Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiyslomalta töihin palanneena en voi käsittää, miten missään perheessä ehditään siivota ja tehdä ruokaa!! Apua!
22.03.2017 |
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Kommentit (183)
Samat neuvot kuin aiemmilla: Palkkaa siivooja. Lopeta suorittaminen. Ja mies mukaan kotitöihin, tehkää selkeä työnjako.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä avainasiat: mä teen 80% työaikaa, siivooja käy 2 kertaa kuussa, kaupassa käydään yleensä vaan kerran viikossa.
Hmm ihmetyttää Ap missä sun mies on, kun häsäät keittiössä ja tuskailet viikon sohvalla lojunutta pyykkikasaa? Ja miksi et voisi mennä lenkille, kun lapsi on nukkumassa? Miksi ette vuorottele eri kotihommissa? Meillä tehdään 50-50 kotihommat ja niin riittää molemmilla aikaa myös omille harrastuksille. Tänään mulla oli töiden jälkeen suoraan yksi harrastus, kun tulin kotiin kuuden jälkeen mies oli laittanut ruuan valmiiksi ja sain istua valmiiseen pöytään. Huomenna taas mies on vähän pidempää töissä ja saa istua valmiiseen pöytään kun tulee kotiin.
Meillä koti on vähän kaaos arkena. Siivotaan vkloppuna ja pyykkiäkin pestään pääasiassa vkloppuna, joskus arkena jos on tarve. Ruokakaupassa käy toinen töistä tullessaan jos jotain tarvii hakea, erikseen ei enää illalla kauppaan lähdetä. Isommat ostokset yleensä vkloppuna. Arkiruuat ovat nopeita ja helppoja valmistaa, riittää pariksi päiväksi. Syödään myös valmisruokia. Ja minulla vielä pitkä työmatka, joten arkena aika todella rajallista ja suurin vastuu puolisolla.
Einekset, siivooja kerran viikossa ja viikonloppu menee työviikon valmisteluun. Meillä on sekaista emmekä edes yritä harrastaa mitään. Sosiaaliset suhteet hoituu whatsapissa ja facebookissa, n.kerran kuussa kyläillään missään. Vain lomilla tehdään remonttia ymm. Tällä tavalla me suoriudumne arjesta. Kyllä minäkin kaipaan sitä aikaa, kun olin hoitovapaalla. Ei ollut tälläistä tolkutonta kiirettä ja väsymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.
Jos lapsi harrastaa kolmesti viikossa niin eikös se tarkoita omaa aikaa kolmesti viikossa? Meillä lapsi harrastaa kerran viikossa ja kyllä se minusta on sitä omaa aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.
Jos lapsi harrastaa kolmesti viikossa niin eikös se tarkoita omaa aikaa kolmesti viikossa? Meillä lapsi harrastaa kerran viikossa ja kyllä se minusta on sitä omaa aikaa...
Juu, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamulla ennen töihin lähtöä heität pesukoneen pyörimään, töistä palatessa heität ne kuivumaan. Minä kasaan ne puhtaat koriin ja viikkaan ne kaappeihin viikonloppuisin :D
Tiskikone helpottaa elämää, kone illalla iltapalan jälkeen päälle. (Tyhjennän ensin toki kaappiin, yleensä kupit yms otetaan suoraan koneesta käyttöön ja nakataan likaisena tiskialtaaseen ja illalla sitten tosiaan tyhjennys/täyttö :) )
Käydään kaupassa aina päiväkodin jälkeen kotimatkalla.
Siivoan yleensä arkisin vain vähän. Esim. Maanantaina pesen vessan, tiistaina laitan tavaroita paikoilleen, keskiviikkona imuroin, torstaina ei jaksa tehdä mitään, perjantaina teen alku raivauksen, että lauantaina voin tehdä tehosiivouksen ja sunnuntaina en tee mitään.
Kyllä se oma rytmi sieltä löytyy :D Joskus kämppä räjähtää, saatan olla siivoamatta ja jätän kaiken viikonlopulle... mut yleensä noin kuten yllä kirjoitin :) Eli käytän siivoamiseen aikaa vain vähän/päivä.
Kuka jättää pesukoneen päälle kun ketään ei ole kotona moneen tuntiin??!!
Meillä lapset jo 15 ja 13. Ylivoimaisesti eniten olen inhonnut sitä harrastuksissa hytisemistä. Milloin jäähallilla, milloin jossain Vantaan takamailla tanssimassa, milloin missäkin ja aina kylmä ja tylsää.
