Lue keskustelun säännöt.
Uuden ystäväni naurukohtaukset - hän alkaa yhtäkkiä nauraa hohottaa julkisilla paikoilla psyykkisen sairauden takia
19.03.2017 |
Olen ollut pitkään yksinäinen, ja löysin vihdoin tuttuni kautta ystävän, jonka kanssa jutella ja viettää aikaa. Ei siis romanttisessa mielessä, vaan pelkän ystävän, olemme naisia molemmat.
Ystävä on kertonut psyykkisistä ongelmistaan:
ahdistusta, käsien tärinää ja pelkoa opiskelupaikalla ja kaupungilla.
Kahdestaan maastolenkillä tai toisen kotona hän on ihan rento, puhelias, huomaavainen ja vitsikäs.
Mutta sitten ovat ne naurukohtaukset.
Menimme perjantaina ravintolaan ja kun ovimies puheli mukavia:
-Mitäs nuoret naiset, aiotteko tanssia tänään?
En ehtinyt vastata, kun ystäväni alkoi nauraa röhönaurua täysin asiattomasti.
Tiskillä pyysin juomat meille, mutta epäonneksemme tarjoilija kysyi suoraan tältä nauraja-kaveriltani, ottaako hän jäitä lasiin.
Ystävä puhkesi nauraa hihittämään.
Hänelle ei myyty, koska oli muka liian humalassa.
Ilta meni mukavasti, yhden promillen jälkeen naurukohtaukset poistuvat. Ne ovat minusta samantapaisia kuin joillain änkytysvika tai tourette.
Seuraavana päivänä metrossa pari kivaa poikaa iski meille juttua. He olivat ihania, mutta ystäväni naurunhohotus kesken kaiken vähän ihmetytti poikia.
He kysyivät minulta, mikä tota naurattaa? Mikä sillä oikeen on?
Koulussa ystäväni on vaikeata tulla toimeen,
koska purskahtaa nauruun aina jos joku kiinnittää huomiota häneen.
Opettaja suuttuvat siitä, muut oppilaat vieroksuvat.
Hänellä on lääkitys, mikä ei tehoa minun nähdäkseni.
Onko muilla kokemuksia naurukohtauksista?
Mikä lääke auttaa?
Vai pitäisikö hankkia vaikka käsivarsinauha, jossa merkki: naurupotilas.
Mahtaako tällainen kuulua touretteen?
Muuten niin kiltin ystäväni seura alkaa tuntua työläältä jatkuvan pakonomaisen hahattamisen takia.
Kommentit (16)
Tästä oli sketsi Vesku-showssa,
firman osakas sai juhlissa sopimattomia naurukohtauksia, kun pomo puhui yhteistyökumppaneille, miten hyvin meillä menee.
Ei varmaan kiva vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin se ahdistus purkaantuu naurukohtauksina, jos ei siis ole aina ollut samanlainen hihittelijä. Voithan yrittää puhua ystäväsi kanssa hänen nykyisestä lääkityksestään ja kokeeko hän minkälaista hyötyä siitä. Tärkeintä olisi päästä siitä ahdistuksesta eroon.
Aivan. Ja hänen pitäisi oppia rentoutumaan enemmän, kun paikalla on enemmän kuin 1tai 2 ihmistä.
Hän itse sanoi, että naurukohtaukset tuntuvat hänestä itsestään ihan itkemiseltä.
Keski-ikäiset naiset aika usein huutonauraa oudoille jutuille. Että jos ette olen vielä niin vanhoja niin älä huoli, viimeistään siinä 55 -60 ongelma on kadonnut..
Oletettavasti on vielä toivoa. Kun itku ja nauru loppuu,... Monesti kommentti kertoo kommentoijasta, ei niinkään siitä toisesta.
Se luultavasti menee ohi, jos hän hakeutuu enemmän sosiaalisiin tilanteisiin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin se ahdistus purkaantuu naurukohtauksina, jos ei siis ole aina ollut samanlainen hihittelijä. Voithan yrittää puhua ystäväsi kanssa hänen nykyisestä lääkityksestään ja kokeeko hän minkälaista hyötyä siitä. Tärkeintä olisi päästä siitä ahdistuksesta eroon.
Aivan. Ja hänen pitäisi oppia rentoutumaan enemmän, kun paikalla on enemmän kuin 1tai 2 ihmistä.
Hän itse sanoi, että naurukohtaukset tuntuvat hänestä itsestään ihan itkemiseltä.
