Hei vuonna 90 syntynyt! Millainen on elämäntilanteesi?

2-vuotias lapsi, kihloissa (häät tänä vuonna), omistusasunto, velaton auto, unelmien työpaikka

Sinkku (yksi avoliitto takana), vuokrakämpässä asun, ammatti löytyy, osa-aikatöissä tällä hetkellä ym määräaikaisia työsuhteita ollut. Suunnitelmissa lähtä opiskeleen uutta ammattia.

Elämä hymyilee ja oon onnellisempi nyt kuin koskaan ennen :) kavereita on ja rahaa ollut ylimääräiseenkin, matkusteluun ym. Ei oo kiire perhe-elämään mutta valmis oisin siihenkin oikean ihmisen sattuessa kohdalle.

Opiskelen uutta alaa nyt toista vuotta, sitä ennen kuusi vuotta työelämässä. Miehen kanssa asutaan vuokralla, omaa asuntoa ollaan kateltu jo vähän aikaa muttei ole sattunut vielä sopivaa kohdalle. Koirasta haaveillaan molemmat, lapsista myös, pitää vaan ensin käydä ainakin koulu loppuun. Työnsaanti tulevaisuudessa vähän jännittää, mutta muuten oon kyllä tyytyväinen elämääni, aika tavallistahan tää on mutta oon erittäin onnellinen :)

Rehellisesti sanottuna kaikki on päin persettä.

Pitkä parisuhde kaatui, menetin työpaikan ja en löydä uutta, asun homeisessa ja ylihintaisessa asunnossa huonolla asuinalueella, en meinaa selvitä laskuista, olen masentunut ja kärsin unettomuudesta.

Mietin pitäisikö alkaa juomaan itseään hengiltä tai vaihtoehtoisesti hypätä parvekkeelta.

On ammatti, opiskelen toista oppisopimuksella, on taloa ja autoa. Rahatilanne hyvä. Lapsia 1, toinen opiskelujen jälkeen. Mahdollinen vakiduuni tiedossa.

Ei parisuhdetta, ei lapsia, ei työtä ja varmaan kohta ei asuntoakaan. Olen masentunut ja epäonnistunut kaikessa tähän asti mitä olen elämässäni yrittänyt, tekee mieli antaa periksi ja vetää vaan itseni jojoon.

Ei nyt ihan tuota ikää, mutta pitkällisen taistelun jälkeen vakityössä ja "jäljessä" taloudellisesti samanikäisiä noin viisi vuotta. Toisaalta terveyttä ja ihqilua on.

Tämä ketju sai mut masentumaan entisestään

Me ollaan miehen kanssa molemmat 1990-syntyneitä. Naimisiin mentiin 25-vuotiaana eli 2015, ja siitä pari kk niin mies valmistui DI:ksi, minulla opinnot viivästyikin tuossa vaiheessa kun yllättäen esikoinen ilmoitti tulostaan. Valmistun nyt sitten kesällä kauppatieteiden maisteriksi.

Esikoinen täyttää pian vuoden ja omistusasunto löytyy (josta velkaa pankille vielä 100te :D). Mies ollut jo useamman vuoden työelämässä asiantuntijatehtävissä ja vaihtanut jo tässä välissä työpaikkaakin haastavimpiin tehtäviin. Minä taas vasta olen alkanut hakeutumaan työelämään kun tutkinnon suoritus lähenee loppuaan, ensi viikolla pitäisi selvitä sainko elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan! 

Mulla 2 lasta, 1 ja 3 v. Naimisissa 2vuotta ja seurustelua takana 10 vuotta. Oma omakotitalo, koira ja kissa. Ammatti löytyy, mutta se ei enää kiinnosta, joten haen ammattikorkeaan keväällä.

Korkeakoulutettu, vakituinen työpaikka, vuokralla asumme, avomies, kotieläimiä, ostetaan oman talon ehkä 2 vuoden päästä. Lapsi on suunnitelmissa. On ollut kivikoinen tie mutta tällä hetkellä elämä on aika jees.

Valmistun AMK:sta unelma-alalleni syksyllä ja työskentelen parhaillani oman alani projektin parissa. Krooninen sairaus vähän jarruttaa menoa, muuten olen varsin tyytyväinen elooni. Sinkku olen.

2 lasta, 8. vuosi avioliittoa menossa, lukion käynyt, sen jälkeen ammatillisen koulutuksen, nyt amk opiskelut kesken. Tällä hetkellä perkeleesti opintolainaa ja kädestä suuhun eletään, koska mies hoitaa lapsia kotona. Tiukkaa tekee mutta onnellisia ollaan.

Valmistuin vuosi sitten yliopistosta ja sen jälkeen ollut ketjutetuissa määräaikaisissa työsuhteissa samalle työnantajalle. Uusi ja parempipalkkainen työ koko ajan hakusessa. Asun yksin opiskelija-asunnossa ja odottelen säätiön irtisanomusilmoitusta. Ostaisin oman asunnon, jos saisin paremman ja vakituisen työn, asp-lainaa varten rahat on olleet jo kauan sitten kerättynä. Haaveilen toisen (järkevämmän) tutkinnon tekemisestä, mutta taloudellisesti ei tällä hetkellä kannata. Nykyisen miehen kanssa seurusteltu päälle vuosi, mutta vielä ei olla suunniteltu yhteistä elämää pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

En oo -90 mut -92 ja oma omistusasunto rivarissa, vakiduuni rakennusalan inssinä, avoliitossa kolmatta vuotta, ei lapsia eikä tule, meillä on ihana koiravauva :) matkustelen myös paljon, joka onkin rakas harrastus. Pyyhkii siis ihan hyvin, olen tyytyväinen!

N25

No huoh, ei tämä ole ysikakkosille. Etsi toinen ketju, jossa kerrot stoorisi.

Tosi nuorena moni raskautunut. Ootteko käyneet lukio/amis, sitten lapset? Vai tyyliin 3,4 AMK ja 22-vuotiaana lapsi?

Vierailija kirjoitti:

2 lasta, 8. vuosi avioliittoa menossa, lukion käynyt, sen jälkeen ammatillisen koulutuksen, nyt amk opiskelut kesken. Tällä hetkellä perkeleesti opintolainaa ja kädestä suuhun eletään, koska mies hoitaa lapsia kotona. Tiukkaa tekee mutta onnellisia ollaan.

19-vuotiaana naimisiin?

Mulla menee paremmin kun teillä kaikilla yhteensä

Opiskelen toista tutkintoani ja odotan innolla valmistumista ja takaisin työelämään pääsyä (tällä kertaa alakin jopa mieluinen). Asutaan vielä vuokralla mieheni kanssa ja ensi kesänä menemme naimisiin. Lapsia ei ole tulossa ja muutto ulkomaille houkuttelee molempia. Matkustelemme aina kun aika ja raha antavat periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 lasta, 8. vuosi avioliittoa menossa, lukion käynyt, sen jälkeen ammatillisen koulutuksen, nyt amk opiskelut kesken. Tällä hetkellä perkeleesti opintolainaa ja kädestä suuhun eletään, koska mies hoitaa lapsia kotona. Tiukkaa tekee mutta onnellisia ollaan.

19-vuotiaana naimisiin?

Kyllä näin on. Hienosti osasit laskea oikein.