Olen ikuisesti vihainen siskolleni
Taustatietoina sen verran, että muutin kotoa pois täysi-ikäistyttyäni noin parisen vuotta sitten. Kotikotiin jäi pikkusisko, vanhempi ja koira. Koira oli tuolloin 5 ja puoli vuotias, ollut perheessä pienestä pennusta lähtien.
Koira on ja oli mulle todella tärkeä. Auttoi minua jaksamaan vaikeiden asioiden yli ja olin omanlainen henkireikänsä. Koiralenkit rentouttivat ja koiran läsnäolo sai olon turvalliseksi. Kotoa muutettua kävin moikkaamassa koiraa usein, yleensä lenkkien merkeissä. Muutaman kerran koira tuli myös luokseni yökylään.
Pikkusiskon tehtävänä oli viedä koira muutaman kerran päivässä ulos, koulun jälkeen ja iltaisin. Aamulenkit hoitui vanhemman toimesta.
Kun pikkusisko täytti 18 hän alkoi käymään baareissa, en tuomitse koska käytiin monesti yhdessä. Sopimuksena kuitenkin oli se, että sisko vie koiran ulos kun pääsee kotiin, etenkin jos koira ollut yksin kotona (n. klo 21-03) johtuen vanhemman yövuoroista. Muutaman kerran näin kävikin, kunnes pikkusisko löysi poikaystävän. Lupasi minulle, että menee viemään koiran ulos, kun kerran poikaystävänsäkin asuu alle 5 minuutin kävelymatkan päästä kotikotoa. Kävi kuitenkin ilmi, että näin ei käynyt ja muutaman kerran koira oli aamuseitsemään asti yksin kotona, joka ei tietenkään ole hyvä koiralle.
Vähän ajan kuluttua pikkusisko alkoi viettämään entistä enemmän aikaa poikaystävänsä luona. Saattoi mennä sinne koulun jälkeen eikä käynyt kotona, jolloin koiran yksinolo lisääntyi taas muutamalla tunnilla. Minä tietenkin vihastuin tästä ja muutaman kerran baarista maksoin itselleni taksin kotikotiin koiran luo. Hinta on aika suolainen opiskelijalle, mutta ajattelin että koiran hyvinvointi on eurojen arvoinen. Aikataulutin omat menoni niin, että koulun jälkeen oli aikaa viedä koira ulos ja viettää sen kanssa aikaa siihen asti, kunnes joku tulee kotiin.
Pikkusiskon vierailut poikaystävänsä luona pitenivät ja pitenivät eikä hän käytännössä ollut enää ollenkaan kotona. Vanhempi teki päätöksen, että koiran on parempi olla lähisukulaisen luona, joka on perheineen kuitenkin jo miettinyt koiran hankintaa. Tiedän, että koiran on parempi olla perheessä, jossa sille annetaan aikaa ja siitä välitetään koko sydämestä. Kuitenkin tilanne on surullinen ja minusta tuntuu, etten pääse sen "yli" ikinä. Ehdotin, että koira olisi tullut luokseni asumaan, mutta kuulemma koira on liian kallis opiskelijabudjettiin. Mikäli koira olisi tullut minulle, olisin priorisoinut elämäni uudelleen. Se ei kuitenkaan ollut edes harkittavissa.
Siskolleni en voi koskaan antaa tätä anteeksi. Hän varmasti tiesi ja tietää, miten tärkeä koira on minulle. En voi käsittää, miksei hän voinut viedä koiraa ulos, vaikka sen poikaystävänsä kanssa, kun kerran asuvat käytännössä toistensa naapurissa. Koira on ollut nyt 3 kuukautta poissa eikä suru hellitä lainkaan. Itken lähes päivittäin, kun ajattelen koiraa tai tätä tilannetta ylipäätään.
Kommentit (41)
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Vanhemmat hoitivat aamulenkin ja siskolle jäivät loput ulkoilutukset. Oliko kukaan kysynyt siskolta, kuinka tärkeä koira oli hänelle ja halusiko hän tehdä lenkin kahdesti-kolmesti päivässä?