Käykö hän terapiassa? Siitä saattaisi olla hyötyä. Toinen vaihtoehto on sitten lääkityksen vaihto tai vaikka molemmat. Jos lääkityksestä ei ole hyötyä, sitä ei kannata jatkaa, mutta tietenkin ensin yhteyttä hoitavaan lääkäriin.
Mielestäni kuulostaa enemmän siltä, että haluat ystävällesi apua, koska hänen käytöksensä hävettää sinua, kuin että ajattelisit häntä itseään. Mutta ehkä tulkitsin väärin. Ehkä kannattaa varovasti kysellä, jos hän ottaisi nämä naurukohtaukset lääkärinsä kanssa esille tms. Kehottaisin häntä myös esim. kertomaan opettajille sairaudestaan, muuten hänet varmasti leimataan häiriköksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo nyt niin vakavaa?
Joku vähän voi ihmetellä, mutta mitä sitten? Kyllä maailmaan naurua mahtuisi enemmänkin.
++++++++++++
En tajunnut tuota illanviettoa. Menittekö sitten toiseen paikkaan, kun ekassa ei myyty. Vai miten sen yhden promillen humalatilan saavutti?
Onko tämä jokin runo tai kenties biisin sanat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että toi on myös sinulle kiusallista, varsinkin siis yöelämässä, kun ihmiset varmasti kuvittelevat hänen olevan jo aikamoisessa tuiskeessa. Mutta toisaalta siellä hän ainakin sulautuu massaan. Mutta ehkä pisti silmiin, että kuvasit tätä naurukohtausta baarissa "täysin asiattomaksi." Jos nämä ovat tahattomia kohtauksia, niin tuskinpa hän voi niitä silloin kontrolloida.
Itse en välttämättä tämän ystävän kanssa menisi baariin enää. Tai sitten ottaisin kunnon pohjat, jos kerran yhdessä promillessa kikatus väistyi. ;) Mutta varmast kikatus liittyy hänellä hermostuneisuuteen/ahdistukseen tms. ja kun rentoutuu (humaltuu) niin oireetkin poistuvat. Eli ehkä ajan myötä, kun hän pystyy paremmin rentoutumaan niin hänen on mahdollista näitä naurukohtauksiakin kontrolloida. Mitä hän on itse mieltä, hävettääkö häntä ne? Ehkä hän ei ole vielä valmis kohtamaan uusia ihmisiä, esim. baarissa.
En oikein ymmärrä, että mitä teet tolla tiedolla, että mikä lääke auttaa. Raportoisitko sitten ystävälle, että "hei kokeileppas ehdottaaa lääkärille sitä lääkettä niin pääset naurukohtauksista eroon."
MIelestäni sinun tehtäväsi on tukea ystävääsi, jos hän haluaa puhua aiheesta ja kenties kehoittaa häntä keskustelemaan lääkärin kanssa. Luultavasti vaiva on kuitenkin psyykkinen ja hän pääsee ongelmista ajan myötä eroon, kun saa rohkeutta sosiaalisissa tilanteissa. Mielestäni sitä rohkeutta ei saa sillä, että kiinität hirveän kielteisesti itse huomiota tähän nauramiseen, vaikka se varmasti hieman noloa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kysyin myös omalta kannaltani,
haluan edelleen olla hänen ystävänsä, enkä halua joutua vaikeisiin tilanteisiin.
Harmittaa kun tästä ei löydä tietoa mistään.
Minusta myös yöelämä kerran kk:ssa tai useamminkin kuuluu elämään.
Ystäväni puhuu usein, ettei hän halua enää eristäytyä, eikä halua olla enää yksin neljän seinän sisällä.
Ravintolakierros oli hänen ideansa ja hyvä idea olikin, hän on vilkas ja hyvää seuraa.
Hän haluaisi poikiksen ja lisää yhteisiä ystäviä,
ja liikkua enemmän kaupungilla.
En jätä häntä tällaisen asian takia,
en minäkään pidä yksinäisyydestä.
Joku kommentoi ettei hän ole valmis muiden seuraan. Kyllä hän on.
Hän haluaa muiden seuraan, hän haluaa muuttua sosiaalisemmaksi.
Terapeuttiaan hän on vain haukkunut laiskaksi, antoi diagnoosin "narsistinen häiriö" viitaten esiintymiskammoon ja ihmispelkoon,
mitkä ovat kai sitten merkki itserakkaudesta?
Tuo narsistinen häiriö/ persoonallisuushäiriö on niin loppuunkäytetty,
eikä kyllä kuvaa tätä ihmistä lainkaan.
