Inhottavaa. Aloitin uudessa työpaikassa ja
Olen nyt saamut riippakivekseni minua 15-20 vuotta vanhemman miehen. Mies ei tiedä ikääni, olen siis 30. Mutta se nyt on sivuseikka.
Olen siis yleensä hyvin neutraali miesten kanssa koska minulla on huonoja kokemuksia miehistä. Mm. entisessä työpaikassa olin ollut liian ystävällinen ja hymyilevä, joten sielläkin eräs pian eläkkeelle jäävä mies käsitti ystävällisyyteni väärin ja alkoi lähennellä.
Olin ajatellut ettei tällaista voisi enää käydä minulle kun en mikään parikymppinen ole enää, mutta niin vaan näyttää nyt käyneen.
Mies on todella epätoivoisen oloinen, tulee mieleen ns. Peräkammarinpoika. Jotenkin uskomatonta että hän luulisi minun olevan kiinnostunut hänestä...
Olen parisuhteessa mutta vaikka en olisikaan, tuo mies ei kiinnostaisi minua pätkääkään. Katsoo jatkuvasti silmät kiiluen. Minua inhottaa ajatuskin siitä että tuo mies ehkä ajattelee meitä yhdessä. Hän on siis jo vihjaillut minulle että voisimme työpäivän jälkeen mennä yhdessä johonkin. Sanoin että kiitos ei. Mutta vieläkin ne kammottavat katseet vain jatkuvat. Ihan kuin hän "söisi minua silmillään" . Se saa minut tuntemaan itsenikin likaiseksi ja vie hyvää fiilistä pois työnteolta.
Hän ei siis enää ole kysellyt mitään kun ei juuri olla jouduttu kommunikoimaan, joten en siis voisi tehdä mitään valitustakaan kun hänhän vain katselee.
Kohtalotovereita? Millä tavalla pitäisi yrittää suhtautua tai toimia jotta saisin mielenrauhan?
Kommentit (12)
Oot niinkuin miestä ei olisikaan. Työpaikoilla on monesti miehiä, jotka ihastuvat uuteen naiskollegaan. Eiköhän tuo unohdu, kun ei saa vastakaikua.
Olen siis yleensä hyvin neutraali miesten kanssa koska minulla on huonoja kokemuksia miehistä. Mm. entisessä työpaikassa olin ollut liian ystävällinen ja hymyilevä, joten sielläkin eräs pian eläkkeelle jäävä mies käsitti ystävällisyyteni väärin ja alkoi lähennellä.
Olet hyvin neutraali miesten kanssa ja samaan aikaan olet liiankin ystävällinen ja hymyilevä? Häh?
Vierailija kirjoitti:
Olen siis yleensä hyvin neutraali miesten kanssa koska minulla on huonoja kokemuksia miehistä. Mm. entisessä työpaikassa olin ollut liian ystävällinen ja hymyilevä, joten sielläkin eräs pian eläkkeelle jäävä mies käsitti ystävällisyyteni väärin ja alkoi lähennellä.
Olet hyvin neutraali miesten kanssa ja samaan aikaan olet liiankin ystävällinen ja hymyilevä? Häh?
Niin siis olen nykyään neutraali ja yritän olla liikaa hymyilemättä ettei tapahtuisi enää väärinkäsityksiä siltä osin että mies voisi tulkita sen kiinnostuksena.
Ap
Itse kohteliaana sanoin hei yhdelle kehitysvsmmaiselle, ei ollu paha vamma mutta joku kuitenkin ja mies oli vähän niinkuin lapsentasolla.
