Miten menee 1977 syntyneillä?

Oma lapsuuteni oli varsin vähävarainen ja toisen vanhemman päihdeongelman kyllästämä. Henkilökohtainen hygienia oli mitä sattui, vaatteet tasan sitä mitä kaapisssa milloinkin oli ja koskaan en saanut harrastusta, vaikka olisin sellaista toivonut. Internettiä ei vielä ollut ja olin melko yksin. Onneksi teini-iässä netti alkoi tulla käyttöön ja sitä kautta löysi hengenheimolaisia. En tiedä missä määrin taustani on jättänyt jälkensä, mutta olen panostanut opiskeluun ja uraan ja olen tietoisesti opetellut esim. sosiaalisia taitoja ja omasta ulkonäöstä huolehtimiseen sillain järkevän rajoissa, eli ei tekoripsiä tai -tissejä, mutta olen vielä pitkälti 3-kymppisenä opetellut vaatteiden ostamista ja meikkausta. Hiusten laittamista en vieläkään osaa.

Hyppäys nykypäivään. Pääsin juuri eteenpäin urallani ja sain hyväpalkkaisen, tosin projektiluonteisen työn. Lapsia on useampi ja ikähaitari taaperosta teiniin, eli vanhimmalla alkaa olla pian itsenäistyminen kiikarissa ja pienin on vasta pottavaiheessa. Asumme haluamassamme paikassa, meillä on kiva asunto, joka on tosin ostettu pari vuotta sitten otetulla asuntolainalla. Vanhempia ei tarvitse hoitaa, ovat muuten hyväkuntoisia ja reippaita, paitsi yksi joka on päihdeongelmainen, eikä kyllä sen vuoksi ole ollut aikoihin arjessamme mukana. Ruuhkavuosiahan nämä silti ovat, rampataan sitä päiväkoti-kauppa-koti -rinkiä, mutta kaupunkimme on sopivan kokoinen ja samaan iltaan ja iltapäivään mahtuu lasten haku, ruokailu, kauppareissu ja vielä joku harrastuskin. Meillä molemmilla aikuisilla on koulutusta vastaava ja mielekäs työ.

Miinuksena voisi mainita lievän epävarmuuden tulevaisuuden suhteen, koska meillä on määräaikaiset/keikkaluonteiset työt. Asuntolainan korot ovat matalalla ja lähtevät jossain vaiheessa nousuun, mutta siihen ollaan toisaalta varauduttu säästämällä. Yhteistä parisuhdeaikaa voisi olla enemmän, mutta rahatilanne onneksi sallii sen, että voimme pyytää tuttua lastenhoitajaa meille aina silloin tällöin. Olisi ihanaa lähteä ihan vain kahdestaan reissuun, mutta siihen voi mennä vielä tovi. Vanhempana joutuu repeämään ja riittämään eri-ikäisille lapsille, mikä ei aina ole ihan helppoa, toisaalta lapset harvemmin taistelevat keskenään. Olen myös voinut suhtautua vanhemmuuteen kepeämmin, eli en ole päätynyt helikopterivanhemmaksi tai takakireäksi herkkyysvanhemmaksi ja olen myös voinut valita etten roiku somessa 24/7, enkä ole tyrkyttänyt lapsilleni puhelimia tai tabletteja viihdykkeeksi. Olen oikeastaan todella ylpeä siitä, että lapseni osaavat tylsistyä ja pitkätkin matkat sujuvat ilman älylaitteita, vaikka tuntuu ettei tätä saa nykyään sanoa ääneen. En koe tärkeänä sitä, että käytetään hirveästi luonnonvaroja siihen, että ihmiset voivat kiihkoissaan ostaa viihde-elektroniikkaa kodit ja kädet täyteen ja sitten valitetaan kun stressaa eikä aika riitä.

Tällaisia mietteitä. Kiitos kysymästä.

No eipä tässä kovin loistokkaasti mene. Vakityö, mutta rankkaa hommaa suht pienellä palkalla. Eronnut 10 vuotta sitten, kaksi teini-ikäistä lasta, vuokrakämppä eikä yhtään omaisuutta, mutta 10 000€ velkaa. Terveys paskana sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kuolemaa odotellessa.

Täytän 40v lokakuussa ja aviomieheni puolestaan joulukuussa. Meillä on 4 lasta. Tyttö täyttää tänä vuonna 22v, poika 15v, poika 9v, poika 6v. Enempää lapsia ei ole tulossa. Asumme maaseudulla vuonna 2007 valmistuneessa omakotitalossa, mutta täältä on kohtuullinen matka kylälle.. Minä työskentelen sairaanhoitajana ja mieheni on rekkakuski. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämäämme, miehen kanssa oltu yhdessä 24 vuotta, josta 19 vuotta naimisissa.

Eipä kehumista. Terveys paskana, yritän kursia sitä takas. En ryyppää enkä rellestä. Työttömänä olin tuossa vuoden ja taas duunissa. En oo koskaan seurustellut saati harrastanut seksiä. Ei juurikaan omaisuutta, vähän rahaa tilillä ja ulkona räksyttää metsästyskoira mistä saa iloa edes syksyllä metsästyskaudella. Toiveissa olisi että joskus vielä löytäisin rakkauden edes pienen hetken ajaksi. Eläkeikää näillä rasitteilla todennäköisesti tuu koskaan näkemään.

Puolitoista vuotta olen ollut työttömänä, yt:t vei vakipaikan missä kerkesin olla toistakymmentä vuotta. Pitkähkö avioliitto (yhdessä 18 vuotta), näihin vuosiin asti ollut onnellinen mutta nyt on alkanut pahasti tökkiä. En tiedä miten tässä käy. Lapsia kaksi, kouluikäisiä. Harrastan kuntosalia, crossfitiä ja agilityä. Talous Ok, toki työttömyys on vienyt sitä pahasti alaspäin. Asuntolainaa jäljellä vajaa 10 vuotta. Vanhempani ovat kuolleet jo yli 10 vuotta sitten.

Kaksi alakouluikäistä lasta, miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 16 vuotta, joista naimisissa 13. Vakituinen työ, josta pidän kovasti. Palkka ei häävi. Miehellä hyväpalkkainen vakityö. Asuntolainaa makseltu jo 15 vuotta, jäljellä nyt jotain 30 000. Kaksi velatonta autoa. Toinen mielellään myytäisiin pois, mutta pakko olla tällä hetkellä kaksi, sillä kulkemiset ei muuten onnistu. Ruuhkavuodet! Arkipäivät melkoista haipakkaa. Viikonloppuisin voi huokaista, sillä meillä molemmilla on työ arkisin virka-aikana.

Minulla molemmat vanhemmat noin 70-vuotiaita ja hyväkuntoisia. Auttavat mielellään lasten kanssa. Miehen isä on kuollut ja äiti jo aika huonossa kunnossa.