Lapseton - Mistä sinä nautit elämässäsi?

Nautin ihan pelkässä olemassaolemisesta ja pienistä arjen aistimuksista. Suihkugeelin tuoksusta ja veden lämmöstä kun käyn suihkussa, ruoan mausta, luonnosta kun käyn kävelyllä, musiikista jota kuuntelen netistä, tietokonepeleistä. En kaipaa työn lisäksi mitään erityistä tekemistä, koska nautin tästä pelkästä oleskelusta itsekseni niin paljon.

Nautin siitä, että kokkaillaan miehen kanssa hyvää ruokaa ja juodaan viiniä.

Nautin retkeilystä. Yksin, koiran kanssa, miehen kanssa.

Nautin siitä, että voin istua koko päivän samassa asennossa lukemassa kirjaa. Ahmia sen kertaistumalta loppuun.

Nautin joogaamisesta. Joogaan joka päivä, ja haaveissa on joogaretriitti lähitulevaisuudessa. Ei kuitenkaan Intiassa, koska en nauti Delhi Bellystä. :)

Nautin siitä, että kukaan ei vaadi minulta mitään vaan voin tehdä mitä itse haluan.

Nautin siitä, että minun ei tarvitse kaupassa katsoa ruoan hintaa vaan voin juoda hyvää viiniä, syödä hyviä juustoja. Tämä ei olisi tuloillani mahdollista jos olisi lapsi.

Nautin siitä että voin syödä mitä haluan, koska haluan, joutumatta ottamaan kenenkään muun makua huomioon. (Mieheni on kiitettävän kaikkiruokainen.)

Nautin retkistä saaristoon.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset ovat sinun juttusi, et voi nauttia elämästäsi 100%:sti ennenkuin olet saavuttanut unelmasi.

Tuo on idioottimaisinta mitä koskaan olen kuullut. On tosi väärin lapsia kohtaan olla se ainoa asia, mikä tekisi äidin täysin onnelliseksi.

Ja voihan lasten kanssa olla vaikka kouluttautumalla tarhan tädiksi, opettajaksi, ratsastuksenopettajaksi, lasten satutanssin vetäjäksi. Ei niiden ole pakko olla omia.

VAPAUS, ihana VAPAUS!!!!!! Sitten vielä sinkku, niin elämä ei voi olla ihanempaa...:!!!! Kesäkin tulossa..!! : )

Teen hyvin hektistä vuorotyötä ja olen melko väsynyt lähes koko ajan, nautin siitä että voin mennä töiden jälkeen uimaan, salille tai sujahtaa sohvan nurkkaan hyvän kirjan tai elokuvan pariin. Vapaapäivinä lähden vuodenajasta riippuen joko lumilautailemaan, kiipeilemään tai pienelle päivävaellukselle ystävien kanssa... luonto ja liikunta lataavat akut tehokkaasti. Lomalla matkustellaan.

35v lapsettomana pariskuntana, yhteiskunta osaa todellakin painaa päälle... meidän tapauksessa lapsettomuus ei ole se toivottu lopputulos, mutta nautin elämästä ihan täysillä... näin on myös vapaampaa.

Saan nukkua vapaapäivinä niin pitkään kun haluan ja voi lähteä vaikka keskellä yötä ostaa herkkuja grilliltä/kaupasta.. mut sitku on pikkipiltti kotona nukkumassa niin ei kyllä lähetä extempore mihinkää....

Nautin alkoholin käytöstä, tanssimisesta, kahvista, kirjoista ja seksistä.

Hyvin nukutuista öistä.

Tykkäämme vaimon kanssa matkustella, mutta valitettavasti olen sairastellut viim aikoina paljon. Nyt olen vihdoin kunnossa, joten teemme tänä vuonna ainakin 3 pidempää reissua. Asuimme myös ulkomailla aikanaan, nyt alkaa taas muutto kiinnostamaan joten hyvällä lykyllä pääsemme vuoden kuluttua muuttamaan uudestaan. :)

Lasten kanssa elämä olisi kyllä täysin erilaista. En sitten tiedä olisiko parempaa, tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin terve ja paljon nykyistä onnellisempi, nautin ennen kaikkea mutkattomasta ja hauskasta parisuhteestani, matkustelusta, kulttuurista ja taiteesta, ystävieni seurasta, harrastuksistani ja intohimoistani, hyvästä ruoasta ja juomasta. En ole koskaan kokenut, että lapsi lisäisi elämäänmitään myönteistä.

ohis, mutta tuossa ei ole kyllä yhtään asiaa mainittu josta ei voi nauttia, jos on lapsia.

