Peruskoulu 80-l. vs. nykyään

Vierailija kirjoitti:

Poikien liikuntatunneilla oli pakotettiin liikkumaan kalsareissa, mikäli verkkarit olivat jääneet kotiin. Tämä oli tietysti kamala häpeä, varsinkin kun alemmilla luokilla oltiin vielä samoilla tunneilla tyttöjen kanssa. Joukkuepeleissä oli paidallisten ja paidattomien joukkue, ja jälkimmäiseen sijoitettiin yllättävänkin usein ylipainoiset, joten siinä oli sitten hoikilla nauramista vatsamakkaroille ja tisseille. Myös opettaja hymyili taustalla ilkeästi. Yleensä luokissa oli kuitenkin korkeintaan yksi tai ehkä kaksi läskiä, joten kärsimys sattui harvoille, hupi sitäkin useammille.

Ruokailussa ruokaa oli pakko "maistaa", joissakin tapauksissa vaikka puoliksi väkivalloin ja ylenantamiseen päättyen. Allergiat taidettiin hyväksyä juuri ja juuri, muita syitä ei. Koulun pihalla tappeluissa saattoi roiskua veri, mutta se oli opettajan puhuttelu, eikä kotiin yleensä edes ilmoiteltu. Voittaja pieksi sitten hävinneen uudestaan vielä kotimatkalla, koska oli saanut itsevarmuutta tappelun voittamisesta. Ympärillä lyötiin tahtia ja naurettiin uhrille. Kiusaaminen oli yleistä, tosin mielenvikaiset ja kehitysvammaiset sijoitettiin tarkkailuluokille, joissa he mölisivät keskenään. Heitä pelättiin, koska he saattoivat käydä päälle ilman eri varoitusta.

Siinä muutamia muistoja.

Jatketaanpas vähän. Monet eläköitymässä olleet opettajat olivat käyneet seminaarinsa sodan molemmin puolin ja tämä tausta näkyi opetuksessa jäykkänä kaavamaisuutena ja kurinpidossa häijynä kekseliäisyytenä, miesopettajilla vielä erikseen jonkintasoisena väkivaltaisuutena. Kun sait tyhmän maineen, sitä ei pois enää saatu, vaikka olisit tehnyt mitä. Kun taas olit jonkun yhteiskunnassa paremmassa asemassa olevan lapsi, sait tehdä melkein mitä huvitti ja olla rikollisen typerä, mutta ymmärrystä löytyi. Tiettyjen oppilaiden härski lelliminen oli yleistä, minkä myös oppilaat vaistosivat ja käyttivät hyväkseen. Tämä oli toki kaksiteräinen miekka, koska opettajan lellikit usein piestiin tai kiusattiin välitunnilla hiljaisiksi rassukoiksi syntiensä tähden.

Kurinpidossa noudatettiin miesopettajien tapauksissa suoraa huutoa ja joskus fyysistä "ohjausta". Eli jos vaikka heiluit pulpetissa, miesopettaja saattoi tulla, puristaa käsivarresta lujasti ja riuhtoa käytävään. Siellä käsi sitten meni rinnuksille ja puristi lapsen naulakkoa vasten. Sitten puhuteltiin, eli karjuttiin ja peloteltiin. Käteen saattoi jäädä hyvinkin pienet mustelmat, mutta toisaalta siihen aikaan ei kellään ollut pokkaa tulla sellaisista valittamaan koululle. Joskus opettajan hengityksessä saattoi pölähtää vanha viina.

Naisopettajat puolestaan häpäisivät oppilaita, mikäli se oli kurin ja ryhmädynamiikan kannalta "välttämätöntä". Esimerkiksi se ärsyttävä sosiaaliperheestä tuleva lukihäiriöinen pistettiin luokan eteen lukemaan muille. Siellä sitten alkoi änkytys, tärinä ja lopulta paniikkikohtaus, mitä ei tosin silloin tunnettu vaan sitä pidettiin heikkoutena ja typeryytenä. Suorituksen epäonnistuttua vihjattiin apukoululla ja jätettiin lapsi miettimään asiaa yksin omassa mielessään, mikäli muiden naurulta sai mitään mietittyä. Myös vaatteista, hiuksista ja vastaavasta huomauttelu oli yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin olen saanut sellaisen mielikuvan, että nykyisin oppilaskoot ovat pienempiä. - Minulla oli koko oppivelvollisuuden ajan ilo olla luokalla, jolla oli vähintään 30 oppilasta. 

