Onko teille tullut ongelmia siitä, että puoliso on eri sosiaaliluokasta?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmia (vielä), kun en ole kertonut suvulle, että seurustelen irakilaisen pakolaisen kanssa. Olen akateeminen, mutta sukuni on suurimmaksi osaksi yrittäjiä ja muita ei-akateemisia. Miesystäväni opiskelee ammattikorkeakoulussa ja on työskennellyt johtajana kotimaassaan ennen kuin joutui pakenemaan ISISiä. Kyllä minun sukuni silti ensimmäiseksi ajattelee, että rakkaus ei ole aitoa ja tuo mies yrittää jotenkin hyötyä minusta jne. Tiedän sen, koska sukuni on vanhanaikainen ja koulutusta ei ole paljon. Lisäksi suku varmaan pelkää, että mies houkuttelee minut muuttamaan Irakiin. He eivät tiedä, millaiset olot siellä ovat.

Mielenkiintoista että valtaosa Suomeen saapuneista irakilaisista on kertomansa mukaan johtajia, lääkäreitä ja insinöörejä. :D

Ja luulisi, että näille ryhmille olisi paljon tekemistä myös kotimaansa jälleenrakennuksessa, nythän ISIS on käytännössä lyöty.

Mulla on kaksi akateemista tutkintoa, mies on käynyt ammattikoulun.

Mitään ongelmia ei ole ollut.

Miehelläni on paremmat käytöstavat kuin useimmilla mun akateemisilla kavereilla ja hän tuntee kirjallisuutta paremmin kuin kukaan heistä.

Ja mua kiinnostaa tekniikka ja miehellä on siihen ihan erilainen käytännön kosketus kuin mulla akateemisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmia (vielä), kun en ole kertonut suvulle, että seurustelen irakilaisen pakolaisen kanssa. Olen akateeminen, mutta sukuni on suurimmaksi osaksi yrittäjiä ja muita ei-akateemisia. Miesystäväni opiskelee ammattikorkeakoulussa ja on työskennellyt johtajana kotimaassaan ennen kuin joutui pakenemaan ISISiä. Kyllä minun sukuni silti ensimmäiseksi ajattelee, että rakkaus ei ole aitoa ja tuo mies yrittää jotenkin hyötyä minusta jne. Tiedän sen, koska sukuni on vanhanaikainen ja koulutusta ei ole paljon. Lisäksi suku varmaan pelkää, että mies houkuttelee minut muuttamaan Irakiin. He eivät tiedä, millaiset olot siellä ovat.

Mielenkiintoista että valtaosa Suomeen saapuneista irakilaisista on kertomansa mukaan johtajia, lääkäreitä ja insinöörejä. :D

Ja luulisi, että näille ryhmille olisi paljon tekemistä myös kotimaansa jälleenrakennuksessa, nythän ISIS on käytännössä lyöty.

Se on sama kuin se, että moni karjalainen evakkosuku on ollut suurmaanomistajia siellä menetetyssä Karjalassa...

Ihan järkyttävää että vielä tänäpäivänäkin puhutaan sosiaaliluokista.. Mutta siis mun vanhemmat nyt ois ehkä tota mitä hait. Äiti akateemisesti koulutettu, isä satamassa töissä (alunperin ahtaaja, sittemmin muissa hommissa, mutta siis työntekijätasolla kuitenkin). 24 vuotta avioliittoa takana, yli 30 vuotta ovat olleet yhdessä. Eikä niin mitään ongelmia. Itseasiassa mun isä tienaa paremmin kuin äiti (ei iso ero, muutamasta satasesta puhe mutta silti) koska äiti on naisvaltaisella, kuntavetoisella alalla. 

Ei ole näkynyt meidän elämässä mitenkään tuo koulutustaso. Ihan pystyvät samassa kaupungissa, kaupunginosassa ja yhdessä ostamassaan talossa asumaan. 

Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni onnistuuko. Aikamoinen snobi saa olla ettei voi seurustella "alemmasta sosiaaliluokasta" tulevan kanssa. Eriasia tietysti jos kulttuurikin ja kaikki elämäntavat jne on ihan erilaisia. Jos vaikka toinen tulee maailmasta jossa alkoa vedetään runsaasti ja elellään sosiaalietuuksilla, ja toinen haluaisi tehdä kovasti töitä, ostaa hienon talon, matkustella.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmia (vielä), kun en ole kertonut suvulle, että seurustelen irakilaisen pakolaisen kanssa. Olen akateeminen, mutta sukuni on suurimmaksi osaksi yrittäjiä ja muita ei-akateemisia. Miesystäväni opiskelee ammattikorkeakoulussa ja on työskennellyt johtajana kotimaassaan ennen kuin joutui pakenemaan ISISiä. Kyllä minun sukuni silti ensimmäiseksi ajattelee, että rakkaus ei ole aitoa ja tuo mies yrittää jotenkin hyötyä minusta jne. Tiedän sen, koska sukuni on vanhanaikainen ja koulutusta ei ole paljon. Lisäksi suku varmaan pelkää, että mies houkuttelee minut muuttamaan Irakiin. He eivät tiedä, millaiset olot siellä ovat.

Mielenkiintoista että valtaosa Suomeen saapuneista irakilaisista on kertomansa mukaan johtajia, lääkäreitä ja insinöörejä. :D

Ja luulisi, että näille ryhmille olisi paljon tekemistä myös kotimaansa jälleenrakennuksessa, nythän ISIS on käytännössä lyöty.

Se on sama kuin se, että moni karjalainen evakkosuku on ollut suurmaanomistajia siellä menetetyssä Karjalassa...

Ei ole sama. Karjalaa ei saatu takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelmia (vielä), kun en ole kertonut suvulle, että seurustelen irakilaisen pakolaisen kanssa. Olen akateeminen, mutta sukuni on suurimmaksi osaksi yrittäjiä ja muita ei-akateemisia. Miesystäväni opiskelee ammattikorkeakoulussa ja on työskennellyt johtajana kotimaassaan ennen kuin joutui pakenemaan ISISiä. Kyllä minun sukuni silti ensimmäiseksi ajattelee, että rakkaus ei ole aitoa ja tuo mies yrittää jotenkin hyötyä minusta jne. Tiedän sen, koska sukuni on vanhanaikainen ja koulutusta ei ole paljon. Lisäksi suku varmaan pelkää, että mies houkuttelee minut muuttamaan Irakiin. He eivät tiedä, millaiset olot siellä ovat.

Mielenkiintoista että valtaosa Suomeen saapuneista irakilaisista on kertomansa mukaan johtajia, lääkäreitä ja insinöörejä. :D

Ja luulisi, että näille ryhmille olisi paljon tekemistä myös kotimaansa jälleenrakennuksessa, nythän ISIS on käytännössä lyöty.

Se on sama kuin se, että moni karjalainen evakkosuku on ollut suurmaanomistajia siellä menetetyssä Karjalassa...

Prosentuaalisesti niitäkin oli evakoista vain vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää että vielä tänäpäivänäkin puhutaan sosiaaliluokista.. Mutta siis mun vanhemmat nyt ois ehkä tota mitä hait. Äiti akateemisesti koulutettu, isä satamassa töissä (alunperin ahtaaja, sittemmin muissa hommissa, mutta siis työntekijätasolla kuitenkin). 24 vuotta avioliittoa takana, yli 30 vuotta ovat olleet yhdessä. Eikä niin mitään ongelmia. Itseasiassa mun isä tienaa paremmin kuin äiti (ei iso ero, muutamasta satasesta puhe mutta silti) koska äiti on naisvaltaisella, kuntavetoisella alalla. 

Ei ole näkynyt meidän elämässä mitenkään tuo koulutustaso. Ihan pystyvät samassa kaupungissa, kaupunginosassa ja yhdessä ostamassaan talossa asumaan. 

Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni onnistuuko. Aikamoinen snobi saa olla ettei voi seurustella "alemmasta sosiaaliluokasta" tulevan kanssa. Eriasia tietysti jos kulttuurikin ja kaikki elämäntavat jne on ihan erilaisia. Jos vaikka toinen tulee maailmasta jossa alkoa vedetään runsaasti ja elellään sosiaalietuuksilla, ja toinen haluaisi tehdä kovasti töitä, ostaa hienon talon, matkustella.. 