Ikää sillä oli joku päälle 40. Siitä sitte alko 2vuoden painajainen. Se seuras mua ja stalkkas niin paljon ku pysty. Pahin et se asu samas talossa ja kyttäs siinä pihalla. Myöhästyin töistäkin tän takia,kun se tuli huutelee et haista vittua yms. kun en antanu vastakaikua. Pyärällä se liikku pljon ja kerran se piiritti myös pyörällä. Kerran tulin puiston läpi ni näin jo kaukaa et se näki mut,sit se lähesty puiston hiekkatietä pitkin,sit menin takas päin, sit se tuliki toista kautta kohti, sillon menin erään penkillä istujan viereen ja karjuin täyttä kurkkua tälle stalkkerille et menee pois ja lopettaa seuraamisen. Penkille istujalle selitin tilanteen ensin tottakai.
Sit eräs aamu ku töihin piti mennä niin taas se stalkkas, ja ku en puhunu sille mitää ni se raivostu ja huuteli huoraks, sillon heitin koirat autoon vauhdilla ja kaasutin pois niin et sora lensi, ja tyyppi juoksi melkein alle. Ihan sekopää.
Loppupeleissä sanoin et lopettaa ja monta kertaa, myös poliisilla uhkailin. Sanoin et inhoon ja vihaan sitä,. ei auttanu.
Ällöttävin oli se ku se sano et ystävyys voi syventyä. Ei helvetti. Ei todellakaa syventyny. En ees koko ihmistä tuntenu muutaku ohimennen koiranulkoilumerkeissä.
En ollu mikään kaveri enkä ystävä.
Joka kerta kun näin sen ni tuli ihan hirveä olo ja pelko.
Kädet tärisi ja vieläkin jos näen sen niin niskakarvat nousee pystyyn jos käyn kotikaupungissani.Onneksi asun toisessa kaupungissa.
Eli mä tiedän miltä susta tuntuu. Sano sille ukolle suoraan et lopettaa sen ja mielellää et joku muu on vieressä. Kannattaa kans keskustella asiasta toisen työkaverin kaa.
Ei auta kuin kärsiä. Mieshän ei ole varsinaisesti sinua ahdistellut ja hänellä on oikeus fantasioida mitä haluaa. Häiritsevää ja ahdistavaahan se on, mutta yritä ulkoistaa koko asia mielestäsi. Eihän se ole millään tavalla sinun asiasi.
Olin samantapaisessa tilanteessa joitakin vuosia sitten, ja sille ei voi mitään, että ahdistaa, jos on pakko olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka on rakastunut ja elättelee toiveita suhteesta. Ja sillekään ei voi mitään, että se ällöttää ja vihastuttaa, jos toisella ei olisi missään olosuhteissa mitään mahdollisuuksia omana itsenään suhteesi.
On helppo sanoa, että älä välitä, mutta tiedän, että tuollainen ilmiö pilaa jokaisen työpäivän. Sitä tuntee sotkeutuneensa johonkin vaikka ei ole oikeasti sotkeutunut mihinkään eikä itsellä ole mitään tekoa kyseisen henkilön kanssa. Mutta hänellä on sinun kanssasi, hänen mielestään.
Laita ihan hirveän rumat vaatteet töihin, saattaa auttaa edes vähän.
Kiitos asiallisista vastauksista. Piti vaan saada purkaa jollekin.
Mutta se ehdotus rumista vaatteista joutaa romukoppaan, meillä kun on kaikilla sama työasu ja muuta ei saa käyttää, luonnollisesti.
Ap
Tosi harmillista. On hieman samantapaisia kokemuksia. Älyttömintä on ehkä tosiaan se, että vaikka pyytäisi asiallisesti tai jopa asiattomastikin lopettamaan niin ei...
Niin kauan kun se ei oikeasti käy ahdistelemaan sanoin tai teoin niin olet vain neutraalin viileä, inhottavaahan tuo on henkisesti mutta toinen vaihtoehto on oikeasti työpaikanvaihto... Noita yksipuolisia "rakastumisia" sattuu kyllä ikään katsomatta, aina kiusallisia ei-rakastuneelle.
Tiädän tunteen ja se on oikeasti ällöttävää etenkin työpaikalla.
Huono.