Luokkamme oli muistaakseni koko ala-asteen ajan koulun isoin. Oppilaita oli 16-19. Tosin tämä tapahtui osaksi 90-luvun puolella.

Ulkomaalaistaustaisia oli tuohon aikaan Suomessa todella vähän, mikä sitten johti näiden harvojen - erityisesti tummaihoisten - kohdalla todella iljettävään kiusaamiseen ja rasismiin. Omassa koulussani oli yksi tummaihoinen tyyppi ja kaveria kiusattiin aivan järjettömästi. Toivottavasti selvisi henkisesti terveenä. 

Silloin 1980-luvulla oli todella vaikeaa olla koulukiusattu lapsi, sillä kiusaajat saivat tehdä ainakin minulle käytännössä melkein mitä tahansa eivätkä aikuiset puuttuneet asiaan, vaikka tiesivät siitä. Minulle sanottiin vain, että pitää oppia puolustamaan itseäni, ihan kuin pienikokoinen ja arka ensimmäisen luokan oppilas olisi pystynyt estämään vaikka isokokoista kuudesluokkalaista kiusaamasta itseään tai että olisin yksin pärjännyt muita vastaan, kun vastassa oli aina vähintään 10 isompaa ja vahvempaa lasta. Vieläkin olen katkera, kun aikuiset antoivat kiusaajien rääkätä minua päivästä toiseen vaikka tiesivät asiasta ja minut hakattiin usein melko pahastikin.

Ekalla luokalla heti ensimmäisinä päivinä, ellei joka ihan ensimmäisenä, opettaja vei luokkamme tyhjään ruokalaan. Mukana oli jokaisella oppilaalla kaksi eri väristä puuvärikynää. Muistaakseni punainen ja sininen. Näitä apuvälineitä käyttäen "kuivaharjoittelimme", miten veistä ja haarukkaa tulee ruokaillessa käyttää.

Yläasteella oli kasikytluvun loppupuolella rento ja hauska meininki. Opettajat olivat persoonallisuuksia mutta jo tuolloin ei oltu ainakaan meidän koulussa/luokalla kovin kuuliaisia vaan pelleily ja läpän heitto oli yleistä ainakin niiden opettajien tunneilla joilla ei sitä auktoriteettia oikein ollut. Mutta se oli sellaista pelleilyä eikä mitään aggressiivista uhkailua ikinä.

Ala asteela kasikytluvun alusta muistan jotain tiukkapipoisuutta. Sekin riippui tietekin opettajasta. Jos tuolloin oli opettajana joku 60v. mummo voitte vaan kuvitella minkälaiset opetus ja kurinpitotavat hän oli oppinut. Ruokailu oli vakava asia. Puhuttiin että ruoka on aina syötävä loppuun ja pois ei saa heittää ja tietenkin eka- ja tokaluokkalaiset ottivat tämän kirjaimellisesti. Jos oli jotain pahaa mitä ei voinut saada alas se sullottiin maitotölkkiin.  Tuolloin oli käytössä kahden desin maitotölkit oppilaille.

Opettajia kunnioitettiin. Luokassa oli ihanan rauhallista kun häiriköt siirrettiin tarkkikselle. Itse en ole auktoriteetti-kammoinen ihminen joten hyvin pärjäsin :)

Ja mikä tärkeintä: vanhemmat kunnioittivat lastensa opettajia!!

Tillilihaa piti valmistaa koulun kotitaloustunnilla. Ja yläasteella piti ommella paita: kaikki ne kalvosimet, napinlävet, kaulukset, hihojen "istuttaminen" muistaakseni. Inhosin sitä, enkä ikinä käyttänyt puuvillakankaasta ommeltua muka naisten paitaa. Opetussuunnitelmassa varmaan oli, että tytöt oppisivat ompelemaan tarvittaessa myös miesten paidan.

Kukaan en kannustanut. Ei vanhemmat, ei opettajat. Paitsi kerran äidinkielen opettajani sanoi: "...sinun pitää kirjoittaa". Tämä oli kehu.

