Työaika päättyy 16.15. Mä olen tehnyt jo kaiken. Miksi mun pitää istua töissä??

Hienoa,tuntityöläisenä vituttaa kun ei riitä työtä koko päiväksi aina vaikka vähän löysäilisikin,ei paljon mieltä lämmitä päästä välillä aikaisemmin kun kuun lopussa ei riitä tili laskujen maksuun.

Tuntuu uskomattomalta lukea tällaisista töistä, kun itsellä on koko ajan ehkä tuplaten niin paljon töitä kuin ehtii tekemään, joten koko ajan pitää miettiä mitkä työt tekee kunnolla, mitkä rimaa hipoen ja mitkä voi jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä yksi tuollainen, joka aina valitti, ettei oo hommia ja on tylsää ja kaikki on tehty. Tehtiin töitä siis eri vuoroissa/eri päivinä. Kummasti aina sen jäljiltä niitä töitä kuitenkin löytyi kasapäin. Sille ois varmaan pitänyt tippua ne työtehtävät taivaalta syliin, että se ois huomannut ne... Oma-aloitteisuutta ja havainnointikykyä ei ollut tippaakaan. Pomo siihen sit onneksi aikanaan kyllästyi, kun kaikki olisi pitänyt aina olla kädestä pitäen sanomassa, että teetkö seuraavaksi tän ja tän...

Mulle tulee näistä nurisijoista sama mieleen. Itse en toki tee näyttöpäätetyötä, mutta hiljaisinakin päivinä löytyy AINA jotain tekemistä töissä. Paitsi eräässä pienessä kohteessa, siellä voi todella tulla tenkkapoo, että mitä voisi seuraavaksi tehdä. Mutta näin tapahtuu ehkä kahdesti vuodessa.

Mutta aina löytyy tekemistä, jos ei niin esimiehen puheille. Esimies antaa ihan varmasti lisää hommia mielellään, että saat palkkaa siitä mistä pitääkin. Luulisi, että pää hajoaa tuollaisessa työpaikassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Samaa mietin usein itsekin. Kollega jonka kanssa tehtävänkuvat ovat lähes samanlaiset, taas valittaa sitä miten aina on kiire ja ei kerkeä sitä, ei kerkeä tätä. Itse olen siinä ajassa kun rouva hakee kahvikupin, hoitanut jo pari työtehtävää. Turhauttavaa istua netissä surffaillen puolet työpäivästä. Palkka pitäisi tulla tehtyjen tehtävien, eikä työssä istuskellun  tuntimäärän mukaan.

Eiks se oo yks lysti tuhlaako sen ajan kahvin hakuun vai nettailuun, jutussasi ei oo logiikkaa.

Huomasitko, että kerroin myös miten ko henkilö valittaa kiirettä ja miten työaika ei riitä kaikkeen. Jotkut vaan ovat hitaampia kuin toiset. Meillä ei saa mitään bonuksia hyvin tehdystä työstä ja en ala pyytämään lisätehtäviä toiselta osastolta, koska kuitenkin saamme kollegan kanssa samaa palkkaa, vaikka tekisin tuhat kertaa enemmän, nopeammin ja paremmin kuin hän työt. Molempien työpaikka on myös turvattu, eikä mitään yt-neuvotteluja ole tulossa kun kohta niistäkin joku nillitäjä kuitenkin mainitsee.

Sama. Olen kirjanpitäjä. Ja jos kaikkien yhtiöiden kirjanpidot on tehty, sähköposti tyhjennetty, paperit mapitettu, erinäisiä lomakepohjia päivitetty tulevaa tarvetta varten, arkistoitavat materiaalit arkistoitu jne. Niin tylsyys iskee. Siinähän sitä sitten istutaan tyhjänpanttina tuntitolkulla, kärkkyen josko jollakulla olisi edes jotain missä voisi auttaa tai mitä voisi tehdä.

Ihan kamalaa. Tilinpäätösruuhka on huomattavasti miellyttävämpää kuin esim kesän hiljaiset kuukaudet, kun puolet ajasta piirrät paperiin 4mmx4mm ruutuja, ja värität niitä, ihan vaan että aika kuluisi edes jotenkuten.

Minun mielestäni ei ole mitään järkeä kaikessa työssä olla 8-16 töissä. Miksi ei voi olla vaan määritelty, mitkä työtehtävät sulle kuuluu, aikataulut ym. Mutta että voisit olla vaikka 7-12, 9-15, 11-18 töissä, tai ihan millon huvittaa, kunhan teet sinulle määrätyt työt ajallaan. Joo, ei onnistu sairaanhoitajilla ja kaupan kassalla, mutta monessa ns. toimistotyössä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ei ole mitään järkeä kaikessa työssä olla 8-16 töissä. Miksi ei voi olla vaan määritelty, mitkä työtehtävät sulle kuuluu, aikataulut ym. Mutta että voisit olla vaikka 7-12, 9-15, 11-18 töissä, tai ihan millon huvittaa, kunhan teet sinulle määrätyt työt ajallaan. Joo, ei onnistu sairaanhoitajilla ja kaupan kassalla, mutta monessa ns. toimistotyössä.