Mene itseesi, ei se ole siskon tehtävä hoitaa sinulle tärkeää koiraa että voit käydä sitä moikkaamassa silloin kun huvittaa. Nyt vähän valoja päälle!
Loput lenkitykset eivät olleet 100 prosenttisesti AINOASTAAN siskoni vastuulla, sen olen mielestäni tehnyt selväksi monen monta kertaa. Miksi siskon piti valehdella siitä, että on vienyt koiran ulos vaikkei ollut tehnyt niin? Minusta tuo on raukkamaista käytöstä. Sisko intti ja väitti, että koira on hänelle tärkeä, on sen vuoksi itkenytkin.
Kun valehtelu kävi ilmi, MINÄ kävin viemässä koiran ulos kahdesti tai kolmesti, riippuen vanhemman työvuoroista, jotta siskoni voisi viettää aikaa poikaystävänsä kanssa. Olen keskustellut poikaystävän ja siskon kanssa asiasta jälkeenpäin eikä kummallekaan olisi ollut ongelmana viedä koiraa ulos. Mikseivät he sitten tehneet niin? Siskon poikaystävän perheessä on peräti kaksi koiraa, joten hän on varmasti tietoinen siitä, millaista hoitoa koira vaatii.
No kyllä minäkin päästäisin hätävalheen tuollaisen saamiseksi pois kimpustani. Sisko koki tilanteen epäreiluksi koska koiran ulkoilutus oli PÄÄSÄÄNTÖISESTI hänen vastuullaan ja sinä kävit kaapimassa kermat kakusta. Mene itseesi tai siivoa itsesi siskosi elämästä vihoinesi.
täh kirjoitti:
Eiköhän se ole pikkusiskon asia elää omaa elämäänsä kuin pyörittää arkea niin että sinulle ja koiralla parhaiten passaa, oletko ihan sekaisin?
Tietenkin. Minun ymmärrykseeni ei mahdu kuitenkaan se, että pitää valehdella lenkittäneensä koiran koulun jälkeen ennen kuin menee tekemään omat asiansa. Koira olisi hyvin pärjännyt sen 20 minuutin kusetuslenkin avulla n. tunnin, jolloin vanhempi olisi tullut kotiin ja hoitanut koiran, jolloin siskolla on koko loppu ilta aikaa tehdä mitä lystää. Edelleenkään tämä kaksikymmentä minuuttia hänen päivästään EI ole ylitsepääsemätöntä, etenkään jos asuu vielä kotona ja tietää siellä olevan koiran.
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Vanhemmat hoitivat aamulenkin ja siskolle jäivät loput ulkoilutukset. Oliko kukaan kysynyt siskolta, kuinka tärkeä koira oli hänelle ja halusiko hän tehdä lenkin kahdesti-kolmesti päivässä?
Mene itseesi, ei se ole siskon tehtävä hoitaa sinulle tärkeää koiraa että voit käydä sitä moikkaamassa silloin kun huvittaa. Nyt vähän valoja päälle!
Loput lenkitykset eivät olleet 100 prosenttisesti AINOASTAAN siskoni vastuulla, sen olen mielestäni tehnyt selväksi monen monta kertaa. Miksi siskon piti valehdella siitä, että on vienyt koiran ulos vaikkei ollut tehnyt niin? Minusta tuo on raukkamaista käytöstä. Sisko intti ja väitti, että koira on hänelle tärkeä, on sen vuoksi itkenytkin.
Kun valehtelu kävi ilmi, MINÄ kävin viemässä koiran ulos kahdesti tai kolmesti, riippuen vanhemman työvuoroista, jotta siskoni voisi viettää aikaa poikaystävänsä kanssa. Olen keskustellut poikaystävän ja siskon kanssa asiasta jälkeenpäin eikä kummallekaan olisi ollut ongelmana viedä koiraa ulos. Mikseivät he sitten tehneet niin? Siskon poikaystävän perheessä on peräti kaksi koiraa, joten hän on varmasti tietoinen siitä, millaista hoitoa koira vaatii.
No kyllä minäkin päästäisin hätävalheen tuollaisen saamiseksi pois kimpustani. Sisko koki tilanteen epäreiluksi koska koiran ulkoilutus oli PÄÄSÄÄNTÖISESTI hänen vastuullaan ja sinä kävit kaapimassa kermat kakusta. Mene itseesi tai siivoa itsesi siskosi elämästä vihoinesi.