Vierailija kirjoitti:

Esim. keitetty kananmuna piti syödä aina veitsellä ja lusikalla, ei saanut junttimaisesti kuoria ja syödä kuorittua kananmunaa käsin. Veistä ja haarukkaa piti käyttää jo ekalta luokalta lähtien.

Tuollaisia sääntöjä ei ainakaan omassa koulussani ollut.

Vompatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys, aika harva on käynyt peruskoulun sekä nyt että 80-luvulla.

Aika monella 80-luvulla koulua käyneellä on nyt kouluikäisiä lapsia. Tämä on Vauva-lehden

keskustelupalsta.

Niin, aina ne tekosyyt vammaiselle nostalgialle löytyvät.

Peruskoulun oppilas 80-luvulla kirjoitti:

Human Centi-Spede kirjoitti:

80-luvun ala-asteella oli päivittäin lukujärjestyksessä hiihtoa, oli kesä tai talvi. Mikäli jompikumpi kahdesta TV-kanavasta lähetti hiihtoa, niin silloin ei hiihdetty vaan katsottiin (tai itkettiin ja katsottiin) sitä koko koulu koulun ainoasta TV:stä. Mikäli toinen tai molemmat Kirvesniemistä menestyivät, kuului mölistä asiaankuuluvasti, vaikkä yleensä möliseminen oli ankarasti kielletty.

Ruokalistalta löytyi yleensä tillilihaa (silavaa ja jännettä) ja kumiperunoita, jotka kuului vetää valittamatta helttaan veistä ja haarukkaa käyttäen. 

Kaikki kovat jannut tykkäsivät Twisted Sisteristä. Mikäli joku tykkäsi Sigue Sigue Sputnikista, sitä haukuttiin homoksi ja vedettiin turpiin. Speden leffoista ja Matti Nykäsestä puhuttiin välitunnilla hyväksyvään sävyyn.

Koulun seinällä roikkui Mauno Koiviston kuva, mutta flegmaattiselta näyttänyttä presidenttiä ei saanut ääneen arvostella, kuten ei myöskään demareita ja Nevostoliittoa. Yhtään etnisempää oppilasta ei koko koulussa ollut, kun kaikki lähiseudun mustalaisetkin kävivät tarkkista tai apukoulua.

Ai jumalauta! Näin se oli! Tilliliha oli legendaarinen ruoka. Sanakirjassa tillilihan kohdalla pitäisi olla kuva peruskoulun ruokalasta, jossa keittäjä annostelee tillilihaa lautaselle. Oppilaat jonottavat tyytyväisinä herkkua.

Oppilaita oli meidänkin koulussa n 600, eikä yhtään Ahmed nimistä. Häiriköt lähtivät hetkessä tarkkikselle. Siihen aikaan PISA tulokset olivat vielä huippuluokkaa, oppilaat osasivat käyttäytyä, eivät myöhästelleet ja tekivät läksynsä. Tai sitten itkivät ja tekivät, mitä kuuluu tehdä.

Meillä ei ollut tillilihaa, mutta hiihtokisojen katsomisesta jäi niin pahat traumat etten ole sen koommin pystynyt katsomaan telkkarista hiihtoa. Muistan vieläkin kuinka ällöä se oli kun varsinkin niillä miehillä valui räkää ja kuolaa kun hiihtivät ja sitä jäistä naamasta roikkuvaa räkäkuolasotkua näytettiin ihan lähikuvassa. YÖÖÖK. Se oli sinä vuona kun eräs Marjo huusi että "havuja prkele". Marjoa paheksutiin mutta niitä kuolaajia ei.

Tarkkikselle joutui meidän pikkukylällä vain ne häiriköt jotka tulivat huonommista perheistä. Parempia ihmisiä mielisteltiin ja pokkuroitiin vaikka olisivat käyttäytyneet kuinka huonosti tahansa.

Neuvostoliitto ja YYA sopimus olivat parasta mitä voi olla ja opettajat puhuivat hurmiossa kuinka Neuvostoliitossa kaikki on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika kultaa muistot kirjoitti:

"Veistä ja haarukkaa piti käyttää jo ekalta luokalta lähtien."

Tämä pisti jotenkin silmään. Eikö se olekaan itsestäänselvyys?

