3- ja 4-vuotiaat puhuvat kimittämällä kilpaa, huutavat ja käyttäytyvät huonosti...miksi?

Annoit lapset sitten väkivaltaiselle miehelle? Hirrrrrveen hyvä..

Lapsista: tonikäset on vaan tollasia apinoita.

Lisäksi oisko mitään että reagoivat eroon ja uuteen tilanteeseen?

Lapset ovat lapsia ja sellaisina alttiita vaikutteille,niin hyvässä kuin pahassa. Siksipä en kulje päin punaisia,ollakseni hyvänä esimerkkinä.

Miksi annoit penskat väkivaltaiselle miehellesi? Halusit päästä eroon paitsi miehistäsi,myös tämän lapsista?

Onnittelut, että pääsit pois! Täälläkin palstalla on moni tuskaillut uskaltaako lähteä.

Kokeile laittaa lapset eri huoneisiin, se tehosi minun ja veljeni villityksiin. Ei sitä yksin jaksanut ja huvittanut pelleillä/apinoida. Itse ongelmaan auttanee loppupeleissä vain aika, mikäli lapset oireilevat elämänmuutosta. Kuinka usein tapaavat isäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut, että pääsit pois! Täälläkin palstalla on moni tuskaillut uskaltaako lähteä.

Kokeile laittaa lapset eri huoneisiin, se tehosi minun ja veljeni villityksiin. Ei sitä yksin jaksanut ja huvittanut pelleillä/apinoida. Itse ongelmaan auttanee loppupeleissä vain aika, mikäli lapset oireilevat elämänmuutosta. Kuinka usein tapaavat isäänsä?

Erosimme reilu kuukausi sitten ja lapset ovat nähneet isäänsä lyhyesti lähes päivittäin, mutta poika oli isänsä kanssa viikonlopun ja eilen he olivat isänsä kanssa noin tunnin päiväkodin jälkeen. Lapset menivät toki lopulta nukkumaan kovan riehumisen päätteeksi, mutta tavallista noin 1,5 tuntia myöhemmin. :/ Harmitti naapurien puolesta ja ihmetytti, miksi he yhtäkkiä huusivat lähes tauotta, vaikka kehotin puhumaan ihan rauhallisella äänellä.

Täytyy kokeilla tuota erillisiin makuuhuoneisiin laittamista. Sinänsä välillä olemmekin tehneet siten, mutta pääasiassa lapset ovat nukkuneet samassa huoneessa toistaiseksi. Olisiko vielä muita vinkkejä, jotka auttaisivat riehumis- ja nukkumaanmeno-ongelmiin?

T. Ap

Isukki pitää lapsia herran nuhteessa, päästelevät höyryt sen jälkeen kotona kun uskaltavat.

Huomionkipeyttähän tuollainen käytös on. Onko niin, että nyt eromietteissänne ette kumpikaan ihan täysillä ole lastenne kanssa. Lapset huomaavat kyllä, jos aikuiset ovat erilaisia, turvattomuuden tunnettakin varmaan. Lyhyt aikahan tuosta erosta ja suuresta elämänmuutoksesta teillä vasta on, juuri äsken vasta tapahtunut. Olisiko teillä turvaverkostoa, jotka voisivat nyt huomioida lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Huomionkipeyttähän tuollainen käytös on. Onko niin, että nyt eromietteissänne ette kumpikaan ihan täysillä ole lastenne kanssa. Lapset huomaavat kyllä, jos aikuiset ovat erilaisia, turvattomuuden tunnettakin varmaan. Lyhyt aikahan tuosta erosta ja suuresta elämänmuutoksesta teillä vasta on, juuri äsken vasta tapahtunut. Olisiko teillä turvaverkostoa, jotka voisivat nyt huomioida lapsia?

On jokin verran turvaverkostoa, mutta aika paljon kieltämättä oltiin ydinperheen kesken ennen eroa. Ex-mieheni on kyllä todella erityyppinen "kasvattaja": antaa lähes kaiken periksi ja saa sitten jossain vaiheessa huutaa, kiroilee ja tiuskii ja saa lähes raivarin, jos lapset riehuvat liikaa.

Itse olen järkevä, kärsivällinen ja looginen hissukka, joka yritän aina selitellä ja perustella ja neuvotella. Meillä on siis aivan erilainen tyyli. Kieltämättä varmasti osin on turvallisuudentunteen puutteestakin kyse. Olen huomannut, että lapset käyttäytyvät tasapainoisemmin, jos eivät näe isäänsä niin paljon.

"Ex-mieheni on kyllä todella erityyppinen "kasvattaja": antaa lähes kaiken periksi ja saa sitten jossain vaiheessa huutaa, kiroilee ja tiuskii ja saa lähes raivarin, jos lapset riehuvat liikaa."

Tuohan on juuri sellainen laiska kasvattaja, joka ei ohjaa lasta, ei osallistu leikkeihin, vaan uppoutuu omiin juttuihinsa ja räjähtää sitten kunnolla, kun meteli käy kovaksi. Tunnen kokemuksesta tuon tyypin ;)