Ei todellakaan ole mikään hätävale, jos toistui useita kertoja. Silkkaa välinpitämättömyyttä ja eläimen rääkkäystä.
Nyt jos aletaan pohtimaan syitä, miksi koira hankittiin..
Kyseistä asiaa mietittiin vuosia, molemmat, minä ja siskoni halusimme koiraa pienestä pitäen. Koira tuli meille minun ollessani 13 ja siskon ollessa 12. Olimme tarpeeksi vanhoja ymmärtämään mitä koiranhoito vaatii ja valmiita omistautumaan sille. Jo heti alussa sovittiin pelisäännöt lenkityksistä, toki niissä joustettiin myös. Koiran hankita ei ollut kenenkään päätös yksinään, vaan siitä päätettiin yhdessä.
täh kirjoitti:
Eiköhän se ole pikkusiskon asia elää omaa elämäänsä kuin pyörittää arkea niin että sinulle ja koiralla parhaiten passaa, oletko ihan sekaisin?
Vaikka kuinka eläis omaa elämää, ni siltä pitäs pystyä luottamaan toiseen.
LÄSKI kirjoitti:
Nyt jos aletaan pohtimaan syitä, miksi koira hankittiin..
Kyseistä asiaa mietittiin vuosia, molemmat, minä ja siskoni halusimme koiraa pienestä pitäen. Koira tuli meille minun ollessani 13 ja siskon ollessa 12. Olimme tarpeeksi vanhoja ymmärtämään mitä koiranhoito vaatii ja valmiita omistautumaan sille. Jo heti alussa sovittiin pelisäännöt lenkityksistä, toki niissä joustettiin myös. Koiran hankita ei ollut kenenkään päätös yksinään, vaan siitä päätettiin yhdessä.
Jep, ja kun koiran hoitovahvuudesta katosi 1/3 siskon olisi pitänyt vain ottaa se omalle kontolleen ja olla hiljaa. Tajuatko sinä ollenkaan mitä vaadit läheisiltäsi?
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Nyt jos aletaan pohtimaan syitä, miksi koira hankittiin..
Kyseistä asiaa mietittiin vuosia, molemmat, minä ja siskoni halusimme koiraa pienestä pitäen. Koira tuli meille minun ollessani 13 ja siskon ollessa 12. Olimme tarpeeksi vanhoja ymmärtämään mitä koiranhoito vaatii ja valmiita omistautumaan sille. Jo heti alussa sovittiin pelisäännöt lenkityksistä, toki niissä joustettiin myös. Koiran hankita ei ollut kenenkään päätös yksinään, vaan siitä päätettiin yhdessä.
Jep, ja kun koiran hoitovahvuudesta katosi 1/3 siskon olisi pitänyt vain ottaa se omalle kontolleen ja olla hiljaa. Tajuatko sinä ollenkaan mitä vaadit läheisiltäsi?
Mikä on jäänyt epäselväksi viesteistäni? Kävin koiran luona 1-5 kertaa viikossa, hoivaamassa sitä ja lenkittämässä. Vierailukerrat olivat tunnista jopa kuuteen tuntiin, jottei koiran olisi tarvinnut olla yksin tai lenkkejä jäänyt välistä. Muuttaessani olin tehnyt selväksi, että olen aina valmis hoitamaan koiraa tai viemään sitä ulos.
Aika vaikea oli tästä hahmottaa, että mitä väärää se sisko on tehnyt. Ap voisi hankkia elämän ja antaa muidenkin elää. Taitaa olla jotain muuta näiden tunteiden taustalla ja luultavasti silläkään ei ole mitään tekemistä siskon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea oli tästä hahmottaa, että mitä väärää se sisko on tehnyt. Ap voisi hankkia elämän ja antaa muidenkin elää. Taitaa olla jotain muuta näiden tunteiden taustalla ja luultavasti silläkään ei ole mitään tekemistä siskon kanssa.