Ei todellakaan ole itsestäänselvyys enää nykyään (tai ollut 1980-luvun ala-asteellakaan), että ekaluokkalainen osaisi/haluaisi/viitsisi syödä veitsellä ja haarukalla. Eihän sellaista harrasteta monenkaan kotona, motoriikka pitää opetella pakon kanssa ihan alusta alkaen. Monesti kotona on lapsilla vain haarukat käytössä ja vanhemmat pilkkovat ruoat valmiiksi vielä pitkälle ala-asteikäisinä.

Meillä oli kerran sijaisopettaja joka pakotti syömään veitsellä ja haarukalla. Jos ei onnistunut niin sitten ei saanut syödä lainkaan sinä päivänä.

Olin silloin kolmennella tai neljänellä luokalla, ja tämä sijaisopettaja oli meillä ehkä viikon ajan opettamassa. Hän oli koulun vihaisin ja pelätyin opettaja. Taisi opettaa muitakin käytöstapoja.

Olen oikeasti iloinen siitä että tämä opettaja kävi meillä opettamassa vaikka metodinsa olivat tiukat.

Kotona ei oikein opetettu mitään käytöstapoja. Ainoat neuvot olivat "älä teen noin" "älä sitä äläkä tätä". Sitä ei kerrottu miten pitäisi ja mikä olisi oikea tapa. Hyvä että edes joku kertoi.

80-luvulla vanhemmat ja lapset pitivät koulutusta vielä väylänä parempaan tulevaisuuteen ja arvostivat koulua ja opettajaa enemmän kuin nykyään. Häiriköt laitettiin omille tarkkisluokilleen ja apukoulussa oli heikkolahjaiset. Nyt kaikki on samoissa ryhmissä tavisten kanssa ja koulurauha mennyttä. Myös tavis sai opetusta kykyjensä mukaan ja oli varmuutta ja toivoa työpaikoista. Nykyään kilpailutetaan jo peruskoulun sisällä entistä enemmän eri painotusluokkien ja -koulujen pääsykokeissa jotta ei tarvitsisi mennä wtluokkiin häiriköiden joukkoon. Opettajien työ on nykyään paljon raskaampaa ja vaatimustaso kasvaa koko ajan.

Tästä ketjusta nousee pinnalle sellainen asia, että 80-luvulla tuntui olleen aika suuria eroja opettajissa iän perusteella. Ilmeisesti 1970-luvulla valmistuneilla opettajilla oli jo inhimillisempi ote oppilaisiin kuin vaikkapa 1950-luvulla valmistuneilla.

Oma ala-asteen opettajani oli nuorehko, eikä meidän luokassamme ilmennyt tuollaisia kauhutarinoita, joita jotkut ovat tässä muistelleet. Naapuriluokassa oli taas vanhempi nainen, jota oppilaat eivät voineet sietää hänen vanhanaikaisten asenteidensa ja ankeiden oppituntiensa takia.

Meillä oli pikkukaupungissa paljon alkoholisti opettajia. TTarkoitan sellaisia jotka oli humalassa tunnillakin. Ja muutama opettaja jotka löi oppilaita. Joskus läpsäyttivät toistenkin nähden, mutta yleensä laittoivat ensin käytävään ja siellä törmäsivät vatsaan.

Oppilaiden kesken ei tarvinnut pelätä somekiusaamista, noloja kuvia tms. Silloin kiusattiin, mutta se ei ollut niin julmaa nöyryyttämistä kuin nykyään.

Koulun kehittäjät tekivät hyvää ruokaa lähialueen tuotteista. Tekivät niitä mitkä lapsille parhaiten maistui.

Meillä oli iso luokka, 32 oppilasta ja se oli normaalia. Ei kouluavustajia. Luokka jaettiin kahteen ryhmään matematiikassa, äidinkielessä, ruotsissa ja englannissa. Jos aloitti ruotsin kolmosella, niin englanti tuli vasta seiskalla (liian myöhään).

Häiriöt luokassa olivat yleisiä ja normaaleja, mutta kaikki tuntuivat silti oppivan. Hyvä numero oli jo 8. Nyt suunnilleen kasista tarjotaan jo erityisopetusta (kärjistys). Ja noita erityisopeja ei ollut, vaan siirto olisi sitten tarkkikselle, jos ei pystynyt opiskelemaan omassa luokassa.

