Lue keskustelun säännöt.
Nyt erottuani vasta huomaan, miten rankkaa lapsiperhearki on ollut
19.03.2017 |
Alku eron jälkeen oli kamala. Yksinäisyys. Ahdistusta, sietämätöntä oloa. Unilääkkeitä. Seisominen omilla jaloilla ilman kenenkään tukea oli vaikeaa minulle.
Mutta nyt, kun olen päässyt pahimman yli ja saan viettää joka toinen viikonloppu aikaa itsekseni, niin olen alkanut nähdä asioita paljon selvemmin. Miten hukassa olen ollut. En ole nähnyt ja kuullut itseäni sen kaiken hälyn, metelin ja kiireen keskellä.
Olen itkenyt paljon viime päivinä. En ole itkenyt pelkästään eroa. Olen itkenyt kaikkea muutakin elämän tuomia kolhuja. Tuntuu, että surua on loputtomasti, mutta toisaalta joka hetki helpottaa enemmän ja päästän irti painavasta taakasta harteillani, sydämelläni.
Nyt jo näkyy paljon valoa. Olen myös oppinut, ettei yhteyttä itseensä kannata koskaan sammuttaa.
Kommentit (10)
Tsemppiä!
Mä olen eronnut jo kuusi vuotta sitten. Avioliiton aikana hoidin lapset ja kodin ihan yksin. Eron myötä minulla oli yksi hoidettava ja suu ruokittavana vähemmän!
Eron jälkeen minulla jokatoinen viikonloppu vapaa,ja nautin elämästä.
Kyllä se siitä helpottaa sinullekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasit siis sen, että teit kaiken yksin?
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä!
Mä olen eronnut jo kuusi vuotta sitten. Avioliiton aikana hoidin lapset ja kodin ihan yksin. Eron myötä minulla oli yksi hoidettava ja suu ruokittavana vähemmän!
Eron jälkeen minulla jokatoinen viikonloppu vapaa,ja nautin elämästä.
Kyllä se siitä helpottaa sinullekin
Niimpä näin olen huomannut. Aina on YH:t valittamassa, vaikka pääsevät monesti helpomalla kuin avioliitossa olevat. Kaveri totesi eron jälkeen et on enemmän rahaakin käytössä. Kenellä avioliitossa olevalla on ihan koko vkonloppu itselleen. Nauttikaa.
Minulle kävi aivan päinvastoin, vaikka itkua ja surua epäonnistuneesta pitkästä, 20v, ihmissuhteesta riitti vuosiksi.
Mutta, huomasin miten helppoa oli elää niinkuin lasten kanssa olimme eläneet silloin kuin mies oli pitkillä työmatkoilla. Sai ihan itsenäisesti tehdä päätöksiä, joita oli ennenkin joutunut tekemään, eikä tarvinnut kuunnella kritiikkiä, miksi veit auton korjaamolle kun kaverin kaverin kaveri olisi sen voinut sen kolmen viikon päästä katsoa.
Lisäksi on ollut ihan "luvallista" pyytää apua asioihin, joita ei itse osaa, aikaisemmin ne roikkuivat kun mies oli poissa ja kun asioista useamman ihmisen kanssa keskustellut, tuntuu että päätökset ovat olleet viisaampia kuin miehen kanssa tehdyt, esim taloudellisissa asioissa asiantuntijoiden kanssa olen tehnyt viisaampia päätöksiä, kuin miehen, jolla oli muka alan asiantuntemus, mutta pelurin luonne.
Kiitos tsempeistä ja yläpeukuista :) Kiva, että tämä herätti pelkästään positiivisia tuntemuksia. Kannustan kaikkia muitakin, jotka elävät ahdistavassa parisuhteessa, katsomaan totuutta silmiin ja ottamaan ison, rohkean askeleen kohti onnellisempaa itsenäistä elämää! Alku on kidutusta, mutta pikkuhiljaa helpottaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta kun ei ala leikkimään perhettä ollenkaan. Viheliäistä härdelliä koko lapsiperheen arki. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki riippuu vähän lasten iästäkin. Vauva-ja taaperoaikaan yksinhuoltajuus oli raskasta. 4 ikävuoden jälkeen vähän helpompaa. Ainoa en todellakaan muista milloin olisi ollut pidempi vapaa. Koko Viikonloppua ei koskaan.
Hienoa!