei riitoja, vaan lapsen tullessa meille pelkkää laatuaikaa. Jokainen jaksaa joustaa viikonlopun.

Ei sovi kaikille, mutta meille isona perheenä tämä oli oikee ratkasu. Vaikka joka ikinen päivä tästä itseäni syyllistän ja ikävöin.

Niin että mielummin lapsi pois kuin uusi puoliso pois...?

T: itsekin uusperheellinen mutta prioriteetit kunnossa (toisin kuin sulla)

Häh? Tämä tuli ilmi vasta monen vuoden jälkeen, kun niitä yhteisiä lapsia oli jo maailmassa. Niin että näiltä lapsilta hyvä isä pois syystä ettei kemiat pelanneet tämän ensimmäisen kanssa? Luoja. Me yritimme. Kaikin keinoin. Oli perheneuvolaa ja vaikka mitä. Ketään ei voi pakottaa tulemaan toimeen toisen kanssa.

No siinähän vingut. En ole "antanut" ketään pois. Teimme lapsen pyynnöstä järjestelyn joka toimii kaikille. Välimatkaa on noin kilometri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies heti paikalla. Yhteisille lapsille laajat tapaamiset/luonaolot isän luona.

Älä mieti, ettet voi esim. taloudellisista syistä erota. Olen ollut tuo lapsi ja voin kertoa, että köyhä koti olisi ollut valtavasti parempi kuin koti, jossa ei olisi saanut olla ja jossa minua vihattiin. Ison henkisen työn olen tehnyt, että olen nykyään elämäniloinen ja pärjäävä, mutta sisaruksilleni kävi huonommin (olen vanhin, joten he elivät tuossa ilmapiirissä kauemmin). Elämänhallinta hukassa, toistuvia masennuksia, paniikkia, ahdistusta :(

Sama täällä. Ja kaksi isäpuolta. Ei voinut äidiltä edes kuukautisista kysyä, kun äijä hyökkäsi "Mitäs täällä saatana supistaan"? Meni äitiin iäksi välit poikki. Ja olihan siinä paljon muuta, hirveitä asioita.

Toivon voimaa meille jaksaa eteenpäin. :)

Samoin toivon minä! :)