Joo, niitä tiukkisopettajia, jotka 80-luvulla olivat eläkeiän kynnyksellä oli paljon ja oli aika tiukka kuri joillakin. 

Ja me oppilaat inhosimme hampaiden fluorauksia, mutta ilmeisesti niistä oli iso apu. Saimme myös erinomaista opetusta hampaiden pesuun jne. ryhmissä. 

Retket olivat aika harvinaisia ellei ollut painotetulla luokalla esim. musiikkiluokka. Tytöt keräsivät tarroja, kiiltokuvia, postimerkkejä ja pyyhekumeja. Pojat tykkäsivät heavy-musiikista. Harrastaminen ei ollut kovinkaan yleistä eli ohjattua liikuntaa tms. harrasti harva. 

Eihän nykyihmiset osaa mitään, toista se on 80-luvulla koulussa käyneiden kanssa. Vaikka tietotekniikkaa ei silloin paljon opetettu koulussa, niin sille alalle ryhtyneet osaavat nykyään vaikka mitä. Esim. software renderöintiä ja tekstuurimappausta prosessorilla ja tiukat innerluupit, kun kolmiota renderöidään. Ja -konekieltä-,nykyajan pullmössöt osaavat lähinnä javascriptiä ja jotakin muita skriptikieliä. Vain konekielellä saa kaiken puristettua tietokoneesta irti.

Eikä matematiikkaa osata, ei kunnolla derivointia tai integrointia, käytetään taskulaskinta tai matemaattisia ohjelmia. Sellaisia ei ollut 80-luvulla ja vaikka jo 90-luvulla lähes kaikki oli keksitty, niitä ei silti saanut käyttää. Sen vuoksi uusien ongelmien ratkaisu on vaikeaa, kun ei perusteita osata. Eikä fysiikkaa, esim. sähköoppi, elektroniikka ja elektrodynamiikka, ja Legendren polynomit täysin hukassa.

Aloitin peruskoulun -88. Ehkä parhaiten mieleen on jäänyt se, miten vuosikymmenen vaihtuessa koulutarvikkeita alettiin säännöstellä tiukemmin. Myöskään niitä ihania marjajäädykepurnukoita ei enää lama-aikana koulussa saanut. Kouluretketkin taisivat olla siinä 3.-4.-luokilla enemmän oman paikkakunnan nähtävyyksiä. Kakkosluokalla sentään käytiin Turengin jäätelötehtaalla. Kouluruoka oli ihan hyvää, paitsi silloin kun ohrapuuro oli päässyt palamaan pohjaan. Niinä päivinä haistoi jo paljon ennen ruokailua, että palanutta puuroa tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien liikuntatunneilla oli pakotettiin liikkumaan kalsareissa, mikäli verkkarit olivat jääneet kotiin. Tämä oli tietysti kamala häpeä, varsinkin kun alemmilla luokilla oltiin vielä samoilla tunneilla tyttöjen kanssa. Joukkuepeleissä oli paidallisten ja paidattomien joukkue, ja jälkimmäiseen sijoitettiin yllättävänkin usein ylipainoiset, joten siinä oli sitten hoikilla nauramista vatsamakkaroille ja tisseille. Myös opettaja hymyili taustalla ilkeästi. Yleensä luokissa oli kuitenkin korkeintaan yksi tai ehkä kaksi läskiä, joten kärsimys sattui harvoille, hupi sitäkin useammille.

Ruokailussa ruokaa oli pakko "maistaa", joissakin tapauksissa vaikka puoliksi väkivalloin ja ylenantamiseen päättyen. Allergiat taidettiin hyväksyä juuri ja juuri, muita syitä ei. Koulun pihalla tappeluissa saattoi roiskua veri, mutta se oli opettajan puhuttelu, eikä kotiin yleensä edes ilmoiteltu. Voittaja pieksi sitten hävinneen uudestaan vielä kotimatkalla, koska oli saanut itsevarmuutta tappelun voittamisesta. Ympärillä lyötiin tahtia ja naurettiin uhrille. Kiusaaminen oli yleistä, tosin mielenvikaiset ja kehitysvammaiset sijoitettiin tarkkailuluokille, joissa he mölisivät keskenään. Heitä pelättiin, koska he saattoivat käydä päälle ilman eri varoitusta.