Tarkennan vielä, että ei ole järkeä määrittää mitään 40h/viikko työaikaa. Vaan vastuut, mitä sinun tulee tehdä. Mitattaisiin työn laatua eikä sitä aikaa minkä vietät työpaikalla. Eli jonain viikkona teet vaikka 20h, jonain viikkona 45h, jonain viikkona 35h. Kunhan työsi tulee tehtyä.

Koska joissain töissä maksetaan läsnäolosta, ei siitä miten nopeasti tekee jotain.

Jos saa enemmän aikaan, olisi tulospalkkaus tai henkilökohtainen lisä tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lisää tehtäviä tai kysy, voisko sun työaikaa lyhentää. Jossain ilmeisesti mättää. Ehkä sulle ei ole mitoitettu tarpeeksi hommia?

Ei kai kukaan niin tyhmä ole, että menee sanomaan pomolle että on liian vähän töitä? Tai no joo, jos sitten saa myös palkankorotuksen, niin siinä tapauksessa ok.

Eikö olekin älytöntä? Mustakin tuntuu joskus, että elämä valuu hukkaan niin kuin hiekka sormien välistä. Eihän tässä ole mitään järkeä! Me tuhlataan meidän elinaikaa näin!

Taannoin mulla oli ihan sama ongelma... tai ei ollut tilannetta että joskus ei olisi ollut mitään tekemistä, mutta tein työni todella ripeästi. Kollegani sai kovempaa palkkaa kuin minä vaikka ei osannut kunnolla kieliä ja oli alempi tutkinto, työkokemusta toki enemmän. Kollegani teki aina ylitöitä ja jouduin usein auttamaan. Joskus mietin että onko meillä jotenkin epätasainen työkuorma kun itse suoriuduin hienosti 8 tunnissa. No, jälkeenpäin ajatellen ymmärsin että tämä kollega oli vain armottoman hidas työssään ja esim. yhtä sähköpostia hän saattoi hioa 45 minuuttia kun ei osannut kunnolla englantia. Itselläni meni sähköpostin kirjoittamiseen 1-10 minuuttia sisällöstä toki riippuen.

Ehkä siinä on syy miksi osa hakee kahvia hitaasti ;). Mulla sama juttu, mutta nopeat saavat lisäduunia ja palkka sama. Mieluummin olen sopivan hidas, mutta pitäydyn kuitenkin tavoitteessa. Pitelen sitten taukoa vähän enemmän.

Tuttu juttu. Olen ollut useammassa sellaisessa työtehtävässä, jossa edellinen työntekijä on tehnyt pitkää päivää ja ylitöitä. Itsellä samojen tehtävien tekemiseen on sitten mennyt 5-6h/pv. Ja ei ole koskaan kukaan valittanut, että olisi jotain jäänyt tekemättä. Sitähän sitä ensimmäisenä itse ajattelee, että nyt en ole hoksannut jotain tehdä. Me vain ollaan niin erilaisia. Toiset on tehokkaampia kuin toiset, osaavat ehkä hyödyntää teknologiaa eri tavalla tai jotain.  Minä olen kyllä vastaavassa tilanteessa sanonut esimiehelle, että ennättäisin tehdä muutakin, koska se peukaloiden pyörittely on niin turhauttavaa ja päivät tuntuvat tosi pitkiltä, jos ei ole järkevää tekemistä. Olen kyllä sitten myös hakeutunut toisiin tehtäviin, kun on tarpeeksi alkanut tympäisemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä yksi tuollainen, joka aina valitti, ettei oo hommia ja on tylsää ja kaikki on tehty. Tehtiin töitä siis eri vuoroissa/eri päivinä. Kummasti aina sen jäljiltä niitä töitä kuitenkin löytyi kasapäin. Sille ois varmaan pitänyt tippua ne työtehtävät taivaalta syliin, että se ois huomannut ne... Oma-aloitteisuutta ja havainnointikykyä ei ollut tippaakaan. Pomo siihen sit onneksi aikanaan kyllästyi, kun kaikki olisi pitänyt aina olla kädestä pitäen sanomassa, että teetkö seuraavaksi tän ja tän...

Mulle tulee näistä nurisijoista sama mieleen. Itse en toki tee näyttöpäätetyötä, mutta hiljaisinakin päivinä löytyy AINA jotain tekemistä töissä. Paitsi eräässä pienessä kohteessa, siellä voi todella tulla tenkkapoo, että mitä voisi seuraavaksi tehdä. Mutta näin tapahtuu ehkä kahdesti vuodessa.

Mutta aina löytyy tekemistä, jos ei niin esimiehen puheille. Esimies antaa ihan varmasti lisää hommia mielellään, että saat palkkaa siitä mistä pitääkin. Luulisi, että pää hajoaa tuollaisessa työpaikassa

Mä olen ollut kellokortillisessa työssä jossa jäi turhaa luppoaikaa. Tietyt hommat piti tehdä joka päivä, tietyt hommat kerran viikossa. Oli aika yksinkertaista työtä, mutta hommia ei voinut siirtää päivältä toiselle tai tehdä varastoon. Kun työt oli tehty, enempää ei vaan ollut ellei sitten alkanut pesemään lattioita kilpaa siivoojan kanssa. 