Minulla oli pari vuotta sitten sama tilanne, kaikki oli "nähty ja tehty" ja seuraava askel oli se lapsi. Matkustellessakin vaan mietin "kuinka kivaa täällä olisi lapsen kanssa.. Lapsi varmasti tykkäisi tästä" :) no nyt on se lapsi!

Olen vielä kohtuullisen nuori (25 v) ja nautin siitä etten ole vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista. Olen itsenäinen, asun yksin, tienaan omat rahani, minulla on vapaus päättää omista asioistani ja saan tulla ja mennä niinkuin parhaaksi koen. Ei tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. En ole missään tapauksessa lapsia vastaan mutta suurin haaveeni on jotain muuta kuin olla äiti. Lapsi(a) tulee jos on tullakseen. 

Tällä hetkellä nautin matkustelusta, vapaudesta, keväästä ja auringonpaisteesta, ihastumisesta, tulevaisuudensuunnitelmista, ystävistä, perheestäni ja monesta muusta jutusta. 

Joillekin omat lapset ovat se tärkein juttu, jonka ainakin tahtovat kokea elämässään. Siksi 100% ei ole yhtään liikaa sanottu! Ehkä voisit olla nyt 75%:sti elämässäsi läsnä, mutta se voi tehdä väsyneeksi, kun joutuu siirtämään haaveensa toteutumista? Voisitko sopia miehesi kanssa milloin alatte yrittämään lasta, niin olisi helpompaa nauttia liiasta ajasta sitä ennen? Ehkä löytäisit elämällesi sopivaa sisältöä jo nyt? Mukavaa, että viihdyt sukusi seurassa. Miten olisi arkeis järjestäminen mahdollisimman sujuvaksi, eli teet kaiken sellaisen nyt alta pois, jota et ehkä ehtisi tai jaksaisi pikkulapsivaiheen aikana? Samalla mahadollisimman viihtyisäksi tekemistä? Onko sinulla hyvää sisustusilmää ja samala silti käytännönläheistä tapaa ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin terve ja paljon nykyistä onnellisempi, nautin ennen kaikkea mutkattomasta ja hauskasta parisuhteestani, matkustelusta, kulttuurista ja taiteesta, ystävieni seurasta, harrastuksistani ja intohimoistani, hyvästä ruoasta ja juomasta. En ole koskaan kokenut, että lapsi lisäisi elämäänmitään myönteistä.

ohis, mutta tuossa ei ole kyllä yhtään asiaa mainittu josta ei voi nauttia, jos on lapsia.

Itse asiassa tuossa listassa melkein kaikki asiat ovat sellaisia, joista minun olisi todennäköisesti nykyistä vaikeampi tai jopa mahdoton nauttia, jos olisin joutunut jonkin traagisen tapahtumasarjan myötä pakotetuksi vanhemmuuteen. Ainakin niiden antamaa nautintoa jatkuvasti varjostaisi se kauheus, että elämäni ei ollenkaan vastaa sitä, mitä haluan sen olevan.

Mutta tämä on tällainen sivuhuomion sivuhuomio, jota en ollenkaan vastatessani miettinyt. Kunhan kerroin vain rehellisesti, mistä asioista minä, lapseton ihminen, olen perinteisesti saanut iloa ja merkityksellisyyden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että alat kiinnittää huomioita onnellistumiseen nyt tässä tilanteessa. Tutkimusten mukaan ne, jotka ovat tyytyväisiä tänään, ovat todennäköisemmin tyytyväisiä jatkossakin kuin ne, jotka ovat nyt tyytymättömiä.

Mitkä tutkimukset? Alkoi kiinnostaa.

