Mikä tekee sinkkuudesta parempaa kuin parisuhteessa elämisestä?
Olen ollut nyt kaksi vuotta omillani. Minulla on paljon ystäviä, harrastuksia ja niin edelleen, enkä ole silti löytänyt oikeastaan yhtään asiaa, joka saisi minut miettimään, että jummijammi, onpas kumminkin kivaa olla sinkkuna. Minulla on takana pari pitkää parisuhdetta, ja ne antoivat kyllä elämään sellaista onnellisuutta että oksat pois. Jos ei olisi näin hyviä kokemuksia parisuhteista, varmaan ajattelisin olevani ihan onnellinen, mutta nyt on vain jatkuvasti tietoinen siitä, mistä kaikesta jää paitsi.
Kommentit (31)
vieras-m kirjoitti:
Ei ole selvinnyt mullekaan.
MULLE SELVIS. MIKÄÄN EI OLE PAREMPAA KUIN OLLA POIKAMIES. EI TARVII OLLA HAUKUTTUNA JA KUPATTUNA JONKUN LEHMÄN ALAMAISENA. RAHAT RIITTÄÄ JA PILLUA SAA TARVITTAESSA, EIKÄ TARVII HARAKALLE PESÄPAIKKAA ANTAA VAAN LÄHETTÄÄ KIERRÄTYKSEEN ;=D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin yli 20 vuotta parisuhteessa enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Nyt olen ollut sinkkuna jo monta vuotta enimmäkseen erittäin onnellinen, paikoin pakahduttavan onnellinen. Kumpaankin mahtuu myös onnettomia, harmaita ja mitäänsanomattomiakin hetkiä.
Minusta on upeaa jakaa elämänsä toisen kanssa, mutta on tämä yksin eläminen myös toisella tavalla ihanaa. En osaa sanoa kumpi parempi, eikä kai tarvitsekaan. Jos vielä joskus rakastun syvästi, en tiedä haluaisinko esim. luopua yksinasumisesta. Sen näkee sitten, jos on niin käydäkseen. Nyt on hyvä näin.
Mitkä ovat niitä asioita, jotka tekevät yksin elämisestä sinulle ihanaa? Mielelläni ottaisin sinulta oppia tässä asiassa. AP
Tärkein asia onnellisessa sinkkudessani lienee se, että viihdyn erittäin hyvin yksin, kaipasin paljon omaa aikaa myös parisuhteessa ollessani. Lisäksi olen aika hyvä tunnelmoimaan itsekseni, lähinnä kotona. Suhtaudun ylipäätään asioihin positiivisesti ja tunnen yleisrakkautta monia asioita ja ihmisiä kohtaan.
Pitkän parisuhteen jälkeen on ollut myös hauskaa päättää ihan kaikesta itse. Jääkaapissa on vain minulle mieluisia ruokia, kotona on tasan sen verran siistiä kuin itse haluan ja/tai jaksan, sisustus on tasan itseni suunnittelema jne. Pikkujuttuja sinänsä. Annan myös itselleni "luvan" tehdä asioita, joita haluan, vaikka laiskotella koko päivän, vaikka "ei saisi". Tunne ja rauha itsensä kanssa olemisesta on tärkeintä - ikäkin tekee tietysti tässä tehtävänsä, itselläni 45+.
Hyvät ystävät ja kyky tehdä asioita ihan itseksensä ovat myös tosi tärkeitä.
Itse kaipaan kumppania ehkä eniten matkaseuraksi ja lomilla hengailuun. Olen matkustellut myös ystävien kanssa, mutta vähemmän. Olen ajatellut opetella myös matkustamaan yksin, vielä en osaa. Muita tärkeitä ja iloa tuottavia asioita minulle on luonto, kulttuurin harrastaminen monipuolisesti ja itselle sopiva liikunta.
Toivottavasti löydät elämääsi tasapainon ja sen mitä haluat. Me ihmiset haluamme eri asioita ja tulemme erilaisista asioista onnelliseksi. Klishee onnen löytämisestä tässä ja nyt pienistä asioista pitää usein paikkaansa. Kuin myös se, että olemmassa olevien olosuhteiden hyväksyminen tuo mielenrauhaa ja voimaa pyrkiä muuttamaan niitä asoita, joita pystyy muuttamaan.
Uskon, että jos haluat hyvän parisuhteen, se vielä kohdallesi tulee. Siihen saakka, nauti siitä, mitä sinulla on nyt, ei kannata keskittyä siihen mitä ei ole. Jotainhan meiltä kaikilta aina puuttuu :)
Iloa ja rauhaa viikonloppuusi!
Paljon kiitoksia vasauksestasi. Aika samat tarpeet ja kiinnostuksenkohteet meillä vaikuttaisi olevan. Minulle ovat oma aika ja fiilistely myös hyvin tärkeitä, tarvitsen paljon yksin oloa ja saan iloa luonnosta, kulttuurista ja liikunnasta.
Olet kyllä siinä ihan oikeassa, että onnellisuus rakentuu hyvin pitkälti asioista, jotka eivät liity parisuhteeseen tai parisuhteettomuuteen millään tavalla. Osaan niistä en juuri pysty vaikuttamaan. Minua ei ole esimerkiksi siunattu positiivisella ja elämäniloisella asenteella, vaan olen temperamentiltani neuroottinen jaa herkkä ahdisutumaan. Toiset jutut taas – harrastaminen, omistautuminen itselle tärkeille asioille, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen – ovat vallassani. Hyvin monet onnellisuutta lisäävät jutut luonnossa samoilusta ystävien seuraan ovat ulottuvillani ihan parisuhdestatuksesta riippumatta.