Yksinkertaisesti;
- Valehdellut koiranhoidosta useasti
- Laiminlyönyt koiraa
- Tehnyt vaaditusta 20 minuutin lenkistä "ylitsepääsemättömän" (ihme kun ennen uutta poikaystäväänsä pystyi viemään koiran ulos ja vasta sitten lähteä vapaa-ajanviettoon)
Meille on nyt selvää että olet päättänyt vihata siskoasi koiran takia.
Ihan helvetin hyvä ratkaisu, jatka toki samaa rataa.
Kyllä toi kuulostaa kaikkiaan siltä ettei vanhemmat tahdo sitä koiraa sulle antaa vastuuksi.
Ei toisten käyttämä aikataulu ole syy vertailuun. Joskus nyt koira odottaa uloslähtemistä ja tavallisesti koira jaksaakin. Monella sinkulla on koira ja se odottaa että omistaja tulee töitten jälkeen kotiin.
Kuulostaa enempi siltä että teillä on jotenkin välit tulehtunut ja olet saanut tästä päähänpinttymän.
Kyllä ne vanhemmat maksaa saman koiran hoidon sinun avulla kuin jos siskosi hoitaisi koiraa. Sekään siis ei ole syy.
Koira on enemmänkin tottunut sinuun perheenjäsenenä kuin uusiin ihmisiin. Se että vanhemmat sanoon noin, kielii vaan heidän haluttomuudesta vaihtaa sinua koiran hoitajaksi.
Sun siskolla on kaikki oikeus olla kenen tahansa ystävän kanssa. Miten poikaystävä tähän liittyy? Korostat sitä. Kyllähän sinunkin kuuluu viettää aikaa muiden ihmisten kanssa.
Tuo että sinä kyttäät mitä muut tekee ja mihin kellonaikaan ovat missäkin kuulostaa tosi oudolta. Riittää että koiralla on hyvä olla ja se saa käydä ulkona, muutkin voi sen tehdä kuin sinä.
Epäilen että tässä voi olla pelko sun jaksamisesta tai jostain muusta tilanteen eskaloitumisesta. Löysää nyt vähän ja selvittäkää tilanne paremmaksi. Se että syyttelet siskoasi ei tee asioita paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toi kuulostaa kaikkiaan siltä ettei vanhemmat tahdo sitä koiraa sulle antaa vastuuksi.
Ei toisten käyttämä aikataulu ole syy vertailuun. Joskus nyt koira odottaa uloslähtemistä ja tavallisesti koira jaksaakin. Monella sinkulla on koira ja se odottaa että omistaja tulee töitten jälkeen kotiin.
Kuulostaa enempi siltä että teillä on jotenkin välit tulehtunut ja olet saanut tästä päähänpinttymän.
Kyllä ne vanhemmat maksaa saman koiran hoidon sinun avulla kuin jos siskosi hoitaisi koiraa. Sekään siis ei ole syy.
Koira on enemmänkin tottunut sinuun perheenjäsenenä kuin uusiin ihmisiin. Se että vanhemmat sanoon noin, kielii vaan heidän haluttomuudesta vaihtaa sinua koiran hoitajaksi.
Sun siskolla on kaikki oikeus olla kenen tahansa ystävän kanssa. Miten poikaystävä tähän liittyy? Korostat sitä. Kyllähän sinunkin kuuluu viettää aikaa muiden ihmisten kanssa.
Tuo että sinä kyttäät mitä muut tekee ja mihin kellonaikaan ovat missäkin kuulostaa tosi oudolta. Riittää että koiralla on hyvä olla ja se saa käydä ulkona, muutkin voi sen tehdä kuin sinä.
Epäilen että tässä voi olla pelko sun jaksamisesta tai jostain muusta tilanteen eskaloitumisesta. Löysää nyt vähän ja selvittäkää tilanne paremmaksi. Se että syyttelet siskoasi ei tee asioita paremmaksi.
En kyttää kenenkään menemisiä tai tulemisia. Asuin kuitenkin 18-vuotta siskoni ja muiden kanssa, tiedän aika tarkalleen miten heidän menonsa aikatauluttuvat. Korostan siskon uutta poikaystävää siksi, että ongelmat ulkoilutuksessa alkoivat heti hänen astuttua kuvioihin.