Nyt ei oo kuin yksi kerta viikossa kun tarvitsee ketään kuskata, koska harrastuspaikka on neljän julkisen päässä... elämä voittaa.
Vastavuoroisesti nyt tuntuu että on koko ajan jotain vanhempainiltaa, infoiltaa, kouluverkkokonsultteja, leirikouludiskoiltaa, leirikouluinfoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä käy siivooja 1krt/2vko, välissä riittää ylläpitosiivous. Pyykit pestään viikonloppuina, ruoka tehdään aamulla/edellisenä iltana valmiiksi. Välillä ostan työpaikan lounasruokalasta ruuan mukaan. Isot ruokaostokset noudan lähiPrisman kauppakassipalvelusta. Lenkit lasten harrastusten aikaan tai aamulla ennen töitä.
Näillä keinoilal selvitty nyt 4,5vuotta. Ensi syksynä helpottaa kun kuopuskin menee kouluun.
Voi kun meidänkin prismassa olisi kauppakassipalvelu, olisi niin kätevä!
Molempien vanhempien ei ole mikään pakko mennä suoraan kotiin töistä. Molemmilla voi olla oma viikkoharrastus, jonne voi mennä suoraan töistä ja sitten vasta kotiin. Ruokia voi suunnitella etukäteen, eli jos ette ole niiden kolmen "ruokitaan pikkulapsi kotiruualla" vuoden aikana oppineet hankkimaan kaappiin perustarpeita ja tekemään ruokia a) etukäteen valmistautuen ja/tai b) pikaisesti kaapista jotain taikoen, niin nyt on viimeistään aika opetella. Ruokaa ei kannata tehdä joka päivä, vaan voi tehdä pariksi päiväksi ruokaa tai ottaa osan ruuasta pakkaseen ja sulattaa sieltä erittäin kiireisenä päivänä.
Meillä on viikkorutiini ja suunnilleen tiedetään minä päivinä pitää ruuan olla lautasella vartissa, missä vaiheessa viikkoa pitää tehdä isompi kauppareissu ja minä päivänä ehditään pyörittää reilumpi pyykkikone-kuivausrumbu-viikkaus -sessio. Joskus niitä puhtaita pyykkejä on viikon verran läjässä, kun ei joko ehdi tai sitten jos ehtisi, niin ei todellakaan nappaa. Ei se haittaa, sellaista se välillä on. Joskus on parempi kölliä kaksi iltaa sohvalla sylikkäin, kuin viikata vihaisena. Tärkeintä kuitenkin on, että molemmat vanhemmat osaavat hoitaa sekä lasta että kotia ja huolehtia puhtaus- ja ruokahuollon perusasioista. Jos se ei toimi, niin aika varmasti toinen palaa loppuun.
Suosittelen hankkimaan perhekalenterin, jossa on jokaiselle perheenjäsenelle oma sarake ja lisäksi yksi sarake yhteisille jutuille. Kun siihen merkkaa kaikki menot, niin näkee paljonko on ollut omaa aikaa ja miltä perusviikko näyttää. Siihen kalenteriin voi myös merkitä vaikka isompia siivouksia ja ruuanlaittoja, jos haluaa hahmotella ajankäyttöä. Lisäksi helpottaa arjen hallitsemista, kun tietää mitä menoja yms. perheenjäsenillä on. Niitä menoja tulee sitä enemmän mitä vanhemmiksi lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.
Miksi jokaisen lapsen täytyy harrastaa monena päivänä viikossa? Ja sellaista vielä mihin vanhemman pitää kuskata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka teillä sotkee jos kaikki ovat poissa koko päivän? Meillä ainakin sotkun määrä väheni kun menin töihin ja lapsi hoitoon. Iso pyykkikone ja nopeat ohjelmat, saa paljon pyykkiä pestyä nopeasti. Pyykkejä ei meillä viikata kuin vaan joskus ja jouluna, napsitaan telineestä päälle tai heitetään yhteen kasaan sellaisessa huoneessa, jossa vähemmän aikaa vietetään. Iso satsi ruokaa kerralla, lämmitetään seuraavina päivinä tai sitten ostan valmisruokaa. Onko pakko siivota jokapäivä? Robotti-imuri on kätsä.
Niin. Oottakaas kun ne lapset on koululaisia.
Silloin se koti todellakaan ei säily in tact sillä aikaa kun te itse ootte poissa...