Mutta jos onnellisuus on kiinni vaikka kahdeksankymmentäprosenttisesti näistä muista jutuista, tiedän kuitenkin, että se viimeinen parikymmentä prosenttia onnellisuutta puuttuu ja muistuttaa puuttumisestaan. En ole mistään löytynyt sellaista hyvää, jonka saa, kun rakastaa ja tulee rakastetuksi ja saa jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa. Jos en olisi sitä kokenut, niin varmaan olisin nyt hyvin tyytyväinen ja ajattelisin, ettei mitään puutu. AP
Mun elämääni ei vaan mahdu mies. Olen kokeillut muutaman kerran ja niin sen vaan täytyy olla. Ikinä en ole osannut kaivata miestä elämääni, ellen ole juuri johonkin tiettyyn ihmiseen ollut ihastunut.
Yhdessä asuminen olisi ehdoton no no. Sitäkin olen kokeillut ja tullut siihen tulokseen, että olen liian itsekäs jakaakseni kotia kenenkään kanssa. Rakastan omaa rauhaa, sitä ettei sänkyä tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja että vessa on aina vapaa kuin minun täytyy käydä siellä.
Saan olla kotonani ihan miten vain, ilman että se harmittaisi jotakin toista ja sama toisin päin.
Oletko introvertti vai ekstrovrtti, ap?
Vierailija kirjoitti:
Oletko introvertti vai ekstrovrtti, ap?
Olen introvertti. Esimerkiksi kämppiksen kanssa asuminen olisi ihan mahdoton ajatus, mutta kumppanin kanssa sohvalla hiljaa jalat ristissä loikoilu ei tyhjää akkujani ollenkaan. Kun toista rakastaa, hänen kanssaan haluaa olla. AP
Ei mikään. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteeseen, koska parisuhde parantaa useimpien elämänlaatua. Ihmiset, jotka hokevat, miten tärkeää on olla ensin täysin onnellinen sinkkuna, ovat tyypillisesti itse nauttineet parisuhteen eduista monta vuotta.
Olen yrittänyt seurustella, mutta huomannut että se ei ole minua varten. Miehenä pitäisi vetää jotain roolia, että olisi oikeanlainen. Kun taas on oma itsensä tulee riitaa. Ei onnistu...
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään. Useimmat ihmiset haluavat parisuhteeseen, koska parisuhde parantaa useimpien elämänlaatua. Ihmiset, jotka hokevat, miten tärkeää on olla ensin täysin onnellinen sinkkuna, ovat tyypillisesti itse nauttineet parisuhteen eduista monta vuotta.
Kieltämättä. AP
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka hokevat, miten tärkeää on olla ensin täysin onnellinen sinkkuna, ovat tyypillisesti itse nauttineet parisuhteen eduista monta vuotta.
Tämä hokema on typerimpiä, mitä olen kuullut. Ei siksi, ettenkö itse olisi ollut varsin tyytyväinen itseksenikin, edellisen ja nykyisen parisuhteen välillä meni nelisen vuotta. Hokema on ärsyttävä siksi, että kuka oikeasti on täysin onnellinen 24/7 missään suhteessa tai ilman suhdetta? Ei parisuhteessa olevillekaan sanota, että sitten saat erota, kun olet täysin onneton tai että suhteesi on hyvä vasta sitten, kun olet täysin onneton. Saman tason älyttömyyttä kuin se, että sinkkuna pitäisi olla jossain zen-en-tarvitse-ketään -tilassa, että suhdetta saisi edes ajatella.
Kaipasin monesti parisuhdetta ollessani yksin ja tiedän, että ennemmin tai myöhemmin kaipaan vapautta, kun olen parisuhteessa. Se ei kerro siitä, että olisin valinnut väärin vaan siitä, että en ole täydellinen. Onneksi en sellaista vaadikaan itseltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka hokevat, miten tärkeää on olla ensin täysin onnellinen sinkkuna, ovat tyypillisesti itse nauttineet parisuhteen eduista monta vuotta.
Tämä hokema on typerimpiä, mitä olen kuullut. Ei siksi, ettenkö itse olisi ollut varsin tyytyväinen itseksenikin, edellisen ja nykyisen parisuhteen välillä meni nelisen vuotta. Hokema on ärsyttävä siksi, että kuka oikeasti on täysin onnellinen 24/7 missään suhteessa tai ilman suhdetta? Ei parisuhteessa olevillekaan sanota, että sitten saat erota, kun olet täysin onneton tai että suhteesi on hyvä vasta sitten, kun olet täysin onnellinen. Saman tason älyttömyyttä kuin se, että sinkkuna pitäisi olla jossain zen-en-tarvitse-ketään -tilassa, että suhdetta saisi edes ajatella.
Kaipasin monesti parisuhdetta ollessani yksin ja tiedän, että ennemmin tai myöhemmin kaipaan vapautta, kun olen parisuhteessa. Se ei kerro siitä, että olisin valinnut väärin vaan siitä, että en ole täydellinen. Onneksi en sellaista vaadikaan itseltäni.
korjattu lause boldattuna
t. sama
MULLE SELVIS. MIKÄÄN EI OLE PAREMPAA KUIN OLLA POIKAMIES. EI TARVII OLLA HAUKUTTUNA JA KUPATTUNA JONKUN LEHMÄN ALAMAISENA. RAHAT RIITTÄÄ JA PILLUA SAA TARVITTAESSA, EIKÄ TARVII HARAKALLE PESÄPAIKKAA ANTAA VAAN LÄHETTÄÄ KIERRÄTYKSEEN ;=D