Lue keskustelun säännöt.
Mikä tekee sinkkuudesta parempaa kuin parisuhteessa elämisestä?
18.03.2017 |
Olen ollut nyt kaksi vuotta omillani. Minulla on paljon ystäviä, harrastuksia ja niin edelleen, enkä ole silti löytänyt oikeastaan yhtään asiaa, joka saisi minut miettimään, että jummijammi, onpas kumminkin kivaa olla sinkkuna. Minulla on takana pari pitkää parisuhdetta, ja ne antoivat kyllä elämään sellaista onnellisuutta että oksat pois. Jos ei olisi näin hyviä kokemuksia parisuhteista, varmaan ajattelisin olevani ihan onnellinen, mutta nyt on vain jatkuvasti tietoinen siitä, mistä kaikesta jää paitsi.
Kommentit (31)
Sama juttu mulla. Parisuhteessa olin onnellinen, nyt tosi onneton ja erosta on kuitenkin muutama vuosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että tämä kokemus on yleisempi kuin ajatellaan. Pitäisi olla vahva itsenäinen sinkku, mutta minusta aika normaalia, että jos viedään iso onnellisuuden lähde pois, se näkyy jossakin. AP
En minäkään ymmärrä. Olen ikisinkku, kaipaan miestä ihan tajuttomasti, miehen lämpöä, seuraa, kumppanuutta, seksiä, arjen jakamista. Aina perustellaan että sinkkuna saa olla vapaa ja tehdä mitä haluaa. Mutta en ymmärrä miten parisuhde rajottaisi mukavien asioiden tekemistä. Niitähän tehdään silloin yhdessä kumppanin kanssa tai joskus yksin/kavereiden kanssa. Elämä ei ole elämisen arvoista ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä. Olen ikisinkku, kaipaan miestä ihan tajuttomasti, miehen lämpöä, seuraa, kumppanuutta, seksiä, arjen jakamista. Aina perustellaan että sinkkuna saa olla vapaa ja tehdä mitä haluaa. Mutta en ymmärrä miten parisuhde rajottaisi mukavien asioiden tekemistä. Niitähän tehdään silloin yhdessä kumppanin kanssa tai joskus yksin/kavereiden kanssa. Elämä ei ole elämisen arvoista ilman miestä.
Ihmettelen myös tuota "saa tehdä mitä haluaa". Niin mitä? En keksi mitään sellaista mitä olisin nyt sinkkuna tehnyt mitä en olisi voinut suhteessa tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma vapaus!
Sinkkuna nimenomaan en ole vapaa tekemään monia niistä asioista, joita haluaisin tehdä. Koin ilman muuta, että parisuhde lisää erilaisia vapauksiani ja mahdollisuuksiani eikä suinkaan kavenna niitä. Minähän olin parisuhteessa koska halusin ja tein toisen kanssa asioita koska halusin. Se toisen kanssa oleminen oli minulle sitä vapauden käyttämistä. AP
Miljoona asiaa. Rauha, kukaan ei odota sinun olevan jonkun tietynlainen, saat tehdä mitä haluat milloin haluat, ajatuksenvapaus, sananvapaus, siinä niistä parhaat. Takana kaksi avioliittoa ja tälläkin hetkellä monta tavoittelemassa. En vaan ala enää, haluan elää rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin ihmisestä. Ei tuo ole mikään automaattinen totuus. Parisuhteita ja persoonia on laidasta laitaan. On selvää, että sellaiselle ihmiselle joka on muiden seurassa viihtyvä ja jolla on parisuhteista positiivisia kokemuksia, niin hänelle suhteessa oleminen on parempaa kuin sinkkuilu. Kun taas ihmiselle joka viihtyy enemmän yksin, eikä varsinaisesti edes pidä muista ihmisistä, niin hänelle sinkkuilu voi olla parempi vaihtoehto. Minä olen jälkimmäinen. Viihdyn todella mainiosti kahden koirani kanssa, enkä kaipaa miestä. Olen yrittänyt tapailla miehiä, mutta väsyn todella helposti. En edes tunnu kunnolla ihastuvan. Toiselle mun elämä olisi kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Miljoona asiaa. Rauha, kukaan ei odota sinun olevan jonkun tietynlainen, saat tehdä mitä haluat milloin haluat, ajatuksenvapaus, sananvapaus, siinä niistä parhaat. Takana kaksi avioliittoa ja tälläkin hetkellä monta tavoittelemassa. En vaan ala enää, haluan elää rauhassa.
Jos ei noita asioita saa parisuhteessa, varmaan sinkkuus tuntuukin tosi hyvältä! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin yli 20 vuotta parisuhteessa enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Nyt olen ollut sinkkuna jo monta vuotta enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Kumpaankin mahtuu myös onnettomia, harmaita ja mitäänsanomattomiakin hetkiä.