Ja ruokaa saa varata ihan toisella lailla kuin yhden päiväkotilaisen kanssa...
No kouluikäiset osallistuu jo kotitöihin ja siivoaa ihan eri tavalla kuin 3-vuotias, joka yleensä vain sotkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Helposti. Näin meillä koululaisen ja päiväkodissa olevan lapsen kanssa
-ruuanlaitto arkena vain ti ja to ja ruoka on 40 minuutissa tehtävä pikainen kahden päivän ruoka. Maanantaina syödään samaa ruokaa kuin sunnuntaina, keskiviikkona samaa kuin tiistaina, perjantaina samaa kuin torstaina.
-siivous, se tehdään kerran viikossa- pyykki viikonloppuna
-kaupassa käynti, kahdesti viikossa esim ma ja pe kauppalistan kanssa
- juoksulenkit, vuorotelkaa miehesi kanssa arkikuntoilut ja joka arki-ilta ei ehkä tarvetta kuntoilla
- oma sosiaalinen elämä pe, la,su. Lasten sosiaalinen elämä kaveritreffit, mahdolliset harrastukset lasten toiveen mukaan.
Ainoa, mitä itse kaipasin, esikoisen mennessä hoitoon vuoden ikäisenä oli miehen ja minun yhteinen kuntoiluharrastus. Sekin mahdolistui kuntosalin lapsiparkin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.
Miksi jokaisen lapsen täytyy harrastaa monena päivänä viikossa? Ja sellaista vielä mihin vanhemman pitää kuskata?
Niinpä! Aina näitä odotas kun lapsesi harrastaa järkyttävän kallista harrastusta monena iltana viikossa. Joopa joo....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka teillä sotkee jos kaikki ovat poissa koko päivän? Meillä ainakin sotkun määrä väheni kun menin töihin ja lapsi hoitoon. Iso pyykkikone ja nopeat ohjelmat, saa paljon pyykkiä pestyä nopeasti. Pyykkejä ei meillä viikata kuin vaan joskus ja jouluna, napsitaan telineestä päälle tai heitetään yhteen kasaan sellaisessa huoneessa, jossa vähemmän aikaa vietetään. Iso satsi ruokaa kerralla, lämmitetään seuraavina päivinä tai sitten ostan valmisruokaa. Onko pakko siivota jokapäivä? Robotti-imuri on kätsä.
Niin. Oottakaas kun ne lapset on koululaisia.
Silloin se koti todellakaan ei säily in tact sillä aikaa kun te itse ootte poissa...
Ja ruokaa saa varata ihan toisella lailla kuin yhden päiväkotilaisen kanssa...
No kouluikäiset osallistuu jo kotitöihin ja siivoaa ihan eri tavalla kuin 3-vuotias, joka yleensä vain sotkee.
Voi kuule. 😂😂😂😂
Jos kuvittelet että nyt on kiire, älä anna pojan ainakaan aloittaa jääkiekkoa - ekat vuodet on pahat koska hallilla pitää olla jo joskus neljältä - ja se on vain järjestettävä. Ja lapsi vahtii että seisot siellä kentän laidalla.. Sitten tulee vähän paremmat jääajat mutta et ehdi kuin kotiin ja taas saa lähteä hakemaan (no siinä voi hyvin käydä kaupassa/lenkillä) buffettivuorot ja toimitsijatehtävät ja rahankeruut. Sitten tulee taas vähän lisää ikää ja jäävuoro myöhentyy ja huomaat että mikään määrä ruokaa ei riitä - kunnon ateria pitää olla koulun jälkeen ja illalla vielä treenienkin jälkeen, ja yhä leivot mokkapaloja myyt töissä sukkia ja toimit peleissä toimitsijana... vihdoin saat pojan mopoautoikään ja voi sitä autuutta kun hän voi itse mennä treeneihin. Sinulla on nyt hiukan paremmin aikaa tehdä hänelle kunnollista ja tuoretta ruokaa ja pestä hänen haisevia treenivaatteitaan (joita todella kertyy...) ...
Mutta yhtenä päivänä huomaat että pojastasi on kasvanut kelvollinen nuorimies ja hän menee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan... NYT on sinun vuorosi panostaa siivoukseen ja omiin harrastuksiin ja ystäviisi (=ne toiset äidit sieltä jääkiekkokaukalon laidalta, ketä muita sinä nyt enää tuntisit 😂)
Ja huomaat, että ne ruuhkavuodet kuluivat merkityksellisemmin kuin jos olisit vain panostanut kodin siisteyteen ja kauniisti viikattuihin vaatepinoihin.