Sosiaaliluokat on ihan olemassaoleva ilmiö, ei siinä minusta ole mitään järkyttävää että niistä puhutaan. :) Itse olen duunaritaustainen, nyttemmin akateeminen ylempi toimihenkilö ja kyllä vaan mun elämässä on sosiaaliluokat näkyneet. Mulla itselläni on duunari-identiteetti edelleen vahvana enkä sitä sosiaaliluokkaa arvota automaattisessti huonommaksi kuin vaikka akateemisuutta. Ne on erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää että vielä tänäpäivänäkin puhutaan sosiaaliluokista.. Mutta siis mun vanhemmat nyt ois ehkä tota mitä hait. Äiti akateemisesti koulutettu, isä satamassa töissä (alunperin ahtaaja, sittemmin muissa hommissa, mutta siis työntekijätasolla kuitenkin). 24 vuotta avioliittoa takana, yli 30 vuotta ovat olleet yhdessä. Eikä niin mitään ongelmia. Itseasiassa mun isä tienaa paremmin kuin äiti (ei iso ero, muutamasta satasesta puhe mutta silti) koska äiti on naisvaltaisella, kuntavetoisella alalla. 

Ei ole näkynyt meidän elämässä mitenkään tuo koulutustaso. Ihan pystyvät samassa kaupungissa, kaupunginosassa ja yhdessä ostamassaan talossa asumaan. 

Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni onnistuuko. Aikamoinen snobi saa olla ettei voi seurustella "alemmasta sosiaaliluokasta" tulevan kanssa. Eriasia tietysti jos kulttuurikin ja kaikki elämäntavat jne on ihan erilaisia. Jos vaikka toinen tulee maailmasta jossa alkoa vedetään runsaasti ja elellään sosiaalietuuksilla, ja toinen haluaisi tehdä kovasti töitä, ostaa hienon talon, matkustella.. 

Vielä on väärä sana. Sosiaaliluokat ovat korostuneet sitten ysärin. Yhteiskunta polarisoituu kovaa vauhtia.

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat. Silloin kun niitä ei toisella ole, on ärsyttävää kun tarvitsee vielä monen vuoden jälkeenkin niistä huomautella. Hänelle ei ole esimerkiksi koskaan opetettu, että ruokapöydässä ei maiskuteta tai hienoissa tilaisuuksissa ei aleta niistämään kuin elefantti ruokapöydässä. Mies ei myöskään ymmärrä, että kun keskustelee ihmisen kanssa (tai ennemminkin ihminen keskustelee hänelle), ei saa selata vaan puhelinta, vaan pitää kuunnella ja osallistua keskusteluun.

Näitä on paljon ja harmittaa kovasti, että hänen vanhemmat eivät ole kiinnittäneet ollenkaan huomiota käytöstapojen opettamiseen, vaikka itse kyllä osaavat olla.

Kyllä minulle ainakin nuo asiat on opetettu, mutta olen turhan älykäs, että noudattaisin sääntöä, joka haittaa toimintaani, eikä siitä hyödy kukaan. Syön ihan normaalisti ja jos siitä kuuluu välillä maiskutuksen ääntä, niin kuulukoot. Se on ihan normaalia, että syömisestä lähtee jotain ääntä. Jos niistätättää, niin tottakai niistetään. Sitä ei tosin kannata tehdä kovalla paineella, koska limaa menee poskionteloihin. Minä en tykkää jutella syödessäni ja osoitan sen siten, että en ole juurikaan kiinnostunut mitä toinen minulle sanoo. Jutella voi syömisen jälkeenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vain ylioppilas ja mieheni tohtori. Ollaan kuitenkin "samasta sosiaaliluokasta", perhetausta suorastaan identtinen. Akateemisuus on on verissä.

Minulla ei ollut tarvetta opiskella päästäkseni töihin, koska elätän itseni pääomatuloilla. Jäi se opiskelu sitten kokonaan. Tämä statusero ei vaikuta mitenkään muuten kuin ehkä niin, että minulla on pieni sisäinen peikko sisälläni, joka sanoo, että pitäisi suorittaa joku tutkinto ihan vain näyttääkseni lapsilleni arvostavani koulutusta yli kaiken.

ihan ystävällismielisesti haluaisin tiedustella mihin oikein aiot käyttää elämäsi jos et opiskele tai käy töissä? Lapsetkin lähtevät kotoa aikanaan. Etkö kaipaa jotain lisää sisältöä?