Minusta on upeaa jakaa elämänsä toisen kanssa, mutta on tämä yksin eläminen myös toisella tavalla ihanaa. En osaa sanoa kumpi parempi, eikä kai tarvitsekaan. Jos vielä joskus rakastun syvästi, en tiedä haluaisinko esim. luopua yksinasumisesta. Sen näkee sitten, jos on niin käydäkseen. Nyt on hyvä näin.
Paljon mieluummin sinkku kuin huonossa tai "ihan ok, mutta tuskin tulee kestämään" -suhteessa. Mutta paljon mieluummin olisin hyvässä suhteessa kuin sinkku.
Sinkkuna on vapaa kaikesta huonon suhteen paskasta ja toisaalta myös vapaa löytämään sen hyvän suhteen (Ainakaan itse kun en katsele muita suhteessa ollessani, vaikka kuinka huonosti menisi), mutta hyvässä parisuhteessa voi tehdä miltei kaikkea samaa, mitä sinkkunakin, mutta siinä on lisäksi se oma toinen puolisko mukana jakamassa kokemuksia :) Noh, siis tietenkin lukuunottamatta uuden miehen/naisen etsintää, mutta eipä siihen ole tarvettakaan, jos sen on jo löytänyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin yli 20 vuotta parisuhteessa enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Nyt olen ollut sinkkuna jo monta vuotta enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Kumpaankin mahtuu myös onnettomia, harmaita ja mitäänsanomattomiakin hetkiä.
Minusta on upeaa jakaa elämänsä toisen kanssa, mutta on tämä yksin eläminen myös toisella tavalla ihanaa. En osaa sanoa kumpi parempi, eikä kai tarvitsekaan. Jos vielä joskus rakastun syvästi, en tiedä haluaisinko esim. luopua yksinasumisesta. Sen näkee sitten, jos on niin käydäkseen. Nyt on hyvä näin.
Mitkä ovat niitä asioita, jotka tekevät yksin elämisestä sinulle ihanaa? Mielelläni ottaisin sinulta oppia tässä asiassa. AP
Jotkut ovat enemmän parisuhdetyyppiä, toiset viihtyvät yksin. Ei siinä ole mitään väärää. Ikävää, jos parisuhdetta kaipaavat sinkut kokevat että heidän pitäisi jotenkin esittää vahvoja ja itsenäisiä sinkkuja, jos ei siltä tunnu. Yhtä lailla on minusta kurjaa, että tyytyväisiä sinkkuja säälitään ja oletetaan automaattisesti että heidän elämästään puuttuu jotain kun ei ole parisuhdetta. Minusta tässä on ihan turha vertailla "asioita jotka tekevät yksin elämisestä ihanaa", kun kyse on enemmän ihmistyypistä.
Itse esimerkiksi kaipaan yksinoloa ja omaa rauhaa niin paljon, että sitä voi loukkaantumatta ymmärtää vain toinen samanlainen. Ei ole kyse siitä, että "saan tehdä mitä haluan", vaan aidosti nautin yksinolosta ja suurimman osan ajasta preferoin sitä. Joillekin taas kaikki sinkkuna tehdyt asiat olisivat miljoona kertaa mukavampia, jos olisi kumppani jonka kanssa jakaa ne. Me olemme erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon mieluummin sinkku kuin huonossa tai "ihan ok, mutta tuskin tulee kestämään" -suhteessa. Mutta paljon mieluummin olisin hyvässä suhteessa kuin sinkku.
Hyvin kiteytetty. AP
Saa käyttää rahansa itseensä eikä elättää ketään. Saa asua missä huvittaa ja sisustaa niinkuin haluaa. Pystyy nukkumaan yöllä. Elämässä ei ole velvollisuuksia, kun ei jatkuvasti tarvitse olla auttamassa joka asiassa. Saa matkustella minkälaisella kokoonpanolla vaan. Kukaan ei odota kotona mustasukkaisena. Saa harrastaa mitä haluaa ilman arvostelua. Ei nuo asiat nyt sinkkuudesta parempaa tee, mutta onhan ne hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin yli 20 vuotta parisuhteessa enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Nyt olen ollut sinkkuna jo monta vuotta enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Kumpaankin mahtuu myös onnettomia, harmaita ja mitäänsanomattomiakin hetkiä.
Minusta on upeaa jakaa elämänsä toisen kanssa, mutta on tämä yksin eläminen myös toisella tavalla ihanaa. En osaa sanoa kumpi parempi, eikä kai tarvitsekaan. Jos vielä joskus rakastun syvästi, en tiedä haluaisinko esim. luopua yksinasumisesta. Sen näkee sitten, jos on niin käydäkseen. Nyt on hyvä näin.
Mitkä ovat niitä asioita, jotka tekevät yksin elämisestä sinulle ihanaa? Mielelläni ottaisin sinulta oppia tässä asiassa. AP
Tärkein asia onnellisessa sinkkudessani lienee se, että viihdyn erittäin hyvin yksin, kaipasin paljon omaa aikaa myös parisuhteessa ollessani. Lisäksi olen aika hyvä tunnelmoimaan itsekseni, lähinnä kotona. Suhtaudun ylipäätään asioihin positiivisesti ja tunnen yleisrakkautta monia asioita ja ihmisiä kohtaan.