Siinä muutamia muistoja.

Jatketaanpas vähän. Monet eläköitymässä olleet opettajat olivat käyneet seminaarinsa sodan molemmin puolin ja tämä tausta näkyi opetuksessa jäykkänä kaavamaisuutena ja kurinpidossa häijynä kekseliäisyytenä, miesopettajilla vielä erikseen jonkintasoisena väkivaltaisuutena. Kun sait tyhmän maineen, sitä ei pois enää saatu, vaikka olisit tehnyt mitä. Kun taas olit jonkun yhteiskunnassa paremmassa asemassa olevan lapsi, sait tehdä melkein mitä huvitti ja olla rikollisen typerä, mutta ymmärrystä löytyi. Tiettyjen oppilaiden härski lelliminen oli yleistä, minkä myös oppilaat vaistosivat ja käyttivät hyväkseen. Tämä oli toki kaksiteräinen miekka, koska opettajan lellikit usein piestiin tai kiusattiin välitunnilla hiljaisiksi rassukoiksi syntiensä tähden.

Kurinpidossa noudatettiin miesopettajien tapauksissa suoraa huutoa ja joskus fyysistä "ohjausta". Eli jos vaikka heiluit pulpetissa, miesopettaja saattoi tulla, puristaa käsivarresta lujasti ja riuhtoa käytävään. Siellä käsi sitten meni rinnuksille ja puristi lapsen naulakkoa vasten. Sitten puhuteltiin, eli karjuttiin ja peloteltiin. Käteen saattoi jäädä hyvinkin pienet mustelmat, mutta toisaalta siihen aikaan ei kellään ollut pokkaa tulla sellaisista valittamaan koululle. Joskus opettajan hengityksessä saattoi pölähtää vanha viina.

Naisopettajat puolestaan häpäisivät oppilaita, mikäli se oli kurin ja ryhmädynamiikan kannalta "välttämätöntä". Esimerkiksi se ärsyttävä sosiaaliperheestä tuleva lukihäiriöinen pistettiin luokan eteen lukemaan muille. Siellä sitten alkoi änkytys, tärinä ja lopulta paniikkikohtaus, mitä ei tosin silloin tunnettu vaan sitä pidettiin heikkoutena ja typeryytenä. Suorituksen epäonnistuttua vihjattiin apukoululla ja jätettiin lapsi miettimään asiaa yksin omassa mielessään, mikäli muiden naurulta sai mitään mietittyä. Myös vaatteista, hiuksista ja vastaavasta huomauttelu oli yleistä.

Tätä se oli meilläkin.

Lisäksi laulukokeissa oli pakko laulaa luokan edessä. Musiikkinumero tuli sen laulukokeen perusteella. Laulamista ei tietenkään opetettu lainkaan. En tiedä opetetaanko sitä vieläkään.

Ei auttanut vaikka olisit osanut soittaa viulua. Jos laulukoe ei onnistunut niin musiikkinumero oli viitonen.

Sama oli liikunnan kanssa. Sain aina kuutosen liikunnasta sillä en osannut pelata mitään pallopelejä, en osannut heittää palloa kunnolla ja olin hidas juoksemaan.

Harrastin kuitenkin balettia ja olin siinä hyvä. Opettaja kuitenkin tykkäsi pallopeleistä joten kaikki liikuntatunnit pelattiin pallopelejä.

Monen olen taas kuullut kertovan kuinka liikuntatunneilla oli vain voimistelua ja jos ei sitä oikein hallinnut niin numero oli huono vaikka olisi pelannut joukkueessa jalkapalloa ja pärjännyt kisoissa hyvin.

Taitoaineissa numerot annettiin sen mukaan osasiko sitä juttua mistä opettaja tykkäsi. Ja tietenkin vanhempien yhteiskunnallinen asema vaikutti arvosanoihin.

Pelattiinko muiden kouluissa 80-luvulla pesäpalloa? Siis sitä peliä, jonka säännöt kaikkien pitäisi ilmeisesti tietää jo syntyessään, koska missään niitä ei opetettu, ja joka liikuntatunnilla sitä lumettomana aikana silti pelattiin.