Ovatko nuo mielestäsi ainoita asioita, joita voi elämässä tehdä? Minä voisin listata vaikka tuhat asiaa, jota voi elämäsään tehdä, eikä siihen listaan tarvisi sisällyttää noita asioita ainakaan niiden varsinaisessa merkityksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Nää on hauskoja :D

Ihan kuin yliopiston käynyt Virtanen olisi ihan eri rotua kuin maksalaatikkoja purkittava Virtanen. Todellisuudessa esimerkiksi noita perinteisiä arvoja löytyy ihan korkeakoulun käyneissäkin (vaimon oletetaan olevan edustuspikkuvaimo, joka jää kotiin) eikä kaikki duunaritkaan ihan niin prototyyppisiä ole kuin av:n perusteella voisi luulla. Itse olen duunariperheestä, jossa isä on aina tehdyt ruokaa ja siivonnut ihan kuten aika monessa muussakin vastaavassa perheessä. Itseasiassa juuri johtajista ja yliopiston käyneistä on tullut miehissä vastaan hyvinkin perinteisiä ja sovinistisia ajatuksia.

Erilaiset sosiaaliluokat Suomessa alkaa tulla vastaan vasta, kun vanhan suomenruotsalaisen varakkaan perheen lapsi alkaa seurustella vaikka Pielavetisen Möttösen kanssa. Täällä ei juurikaan ole mitään siniverisiä tai montaa pitkän linjan sivistyssukua. Yhden tai kahden sukupolven korkeakoulutus ei ole ihan niin suuri ero, kuin moni haluaa antaa ymmärtää.

Omat ennakkoluulot toisen asteen koulutuksen käyneistä ja "yksi sähkömies" ei oikein vielä ole ihan sama asia todelliset luokkaerot.

Kuvaile noita oikeita luokkaeroja, joita vastaan tulee varakkaan vanhan suomenruotsalaisen sivistyssuvun jälkeläisen ja Mönttisten Pielavedeltä jälkeläisen suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

En usko sosiaaliluokkiin, monesti ihmisillä vaan sattuu olemaan eri ammatti/työnimike keskenään parisuhteessa.

Eli sosiaalinen piirisi on aika suppea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko sosiaaliluokkiin, monesti ihmisillä vaan sattuu olemaan eri ammatti/työnimike keskenään parisuhteessa.

Eli sosiaalinen piirisi on aika suppea.

Yhteiskuntatiede ei onneksi ole uskon asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää että vielä tänäpäivänäkin puhutaan sosiaaliluokista.. Mutta siis mun vanhemmat nyt ois ehkä tota mitä hait. Äiti akateemisesti koulutettu, isä satamassa töissä (alunperin ahtaaja, sittemmin muissa hommissa, mutta siis työntekijätasolla kuitenkin). 24 vuotta avioliittoa takana, yli 30 vuotta ovat olleet yhdessä. Eikä niin mitään ongelmia. Itseasiassa mun isä tienaa paremmin kuin äiti (ei iso ero, muutamasta satasesta puhe mutta silti) koska äiti on naisvaltaisella, kuntavetoisella alalla. 

Ei ole näkynyt meidän elämässä mitenkään tuo koulutustaso. Ihan pystyvät samassa kaupungissa, kaupunginosassa ja yhdessä ostamassaan talossa asumaan. 

Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni onnistuuko. Aikamoinen snobi saa olla ettei voi seurustella "alemmasta sosiaaliluokasta" tulevan kanssa. Eriasia tietysti jos kulttuurikin ja kaikki elämäntavat jne on ihan erilaisia. Jos vaikka toinen tulee maailmasta jossa alkoa vedetään runsaasti ja elellään sosiaalietuuksilla, ja toinen haluaisi tehdä kovasti töitä, ostaa hienon talon, matkustella.. 

Sosiaaliluokat on ihan olemassaoleva ilmiö, ei siinä minusta ole mitään järkyttävää että niistä puhutaan. :) Itse olen duunaritaustainen, nyttemmin akateeminen ylempi toimihenkilö ja kyllä vaan mun elämässä on sosiaaliluokat näkyneet. Mulla itselläni on duunari-identiteetti edelleen vahvana enkä sitä sosiaaliluokkaa arvota automaattisessti huonommaksi kuin vaikka akateemisuutta. Ne on erilaisia. 