Pitkän parisuhteen jälkeen on ollut myös hauskaa päättää ihan kaikesta itse. Jääkaapissa on vain minulle mieluisia ruokia, kotona on tasan sen verran siistiä kuin itse haluan ja/tai jaksan, sisustus on tasan itseni suunnittelema jne. Pikkujuttuja sinänsä. Annan myös itselleni "luvan" tehdä asioita, joita haluan, vaikka laiskotella koko päivän, vaikka "ei saisi". Tunne ja rauha itsensä kanssa olemisesta on tärkeintä - ikäkin tekee tietysti tässä tehtävänsä, itselläni 45+.
Hyvät ystävät ja kyky tehdä asioita ihan itseksensä ovat myös tosi tärkeitä.
Itse kaipaan kumppania ehkä eniten matkaseuraksi ja lomilla hengailuun. Olen matkustellut myös ystävien kanssa, mutta vähemmän. Olen ajatellut opetella myös matkustamaan yksin, vielä en osaa. Muita tärkeitä ja iloa tuottavia asioita minulle on luonto, kulttuurin harrastaminen monipuolisesti ja itselle sopiva liikunta.
Toivottavasti löydät elämääsi tasapainon ja sen mitä haluat. Me ihmiset haluamme eri asioita ja tulemme erilaisista asioista onnelliseksi. Klishee onnen löytämisestä tässä ja nyt pienistä asioista pitää usein paikkaansa. Kuin myös se, että olemmassa olevien olosuhteiden hyväksyminen tuo mielenrauhaa ja voimaa pyrkiä muuttamaan niitä asoita, joita pystyy muuttamaan.
Uskon, että jos haluat hyvän parisuhteen, se vielä kohdallesi tulee. Siihen saakka, nauti siitä, mitä sinulla on nyt, ei kannata keskittyä siihen mitä ei ole. Jotainhan meiltä kaikilta aina puuttuu :)
Iloa ja rauhaa viikonloppuusi!
Pari pitkää suhdetta takana, kerran naimisissakin, en enää aio kiusata ketään itselläni. Olen sen verran työorientoitunut, pidän todella paljon työstäni ja yrittäjänä käytän siihen myös perheen tai parisuhteen kannalta ihan liikaa aikaa. Ja sitä paitsi viihdyn myös itsekseni, ja lomilla harrastan ihan omia asioitani (sen lisäksi että firman asiat kulkevat aina mukana). Ikääkin minulla alkaa olla jo perheen perustamiseen liikaa.
Kaikille mukavampi näin.
Vierailija kirjoitti:
Saa käyttää rahansa itseensä eikä elättää ketään. Saa asua missä huvittaa ja sisustaa niinkuin haluaa. Pystyy nukkumaan yöllä. Elämässä ei ole velvollisuuksia, kun ei jatkuvasti tarvitse olla auttamassa joka asiassa. Saa matkustella minkälaisella kokoonpanolla vaan. Kukaan ei odota kotona mustasukkaisena. Saa harrastaa mitä haluaa ilman arvostelua. Ei nuo asiat nyt sinkkuudesta parempaa tee, mutta onhan ne hyviä puolia.
Ei minun harrastuksiani ole parisuhteissa arvostellut eikä kytännyt tekemisiäni mustasukkaisena. Kauhea ajatuskin. En ole myöskään joutunut olemaan parisuhteessa kenenään asioidenhoitaja tai palvelija, vaan päinvastoin olen itse saanut aina tukea, kun olen sitä tarvinnut. Kumppanini ovat olleet hyvää matka- ja nukkumisseuraa. He ovat jakaneet paitsi sisustusmakuni, myös sen, mitä elämältä haluan, ja yhdessä on sitä tavoiteltu.
Joten ei, en kyllä näe noita millään tavalla sinkkuuden hyvinä puolina. AP
Riippuu täysin ihmisestä. Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka ovat onnellisia vain parisuhteessa. Ja paljon sellaisiakin, jotka ovat mieluummin huonossakin parisuhteessa kuin sinkkuna.
Sitten on meitä, joille ei ole olemassa parisuhdetta, joka olisi parempi kuin sinkkuus. Itse kuulun tähän ryhmään. Olen ollut yksineläjä koko ikäni ja olen loppuun asti.
Miksi? Koska yksin oleminen (ihan kirjaimellisesti) on minulle elinehto siihen, että jaksan kodin ulkopuolella elää työelämää ja sosiaalista elämää. Vain yksin ollessani voin rauhoittua ja ajatella. En kestä ajatusta, että saman katon alla asuisi joku toinenkin ihminen. En edes sitä, että jonkun muun katon alla asuisi joku, joka olisi kanssani parisuhteessa. Jo sellainen suhde olisi minulle sitova taakka.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Niiden, jotka haluavat parisuhteen ja niiden, jotka eivät halua.
Ei ole selvinnyt mullekaan.
https://randomi.fi/chatroom/AV-chat.html