Opetus: elä elämääsi. Harva sitä vanhainkodissa harmittelee sitä, miten vähän tuli siivottua :) ole armollinen itsellesi ja tee ne asiat mitkä on välttämättömiä mutta "ne asiat mitkä voit tehdä huomennakin" voivat odottaa vielä vaikkapa ylihuomiseenkin :)
Ja anna lapsellesi mieluisia harrastuksia!
Miksi arkena tarvitsee kuluttaa ruoan laittoon tunti? Tai voihan olla, että ruoka kypsyy tunnin, mutta ei kait siinä vieressä tarvitse seisoa. Lapsen kanssa kyllä pitää viettää aikaa heti kotiin tultua se tunti eikä esim siivota, mutta en minäkään ymmärrä miten se kämppä voi olla siivoamisen tarpeessa jos eilen on siivottu ja kotona on nukuttu ja syöty. Tiskit voi hoitaa sitten, kun lapsi on mennyt nukkumaan ja pyykitkin voi viikata silloin ja katsoa telkkaria yms omaa. Kavereita nähdään viikonloppuisin paitsi jos asuvat naapurissa, jolloin iltaulkoilulla hoituu myös sosiaaliset kontaktit. Mulla on kolme kouluikäistä lasta, jotka harrastavat yhteensä 12 kertaa viikossa. Hyvin ehditään. Kattilan ääressä ei seisota tuntia, pyykit hoidetaan viikonloppuna, joskus on eineksiä ja viikonloppuna siivotaan, eteisen ja keittiön imurointiin ei kauan mene jos välillä on tarvetta, sosiaaliset tarpeet hoituu lasten harrastusten aikana ja viikonloppuna kuten myös kaupassa käynnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi meni päiväkotiin kuukausi sitten, kun täytti 3 vuotta. Olin siihen asti kotona. Sekä minulla että miehelläni on normaalit virkatyöt ja työajat sen mukaiset. Työmatkoineen kotiovelta takaisin menee noin 8,5 kummallakin.
Tullaan kotiin viiden aikaan. Ruoanlaittoon menee 30-60min. Sitten kello onkin jo kuusi. Poika menee klo 20-21 nukkumaan. Kolmessa tunnissa siis pitäisi hoitaa KAIKKI! Siivoukset, pyykki, kaupassa käyminen, omat juoksulenkit ja sosiaalinen elämä.
Toin sunnuntai-iltana pyykkiä sohvalle lajiteltavaksi. Ne lojuvat siinä edelleen. En käsitä. Ei ole ollut aikaa tai ei vain yksinkertaisesti jaksa, vaikka pyykin selvittämiseen menisi ehkä 10 minuuttia. Ja meillä on siis vain yksi lapsi!
Elämä oli niin helppoa, kun olin kotona. Ehkei oikeasti molempien vanhempien pitäisi käydä töissä. Ei tällaista jaksa kukaan. Helpottaako koskaan!?!
Odotapa sitten, jos lapsesi alkaa harrastaa kolmesti viikossa. Kotona ei ehdi olemaan kuin muutaman hereilläolotunnin viikossa. Ne on ne ruuhkavuodet... Itse oikaisen kolmesti viikossa valmisruoalla. Säästää aikaa edes vähän. Siivoukset viikonloppuna. Viikonloput on vain arkipäivien valmistelua.
Jos lapsi harrastaa kolmesti viikossa niin eikös se tarkoita omaa aikaa kolmesti viikossa? Meillä lapsi harrastaa kerran viikossa ja kyllä se minusta on sitä omaa aikaa...
Juu, ei.
No se on varmaan sinun oma valintasi. Meillä ei onnistuisi lapsen harrastus kolme kertaa viikossa jos se sitoisi minut täysin harrastuksen ajaksi.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei siivota arkisin lainkaan. Kolme lasta, pienin vasta 2 v., joten yhteinen aika on tärkeää. Käyn jumpassa kerran viikossa ja viikonloppuisin juoksulenkillä. Sunnuntaina teen ruokaa maanantaille ja tiistaille, koska kuljetan lapsia harrastuksiin ma ja ti. Ke ja to teen ruokaa heti töiden jälkeen ja pe ja su käyn kaupassa. Mies tekee enimmäkseen iltatyötä, joskus on viikonloppuja töissä, ja siivous kuuluu minun hommiini.