En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta itselläni vauvakuume ja merkityksettömyyden tunne oli pahimmillaan suunnilleen 25-vuotiaana, kun ystäväpiiriini alkoi tulla lapsia. Olen aina tykännyt lapsista ja jotenkin kuvitellut, että niitä itsekin varhain saan. Nyt päälle 30-vuotiaana olen pitkässä ja hyvässä parisuhteessa ja ehtinyt myös seurata vierestä, kun ystävien lapset kasvavat. En tiedä, onko oma elämäni nyt jotenkin parempaa vai onko "lapsellisten" edesottamusten seuraaminen palauttanut maan pinnalle, mutta vaikka juuri nyt voisin alkaa harkita omaa perhettä, olen oikeastaan hyvin tyytyväinen nykyiseen ja vähän varauksellinen lasten saamista kohtaan. Eli nämä tunteet voivat muuttua. Nautin elämästä, joka ei ole liian tiiviisti aikataulutettu, pitkistä yöunista, matkoista ja retkistä mieheni kanssa, spontaaniudesta, siististä kodista, lukuhetkistä, hiljaisuudesta, pitkistä aikuisten keskusteluista ja siitä, ettei joku koko ajan tarvitse minulta jotain. Näiden ohella tietysti nautin varmasti myös ihan samoista asioista kuin pienten lasten vanhemmat, kunhan jälkikasvultaan ehtivät. En ole mitenkään erityisen itsekeskeinen ihminen ja edelleen ihan lapsirakas, mutta en koe myöskään vahvaa tarvetta saada omia lapsia. Identiteettini ei riipu siitä.

Minulla on vaativa mutta hyvin antoisa harrastus, joka vie sellaiset 12–16 tuntia viikossa. Ei onnistuisi lasten kanssa millään, kun tarvitsen myös omaa aikaa, ystävien seuraa, ja muutakin olisi hyvä vapaalla tehdä ihan vastapainon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pari vuotta sitten sama tilanne, kaikki oli "nähty ja tehty" ja seuraava askel oli se lapsi. Matkustellessakin vaan mietin "kuinka kivaa täällä olisi lapsen kanssa.. Lapsi varmasti tykkäisi tästä" :) no nyt on se lapsi!

Oho, onpa oudon ja vieraan kuuloista. :D

Nautin harrastuksistani (useita mm. Liikuntaa, musiikkia, puutarhan hoitoa), lemmikeistäni ja niiden hoivaamisesta, puolisostani ja yhteisestä ajastamme, kiireettömästä vapaa-ajasta, jolloin saa ihan olla vaan, jos ei muuta jaksa. Tykkään myös lukea paljon kaikenlaista hömpästä tietokirjallisuuteen tai tutkia internetissä kaikenlaisistamielenkiintoisista ilmiöistä löytyvää tietoa. Itseasiassa tuntuu, etten ehdi tai jaksa millään paneutumaan kaikkeen kiinnostavaan mihin haluaisin, niin paljon tässä maailmassa on ihmeellisyyksiä, joihin haluaisin syventyä.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset ovat sinun juttusi, et voi nauttia elämästäsi 100%:sti ennenkuin olet saavuttanut unelmasi. Voit silti nauttia rauhassa juodusta teekupposesta, 10  tunnin yöunista, illoista tekemättä mitään, lukemisesta, matkailusta, hyvän ruoan laittamisesta, noutopitsasta ja jos jaksat, niin myös urheilusta. Treenille riittää aikaa melkeinpä rajattomasti, vaikka kuinka opiskelet.

Perheellinen ottaisi lisää aikaa vuorokauteensa nukkumallla vain 7-8 tuntia ja olisi silti virkeämpi kuin sinä onneton lapseton 10 tunnin yöunilla olet!

Uskottele sinä vain itsellesi noin. Ihmisen elämä koostuu monista eri osa-alueista. Haaveet ja suunnitelmat muuttuvat ja aina asiat eivät mene niinkuin itse haluaisi. Mutta sen voi 100% todeta, että sopeutuva ihminen löytää onnen niistä olosuhteista, jotka suodaan.

Ihminen on itse vastuussa omasta onnestaan, eikä lapsettomuus tee kenestäkäään yhtään onnettomampaa... avainasemassa on itselle tärkeiden asioiden olemassaolo. Vaikka sinun elämäsi on rakentunut lasten ympärille ja heidän olemassaolonsa määrittää sinut, ei se tarkoita että kaikkien muiden täytyy kulkea samaa polkua. Surullisempaa se on, että sinun onnellisuutesi on 100% riippuvainen toisista ihmisistä... ettei nyt vaan tulisi mitään pettymyksiä.