Mitä tehdä kun mielenterveyspotilasta ei auteta?

Kiitos sinulle jos jaksat lukea tämän ja vielä enemmän, jos annat konkreettisia neuvoja tilanteeseemme...

Tilanne on se, että avopuolisoni on kipeästi hoidon tarpeessa. Masennus ja paniikkihäiriö on todettu jo nuorella iällä, mutta sairauksien hoitaminen jäi silloin puolitiehen. Nyt opiskelee ja on työelämässä, ja mainitut sairaudet ovat puskeneet taas pintaan... hän on selvästi alakuloinen, huutaa enemmän, ei muista tai jaksa mitään ja töissäkäynti koettelee sietorajoja.

Avopuoliso hakeutui hoitoon viime vuonna minun pyytäessäni (aluksi ei itse edes uskonut että apua saa, koska ei teininäkään saanut. Kynnys hoitoon hakeutumiseen uudelleen oli suuri), kun meno alkoi käymään mahdottomaksi kotonaan ja näin miten suru ja alakulo oikein hyötyivät hänestä... no, hakeutui lääkäriin, ja jo alku oli kivinen.

Peruslääkäri vetosi koko ajan puolison kilpirauhasen vajaatoimintaan, että se aiheuttaa masennusta. Ei meinannut kuunnella. Lopulta, avopuolison vängättyä, antoi lääkkeet ja sanoi että soita itse mt-toimistoon.

Hän soitti mt-toimistoon, sai ajan. Tähän päivään asti hoitaja ei ole muuta tehnyt kuin myötäillyt ja sanonut asioita jotka eivät varmasti masentuneen korviin kuulosta muilta kuin valeilta. Esimerkiksi puoliso sanoo: "Tuntuu etten osaa mitään, olen surkea". Hoitaja vastaa: "kyllä sinä osaat vaikka mitä". Tiedän että mt-hoitajan tehtävä ei ole sen kummempaa kuin jutella potilaille, mutta avopuoliso ei halua turhaa lätinää joka ei "tunnu" miltään.

Lääkkeet, jotka avopuoliso sai, eivät sopineet hänelle. Mieliala ei 3 kuukauden aikana lähtenyt kohenemaan, hänelle tuli vain "tunteeton olo". Hän sai puhelinajan lääkärille (psykiatrian erikoislääkäri jota on koko hoidon aikana konsultoitu), ja kertoi että lääke ei auta. Ehdotti lääkkeen vaihtamista itse. LÄÄKÄRI EI EDES HARKINNUT. Kuulin keskustelun, olin samassa huoneessa. Lääkäri sanoi vain " ulkoile joka päivä 20 minuuttia, jatka lääkkeen syöntiä". Avopuoliso käy ulkona 3 kertaa päivässä 2 puolen tunnin lenkkiä ja yhden tunnin lenkin koiran kanssa, ja kertoikin sen että käy jo ulkona... "Käy lisäksi vielä 20 minuuttia", sanoi lääkäri.

Olen itse tällä hetkellä psykoterapiassa, ja puolisonikin haluaisi, mutta hän sanoi itse että ei ole nyt voimia tapella saadakseen lähete Kelan tukemana terapiaan... kun kerran lääkkeen vaihtoehdotuskin oli ajanhukkaa. Oman terapiani kanssa oli hirveä tappelu, lääkäri ei halunnut myöntää päätöstä, ja päätöksen sainkin vasta kun vaihdoin lääkäriä...

Ongelma on että miten tukea avopuolison jaksamista? Miten saada hänelle oikeanlaista hoitoa kun tuntuu että kunnallinen mt-huolto ei ole hänestä kiinnostunut?

Anteeksi sekava teksti, tämä asia on vain hyvin vaikea ja akuutti...