Näin.

Itse olen perheestä, jossa molemmat vanhemmat korkeassa virassa olevia akateemisia. Mutta heillä ongelmia todellakin aiheutti, että äiti ns.nousukas, eli tausta maaseudun maanviljelijäperheestä ja isä näitä vanhan rahan akateemisia jo monessa polvessa. Näkyi siinä, millaisen vapaa-ajan vietin kokivat mielekkääksi, mitä ruokia syödä, millaisia juhlia järjestää. Listaa voisi jatkaa.. Opitussa ja luontevaksi koetussa kulttuurissa suuri ero.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää että vielä tänäpäivänäkin puhutaan sosiaaliluokista.. Mutta siis mun vanhemmat nyt ois ehkä tota mitä hait. Äiti akateemisesti koulutettu, isä satamassa töissä (alunperin ahtaaja, sittemmin muissa hommissa, mutta siis työntekijätasolla kuitenkin). 24 vuotta avioliittoa takana, yli 30 vuotta ovat olleet yhdessä. Eikä niin mitään ongelmia. Itseasiassa mun isä tienaa paremmin kuin äiti (ei iso ero, muutamasta satasesta puhe mutta silti) koska äiti on naisvaltaisella, kuntavetoisella alalla. 

Ei ole näkynyt meidän elämässä mitenkään tuo koulutustaso. Ihan pystyvät samassa kaupungissa, kaupunginosassa ja yhdessä ostamassaan talossa asumaan. 

Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni onnistuuko. Aikamoinen snobi saa olla ettei voi seurustella "alemmasta sosiaaliluokasta" tulevan kanssa. Eriasia tietysti jos kulttuurikin ja kaikki elämäntavat jne on ihan erilaisia. Jos vaikka toinen tulee maailmasta jossa alkoa vedetään runsaasti ja elellään sosiaalietuuksilla, ja toinen haluaisi tehdä kovasti töitä, ostaa hienon talon, matkustella.. 

Kirjoituksesi alku oli melkein kuin omasta lapsuudestani. Äiti akateemisesti koulutettu, isä duunari ja satamassa töissä. Mutta tarinan jatko menikin eri tavalla.

Isä halusi vaalia perinteisiä sukupuolirooleja. Äidin olisi pitänyt kotona siivota ja tehdä kotityöt. Äiti teki vaativaa työtä ja tienasi huomattavasti isää paremmin. Olivat aviossa 30 vuotta kunnes erosivat.

Äidillä ei olisi saanut olla kuin naispuolisia ystäviä ja äidin meikeistä, kampauksesta ja vaatteistakin isällä oli usein huomautettavaa.

Omalta osaltani sanoisin, että yliopistossa päntätessä opin suhtautumaan kriittisemmin erilaisiin tietolähteisiin. Puolisollani ei ole akateemista tutkintoa ja hän lukea hutaisee aineistoja sen syvällisemmin niitä pohtimatta. Sellaista tarkempaa pohdintaa ja keskustelua välillä olisin kaivannut, sellaista rauhallista ja analyyttista. Mutta eipä tuo nyt loppujen lopuksi ole avioelämää estänyt. Kumpikaan meistä ei osaa kädentaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää että vielä tänäpäivänäkin puhutaan sosiaaliluokista.. Mutta siis mun vanhemmat nyt ois ehkä tota mitä hait. Äiti akateemisesti koulutettu, isä satamassa töissä (alunperin ahtaaja, sittemmin muissa hommissa, mutta siis työntekijätasolla kuitenkin). 24 vuotta avioliittoa takana, yli 30 vuotta ovat olleet yhdessä. Eikä niin mitään ongelmia. Itseasiassa mun isä tienaa paremmin kuin äiti (ei iso ero, muutamasta satasesta puhe mutta silti) koska äiti on naisvaltaisella, kuntavetoisella alalla. 

Ei ole näkynyt meidän elämässä mitenkään tuo koulutustaso. Ihan pystyvät samassa kaupungissa, kaupunginosassa ja yhdessä ostamassaan talossa asumaan. 

Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni onnistuuko. Aikamoinen snobi saa olla ettei voi seurustella "alemmasta sosiaaliluokasta" tulevan kanssa. Eriasia tietysti jos kulttuurikin ja kaikki elämäntavat jne on ihan erilaisia. Jos vaikka toinen tulee maailmasta jossa alkoa vedetään runsaasti ja elellään sosiaalietuuksilla, ja toinen haluaisi tehdä kovasti töitä, ostaa hienon talon, matkustella.. 

Sosiaaliluokat on ihan olemassaoleva ilmiö, ei siinä minusta ole mitään järkyttävää että niistä puhutaan. :) Itse olen duunaritaustainen, nyttemmin akateeminen ylempi toimihenkilö ja kyllä vaan mun elämässä on sosiaaliluokat näkyneet. Mulla itselläni on duunari-identiteetti edelleen vahvana enkä sitä sosiaaliluokkaa arvota automaattisessti huonommaksi kuin vaikka akateemisuutta. Ne on erilaisia. 

Näin.

Itse olen perheestä, jossa molemmat vanhemmat korkeassa virassa olevia akateemisia. Mutta heillä ongelmia todellakin aiheutti, että äiti ns.nousukas, eli tausta maaseudun maanviljelijäperheestä ja isä näitä vanhan rahan akateemisia jo monessa polvessa. Näkyi siinä, millaisen vapaa-ajan vietin kokivat mielekkääksi, mitä ruokia syödä, millaisia juhlia järjestää. Listaa voisi jatkaa.. Opitussa ja luontevaksi koetussa kulttuurissa suuri ero.

Aika jännä. Itse tiedän ihan tismalleen samalla taustalla varustettuja pareja, joilla on erimielisyyksiä ihan samoista asioista. Esimerkiksi toisen osapuolen duunariperheessä on aina syöty vihanneksia, järjestetty sukujuhlia lauluineen ja pidetty itsestään selvänä että sitten kun rahaa joskus on niin matkustellaan ja on käyty ahkerasti teatterissa. Puolison perheessä näistä ei ole ollut tietoakaan. Ilmeisesti heillä on joku näkymätön luokkaero, vaikka molemmat ovat maalta kotoisin ilman korkeakoulutusta :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää että vielä tänäpäivänäkin puhutaan sosiaaliluokista.. Mutta siis mun vanhemmat nyt ois ehkä tota mitä hait. Äiti akateemisesti koulutettu, isä satamassa töissä (alunperin ahtaaja, sittemmin muissa hommissa, mutta siis työntekijätasolla kuitenkin). 24 vuotta avioliittoa takana, yli 30 vuotta ovat olleet yhdessä. Eikä niin mitään ongelmia. Itseasiassa mun isä tienaa paremmin kuin äiti (ei iso ero, muutamasta satasesta puhe mutta silti) koska äiti on naisvaltaisella, kuntavetoisella alalla. 

Ei ole näkynyt meidän elämässä mitenkään tuo koulutustaso. Ihan pystyvät samassa kaupungissa, kaupunginosassa ja yhdessä ostamassaan talossa asumaan. 

Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni onnistuuko. Aikamoinen snobi saa olla ettei voi seurustella "alemmasta sosiaaliluokasta" tulevan kanssa. Eriasia tietysti jos kulttuurikin ja kaikki elämäntavat jne on ihan erilaisia. Jos vaikka toinen tulee maailmasta jossa alkoa vedetään runsaasti ja elellään sosiaalietuuksilla, ja toinen haluaisi tehdä kovasti töitä, ostaa hienon talon, matkustella.. 

Kirjoituksesi alku oli melkein kuin omasta lapsuudestani. Äiti akateemisesti koulutettu, isä duunari ja satamassa töissä. Mutta tarinan jatko menikin eri tavalla.

Isä halusi vaalia perinteisiä sukupuolirooleja. Äidin olisi pitänyt kotona siivota ja tehdä kotityöt. Äiti teki vaativaa työtä ja tienasi huomattavasti isää paremmin. Olivat aviossa 30 vuotta kunnes erosivat.

Äidillä ei olisi saanut olla kuin naispuolisia ystäviä ja äidin meikeistä, kampauksesta ja vaatteistakin isällä oli usein huomautettavaa.