Hän on kohtelias ja avoin ja kärsii koko ajan,
kun ei suoriudu kunnolla elämästä:
muiden kanssa puhumisesta ja isossa luokassa opiskelusta.
Eikö narsisti ole itsevarma ja manipuloi muita? Eihän narsisti ole arka ja eristäytyvä.
Luultavasti vaiva on kuitenkin psyykkinen ja hän pääsee ongelmista ajan myötä eroon, kun saa rohkeutta sosiaalisissa tilanteissa. Mielestäni sitä rohkeutta ei saa sillä, että kiinität hirveän kielteisesti itse huomiota tähän nauramiseen, vaikka se varmasti hieman noloa onkin.[/quote]
Hän käy terapiassa.
Enhän minä "kiinnitä hirveän kielteisesti huomiota" hänen nauramiseen,
vaan olen siinä rinnalla ja koetan kiinnittää tuijottajien (ovimies, tarjoilija, metron matkustajat)
huomion itseeni, koska kohtaamamme ihmiset alkavat yleensä ihmetellä ja jäävät tuijottamaan häntä.
Tästä hän ahdistuu vielä lisää.
Hän ei halua eristäytyä muista.
Yksin kotona istuessa, muiden silmien ulottumattomissa ihmispelko ei parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kysyin myös omalta kannaltani,
haluan edelleen olla hänen ystävänsä, enkä halua joutua vaikeisiin tilanteisiin.
Harmittaa kun tästä ei löydä tietoa mistään.Minusta myös yöelämä kerran kk:ssa tai useamminkin kuuluu elämään.
Ystäväni puhuu usein, ettei hän halua enää eristäytyä, eikä halua olla enää yksin neljän seinän sisällä.
Ravintolakierros oli hänen ideansa ja hyvä idea olikin, hän on vilkas ja hyvää seuraa.
Hän haluaisi poikiksen ja lisää yhteisiä ystäviä,
ja liikkua enemmän kaupungilla.
En jätä häntä tällaisen asian takia,
en minäkään pidä yksinäisyydestä.Joku kommentoi ettei hän ole valmis muiden seuraan. Kyllä hän on.
Hän haluaa muiden seuraan, hän haluaa muuttua sosiaalisemmaksi.
Terapeuttiaan hän on vain haukkunut laiskaksi, antoi diagnoosin "narsistinen häiriö" viitaten esiintymiskammoon ja ihmispelkoon,
mitkä ovat kai sitten merkki itserakkaudesta?Tuo narsistinen häiriö/ persoonallisuushäiriö on niin loppuunkäytetty,
eikä kyllä kuvaa tätä ihmistä lainkaan.
Hän on kohtelias ja avoin ja kärsii koko ajan,
kun ei suoriudu kunnolla elämästä:
muiden kanssa puhumisesta ja isossa luokassa opiskelusta.
Eikö narsisti ole itsevarma ja manipuloi muita? Eihän narsisti ole arka ja eristäytyvä.
Siis ymmärsinkö oikein, että terapeutti antoi diagnoosin narsistisesta persoonallisuushäiröstä mutta itse olet sitä mieltä, että se ei voi pitää paikkansa?
En tiedä onko ystävälläsi narsistisia piieteitä tai onko hän narsiati mutta, jos olette vasta tutustuneet ja hänellä näitä piirteitä oikeasti on niin valitettavasti et silloin tiedä vielä koko totuutta henkilöstä. Narsistisuus voi ilmetä myös aroilla henkilöillä. Vaikkapa niin, että "tekeytyy uhrin rooliin", jonka varjolla mustamaalaa muita ihmisiä. Vuosien päästä aitten vasta itse havahtuu kyseisen ihmisen luonteeseen ja siihen, että tämä henkilö ei ole uhri, vaan ihmiset hänen ympärillään ovat.
Otin nyt vain kantaa tuohon, että narsisti ei voi mielestäsi olla arka, sitä en tiedä, että mikä ystävälläsi on.
Vahvemmat mömmöt peliin, joten ei muuta kun lekurin puheille.
"Mun lääkkeet estää mua tuntemasta, haluisin itkee mut se ei vaan oo mahollist, haluisin nauraa mut se ei vaan oo mahollist..."
Varmaankin se ahdistus purkaantuu naurukohtauksina, jos ei siis ole aina ollut samanlainen hihittelijä. Voithan yrittää puhua ystäväsi kanssa hänen nykyisestä lääkityksestään ja kokeeko hän minkälaista hyötyä siitä. Tärkeintä olisi päästä siitä ahdistuksesta eroon.