Hei vuonna 90 syntynyt! Millainen on elämäntilanteesi?

Vakityö (duunari), kihloissa, vauva tulossa ja talon ostaminen suunnitteilla. Sanoisin, et aika mukavasti menee!

2 lasta,opiskelut menossa ja opiskelujen ohella töitä. Vuokralla asutaan ja aika kädestä suuhun eletään.

2 lasta, esikoinen lähtee syksyllä kouluun. Vakiduunit molemmilla, vuokralla asutaan, naimisissa ollaan oltu 3 vuotta.

Olen yrittäjä, viime tilikauden liikevaihto 1,7 miljoonaa. Asun omassa asunnossa ja tapailen yhtä miestä ja voi olla, että tämä etenee seurusteluksi asti.. Ihan mukavasti siis menee, välillä stressaa todella paljon ja on unettomia öitä mutta on tämä elämäntilanne sen arvoista.

Ihan hyvin pyyhkii, näin 1927-vuotiaana.

Parin kuukauden päästä maisterin paperit kourassa. Oman alan töissä ollut silti jo lähes parin vuoden ajan. Naimisissa, ei lapsia. Aiomme mieheni kanssa nauttia elämästämme kahdestaan vielä tovin. Taloudellisestikin menee hyvin. Sekä miehellä että minulla ikäiseksemme hyvät palkat. Juuri ostimme ensimmäisen omistusasuntomme kotikaupungin keskustasta. Ihana elämänvaihe menossa. Vaikka tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, vaikuttaisi se melko huolettomalta ja vakaalta. 

Opiskelen vielä yliopistolla. Olen opiskellut jo kohta seitsemän vuotta, kahta eri alaa, mutta onneksi loppusuora häämöttää jo ja valmistuminen lähenee. Stressaan kyllä sitä, tulenko saamaan töitä, ja tuntuu myös, että olen tehnyt vääriä valintoja elämässäni. Ei ole miestä enkä oikein osaa tutustua ihmisiin. Tuntuu, että olen jäänyt ikäisistäni jälkeen, sosiaalisissa taidoissa ja muutenkin.

Asutaan omistusasunnossa, naimisissa 5 v, vauva tulossa, vakituinen työ ja gradu vielä jäljellä. Siinäpä se.

Kovin on menestyväistä tuo 27-vuotias väki: miljonääriyrittäjiä, useampien arvokiinteistöjen omistajia, Länsi-Euroopan suurkaupunkien keskustoissa omissa 500 neliön kämpissä asujia (olikohan edes monisatamiljonääri John Lennonin New Yorkin asunto yhtä hieno, suuri ja kallis kuin näiden suomalaisten 1990-luvun ikäluokkien?), purjehtijoita, ainakin kahden tieteen tohtoreita, jet-set -ihmisiä jotka ovat "jo vähän kyllästyneitä Lontoon Cityyn ja jotka kaipaisivat jo hieman rauhallisempaa perhe-elämää" jne. Kaikilla on kartanoittensa pihoilla tenniskentät ja uima-altaat sekä tiluksillaan 70 hehtaarin metsästysmaat. Kaviaaria ja champagnea kuluu (osasinkohan kirjoittaa oikein?).

Kyllä helppoa ja ylellistä on tuo lama-ajan lasten elämä. Uskoisinkohan tuosta ihan kaikkea?

Onko tässä teidän turbokapitalistisessa sukupolvessanne tavallista elämää eläviä ihmisiä lainkaan?

Ostin vastikään talon minulle ja pienelle pojalleni, mies lähti puoli vuotta sitten kävelemään minun ja lapsen elämästä (eikun soronoo vaan, en tee paskalla mitään)

Hyvin palkattu vakityö löytyy. :)

Tunnen itseni epäonnistuneeksi luuseriksi. Asun avoliitossa kymmenennettä vuotta. Tällä hetkellä olen työtön. Hain juuri korkeakouluun parantaakseni työmahdollisuuksiani. Katsotaan miten käy. Kaikki muut ovat saaneet kauheasti aikaan ja itseänikin alkaa vauvakuume vaivata. Tähän taloustilanteeseen ei vain uskalla....

Opiskelen viidettä vuotta yliopistossa, melkeinpä vain gradu puuttuu. Poikaystävän kanssa asumme vuokralla, ollaan aika peeaa ja opintovelat niskassa vähän murehditaan miten hyvin sitä työllistyy valmistumisen jälkeen :D ei lapsia, ei lemmikkiä, ei autoa tai omaisuutta. Ihan hyvin pyyhkii kun vaatimattomia ollaan.

Elihän tuolla joku kädestä suuhun.

Täällä yksi ihan tavallista elämää elävä. Kaksi lasta, pitkä parisuhde, asutaan vuokralla, haen juuri yliopistoon vuosien kotiäitiyden jälkeen. Mukavasti menee, matkustellaan ja haaveillaan :) Tuleva opiskelupaikka jännittää :)

Työtön, koditon, nisti ja alkkis.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen viidettä vuotta yliopistossa, melkeinpä vain gradu puuttuu. Poikaystävän kanssa asumme vuokralla, ollaan aika peeaa ja opintovelat niskassa vähän murehditaan miten hyvin sitä työllistyy valmistumisen jälkeen :D ei lapsia, ei lemmikkiä, ei autoa tai omaisuutta. Ihan hyvin pyyhkii kun vaatimattomia ollaan.

MÄ OON IHAN SAMAA MIELTÄ KIRJOITAJAN KANSSA.

Ihanko tosi teil muilla 27 v porukalla menee noin hyvin. Mä oon sinkku, asun vuokralla ja teen työtä jonka työsopimukset ovat olleet määräaikaisia jo kohta 1.5 v Työsopimusta toisen perään ja mitään vakiduunia ei oo luvassa tässä ammatissa moneen vuoteen. Onneksi yliopisto on käyty, matkustan maaailmalle aina kun on rahaa ja aikaa, sekä harrastuksia on runsaasti. Se puoliso löytyy jos on löytyäkseen, mulla ei oo vielä kiire perhe-elämään :)

26-vuotias ( syntynyt 90) yhden pienen tytön äiti, kahdestaan asutaan täysin itse omistamassa asunnossa, työelämää ennen äitiyslomaa takana 10vuotta.

Meillä on kaikki erittäin hyvin, töihin palaan reilun vuoden päästä. Jos jokin voisi olla paremmin niin tulevaan putkiremonttiin voisi olla rahat täysin valmiina :)

Työtön masentunut ja olen antanut jo periksi t. Joka viides nuori suomalaismies

En oo -90 mut -92 ja oma omistusasunto rivarissa, vakiduuni rakennusalan inssinä, avoliitossa kolmatta vuotta, ei lapsia eikä tule, meillä on ihana koiravauva :) matkustelen myös paljon, joka onkin rakas harrastus. Pyyhkii siis ihan hyvin, olen tyytyväinen!

N25

Naimisissa, ei lapsia. Valmistun tänä vuonna fysioterapeutiksi ja opiskelujen ohella käyn töissä. Miehelläni on vakituinen, hyväpalkkainen työ. Omistusasunnon osto varmaan parin vuoden kuluttua. Tykätään matkustella ja lapsilla ei kiirettä. Olen onnellinen. :)

Naimisissa, kaksi lasta, AMK-tutkinto, vakityö ja omakotitalo.