Omalta osaltani sanoisin, että yliopistossa päntätessä opin suhtautumaan kriittisemmin erilaisiin tietolähteisiin. Puolisollani ei ole akateemista tutkintoa ja hän lukea hutaisee aineistoja sen syvällisemmin niitä pohtimatta. Sellaista tarkempaa pohdintaa ja keskustelua välillä olisin kaivannut, sellaista rauhallista ja analyyttista. Mutta eipä tuo nyt loppujen lopuksi ole avioelämää estänyt. Kumpikaan meistä ei osaa kädentaitoja.

Ja mun tädin mies oli meidän sukuamme huomattavasti varakkaammasta perheestä, oli akateeminen ja toimi ikänsä erittäin korkeassa asemassa. Oli kuitenkin sitä mieltä, että naisen paikka on kotona, vaimo ei tarvitse koulutusta tai omaa rahaa jne. Oman suvun jäsenet monta kertaa säälitteli että mihin tämä nainen on ryhtynyt ja _kaikkien_ muiden suvun lapsia on kannustettu kouluttautumaan ylöspäin. Tämän tädin lapsista 2 on jatkanut samalla linjalla: korkeasti koulutettu varakas mies ja itse kotipiikana miehen päättäessä kaikesta.

Jos tekisin pelkästään tällä esimerkillä yhtä laajoja yleistyksiä kuin sinä omallasi, niin lopputulos olisi täysin päinvastainen sukupuolen tasa-arvon suhteen duunarimiesten ja varakkaiden perheiden korkeasti koulutettujen miesten kesken.

Kumpikaan ääripää ei kuitenkaan taida olla se yleistotuus.

Kyllä Suomessa on yhteiskuntaluokat. Duunaritaustasta akateemiseksi opiskelleena olen nähnyt niistä aika kattavan läpileikkauksen. Lähiön wt ja yläluokan peritty charmi ovat arjessa aika kaukana toisistaan, samoin kuin perus keskiluokasta. Itse olen ilmeisesti nykyään ylempää keskiluokkaa, mutta kotioloissa palaan tuttuihin työväenluokkaisiin asioihin.

On vitsi puhua Suomessa jostain suuremmista luokkaeroista. Yleensä näitä korostavat ne, jotka luulevat olevansa ylempää luokkaa / kohonneensa sinne koulutuksen tai avioliiton kautta. Todellisessa elämässä heillä ei olisi mitään asiaa ylempiin piireihin vaikkapa Ranskassa, Englannissa tai Yhdysvalloissa, joissa ne luokkaerot ovat todellisia.

Vierailija kirjoitti:

On vitsi puhua Suomessa jostain suuremmista luokkaeroista. Yleensä näitä korostavat ne, jotka luulevat olevansa ylempää luokkaa / kohonneensa sinne koulutuksen tai avioliiton kautta. Todellisessa elämässä heillä ei olisi mitään asiaa ylempiin piireihin vaikkapa Ranskassa, Englannissa tai Yhdysvalloissa, joissa ne luokkaerot ovat todellisia.

Ihan täältä alemmista luokista olen päässyt omakohtaisesti kohtaamaan ylempää keskiluokkaa, ja yläluokkaa. En väittänyt nousseeni niihin, rakennusala vain liippaa heidän elinpiiriään. Mukavia ja kohteliaita ihmisiä, mutta onhan se fakta, että ovat eri maailmassa. Yhdelläkin rouvalla oli kartanollaan tavallisen omakotitalon kokoinen kirjasto, jossa oli heidän suvun tilikirjoja parinsadan vuoden edestä. Hänen pihamaansa oli pienen kirkonkylän kokoinen. Asiakkaina on ollut myös muutaman kartanon perijät, jotka kartanollaan miettivät, minkä niistä talouskeskuksen eri-ikäisistä päärakennuksista kunnostaisivat perheen kodiksi. Duunaritsustalla olin pitänyt luksuksena, että kaikilla lapsilla oli oma huone. Pidin jo liioitteluna, että huoneissa olisi myös omat telkkarit.

Että jos ihan turvallisin mielin lähdetään siitä oletuksesta, että Suomessa on sosiaaliluokkia.