Jos vanhemmat käy töissä niin miksi he eivät voi käyttää koiraa ulkona. Ihmeellistä touhua. Jokainen työssäkäyvä vie koiran ulos ennen työtä ja työn jälkeen. Mikä siinä heitä esti tekemästä niin? Laiskuus vai? Eivätkö he välittäneet koirasta lainkaan? Miksi sinä vanhempana et voinut muka ottaa koiraa itsellesi, olisi ollut mukavampaa varmaan opiskellakin kun koira olisi ollut mukana? Eivätkö vanhemmat luottaneet sinun koiranhoitoosi?
Okei. Eiköhän se siskon haukkuminen jo riitä ap. Asia tuli nyt selväksi. Se että vuodatat tänne vihaasi jankuttamalla viestitolkulla, ei muuta mitään. Koira on nyt toisaalla hoidossa, mutta pääset sitä kuitenkin näkemään. Elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat käy töissä niin miksi he eivät voi käyttää koiraa ulkona. Ihmeellistä touhua. Jokainen työssäkäyvä vie koiran ulos ennen työtä ja työn jälkeen. Mikä siinä heitä esti tekemästä niin? Laiskuus vai? Eivätkö he välittäneet koirasta lainkaan? Miksi sinä vanhempana et voinut muka ottaa koiraa itsellesi, olisi ollut mukavampaa varmaan opiskellakin kun koira olisi ollut mukana? Eivätkö vanhemmat luottaneet sinun koiranhoitoosi?
Totta kai vanhempi vei koiraa ulos. Siskon kontolla oli koulunjälkeinen lenkki, koska sattui olemaan ensimmäisenä kotona.
Minä olisin suoraan yhteydessä niihin sukulaisiin, kertoisin tuon kaiken ja kuinka pahalta tuntuu. Tekisin heille epämiellyttäväksi pitää sitä koiraa koska heille tulisi tunne että ovat ryöstäneet oikeasti minulle kuuluvan rakkaan koiran. Sitten sopisimme suoraan heidän kanssa että antavat sen koiran minulle, ei siihen tarvita sinun vanhempien suostumusta millään tavalla kun sinäkin olet täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin suoraan yhteydessä niihin sukulaisiin, kertoisin tuon kaiken ja kuinka pahalta tuntuu. Tekisin heille epämiellyttäväksi pitää sitä koiraa koska heille tulisi tunne että ovat ryöstäneet oikeasti minulle kuuluvan rakkaan koiran. Sitten sopisimme suoraan heidän kanssa että antavat sen koiran minulle, ei siihen tarvita sinun vanhempien suostumusta millään tavalla kun sinäkin olet täysi-ikäinen.
Tässä ratkaisu. Miksi olet niin hirveän alistuvainen siitä että et voi ottaa koiraa itsellesi, aikuinen ihminen.
Kerro onko sinulla jokin este miksi et voi ottaa koiraa itse?
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin suoraan yhteydessä niihin sukulaisiin, kertoisin tuon kaiken ja kuinka pahalta tuntuu. Tekisin heille epämiellyttäväksi pitää sitä koiraa koska heille tulisi tunne että ovat ryöstäneet oikeasti minulle kuuluvan rakkaan koiran. Sitten sopisimme suoraan heidän kanssa että antavat sen koiran minulle, ei siihen tarvita sinun vanhempien suostumusta millään tavalla kun sinäkin olet täysi-ikäinen.
Sukulaiset tietävät miltä minusta tuntuu ja mitä haluaisin. Totta kai he ottavat kiltin, valmiiksi koulutetun, ilmaisen koiran itselleen.
On varmasti syynsä, miksei koiraa luovutettu katkeroituneelle ap:lle. Ja psst. Sillä siskolla todellakin saa olla oma elämä, nuorikin kun vielä on. Seurustelu on alkuvaiheessa yleensä aina intensiivistä.
Erinäisistä syistä johtuen minun PITI muuttaa pois kotoa. Siinä kohtaa ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kävin koiran luona 1-5 kertaa viikossa, kyse ei ollut mistään satunnaisesta vierailusta. Vierailujen määrä riippui siskosta ja vanhemman työvuoroista.