Onpa erikoista luettavaa. Ymmärrän ongelman, jos olet asiakaspalvelussa tms. ja läsnäolo työpaikalla on välttämätöntä. Mutta jos kyse on tiettyjen hommien teosta päivittäin, pitäisi hommien valmistuttua olla jotain tuottavaa tekemistä.

Outoa, että ap ei mene keskustelemaan tästä ongelmastaan esimiehelle. On tutkittu totuus, että burn outin voi saada liian suuresta tai myös liian pienestä työmäärästä. Aika kuluu tosi hitaasti, jos ei ole tekemistä.

Eikö työpaikalla ole mitään kehitettävää? Eikö ole mitään lisätyötä / projektia?

Itse luovaa työtä tekevänä yrittäjähenkisenä ihmisenä pohdin ns. luppoajalla uusia projekteja ja oikeastaan vähän joka hetki muutoinkin. Ap tarvitsisi selvästi haastavamman työn. Voisiko työpaikan sisällä saada ylennyksen tms.? Eikö esimiehelle kannata kertoa, että itsellä olisi potentiaalia enemmän, kyin mitä tehtävä vaatii? Itse ainakin olisin kiinnostunut alaisteni piilevistä kyvyistä.

Tehokkaille, organisointikykyisille ja itsenäisille ihmisille sopii yrittäjyys hyvin. Tämä oli tärkein juttu, jonka tajusin opiskeluaikanani, kun tein ohessa duunarihommia.

Kyse oli kellokorttityöstä, sellaisesta varasto- tms. tyylisestä hommasta. Usein työt oli tehty ennen työvuoron loppua, joten siinä sitten vaan istuskeltiin ja ihmeteltiin.

Jossain tilanteissa oli kuitenkin niin, että jos mitään tekemistä ei kerta kaikkiaan ollut, niin voitiin lopetella aikasemmin. Tämä tietenkin vaati esimiehen päätöksen ja esimies oli usein muualla. Siinä sitten istuskeltiin ja yritettiin kuluttaa aikaa niin kuin joku koululaislauma (monet työntekijät 45-60-vuotiaita), joka odottaa opea kahvihuoneesta.

Olen ikuisesti onnellinen, että sain tuon "opin" noin nuorena. Tuo opiskeluaikainen työ on merkinnyt uravalintojeni kannalta paljon enemmän kuin muodollinen yliopistokoulutukseni.

Vierailija kirjoitti:

Jossain tilanteissa oli kuitenkin niin, että jos mitään tekemistä ei kerta kaikkiaan ollut, niin voitiin lopetella aikasemmin. Tämä tietenkin vaati esimiehen päätöksen ja esimies oli usein muualla. Siinä sitten istuskeltiin ja yritettiin kuluttaa aikaa niin kuin joku koululaislauma (monet työntekijät 45-60-vuotiaita), joka odottaa opea kahvihuoneesta.

Toisaalta noista ajoista jäi myös ihan hauskoja muistoja... Esim. aikuiset miehet hyllyjen välissä pelailemassa jalkapalloa jollain pahvimukilla :)

Pidemmän päälle voi kuitenkin seurauksena olla taantuminen, keski-ikäiset ihmiset alkavat käyttäytyä juuri niin kuin uhmakkaat koululaiset. Sitten syntyy sitä kuuluisaa "herravihaa", kun joutuu jatkuvasti kyselemään, että "hei, mä tein jo kaiken, mitä mä nyt teen" niin kuin ikävystynyt ja epäitsenäinen lapsi. Ja esimies voi olla joku 20-30 v vanhimpia työtekijöitä nuorempi jannu.

Tänään puolitoista tuntia lopusta istuttiin taukotilassa kahvilla. Mietittiin koska kehtaa lähteä?

Äidin työkaveri teki työnsä puolessatoista tunnissa. Muilta meni hänen tuuraamiseensa työpäivä.

Tein töissä paljon ja ripeästi. Tulos: minulle kaadettiin koko ajan lisää töitä ja muilla oli aikaa jutella, käydä kahvilla ja tupakalla. Ymmärrän, että nopealle oli kiva antaa töitä, koska hän selvisi niistä. En pitänyt reiluna sitä, että muut saivat vetää tuntikausia lonkkaa.

Ihmisillä on erilaisia työrytmejä.

Ensinänkin työn suoritusta on usein aika vaikea mitata. Suorituksista ja niiden laadusta maksaminen olisi työlästä.

Aika moni työ tosiasassa perustuu läsnäoloon ja siihen että on käytettävissä kun työtä tulee tehtäväksi. Jos sulla olisi työ jossa maksetaan vain tekemisestä, niin et saisi palkkaa niiltä ajoilta kun ei ole työtä tehtäväksi.