Oletteko huomanneet, että jotkut kaunistuu/komistuu vasta iän myötä kasvojen mallin muotoutuessa?
Monella kasvonpiirteet muuttuu vasta 20-30v. iässä. Esim. Teemu Selänne oli tavis nuorena, myöhemmällä iällä vasta komistui. Myös Sara Forsbergillä kasvot on muuttuneet ei vaan laihdutuksen myötä, vaan kasvojen luuston muuttumisen myötä. Näin käy monesti, kun nuorena on pyöreät kasvot ja myöhemmällä iällä "lapsenpyöreys" häviää.
Kommentit (34)
Olen huomannut. Toiset vanhenevat, toiset komistuvat. Mietin, että osa tätä komistumista selittyy paitsi geeneillä, myös sillä, että ihminen on jotenkin sinut itsensä kanssa - ja on löytänyt tyylinsä. Toki useimmille keski-ikäisille tekisi hyvää tyylin päivittäminen, yms. Itse kuulun sukuun, jossa kaikki näyttävät nuorekkailta. (No, asenteet eivät sentään...). Ulkoisesti olen nuorekkaan näköinen, kiitos geenien. Kasvojen muodot ovat ja pysyvät. Jostain syystä näytän aina samalta...
Mulle kävi näin. Olin noin 25 v saakka kunnon pallonaama ja kaksariakin oli näkyvissä, vaikka painoindeksi lähellä alipainoa ja urheilin. Lisäksi mielestäni nenäkin näytti isolta suhteessa kasvoihin. Nyt melkein 10 v myöhemmin kaikki ylimääräinen pyöreys kadonnut kasvoista ja naama on muuttunut jotenkin sirommaksi. Ihmettelen itsekin, en vaihtaisi ulkonäköäni mistään hinnasta enää siihen 10 v takaiseen.
Tulin otsikon luettuani kirjoittamaan, että Teemu Selänne on ainakin tällainen :) Mutta ap jo mainitsikin hänet. Samaa mieltä!
Ainakin itse olin hyvin vaatimattoman näköinen nuorena. Joskus 27-vuotiaana tapahtui jotain, ja sen jälkeen olen pysynyt aika nättinä vaikka painokin on vaihdellut. Se ei ole samalla tavalla enää näkynyt kasvoissa.
Meikitön kuva minusta 17-vuotiaana ja nyt 36-vuotiaana paljastaa sen hämmästyttävän asian, että olen paremman näköinen nykyään. Ja mielipide ei ole vain minun. Poskipäät tulee paremmin esille ja iho on saanut väriä sekä tasoittunut.
20-30 -vuotias on mun mielestä nuori, enkä Teemu Selänteeseen ota kantaa, mutta olen huomannut.
Mun mielestä hyvin merkittävä syy on siinä, että iän myötä itseluottamus kasvaa, samoin huumorintaju – päälle 4-kymppinen ei ota itseään enää niin vakavasti kuin parikymmentä vuotta nuorempi. Elämänkokemus näkyy kasvoista, epäkiinnostava sileys väistyy. Kaikki noi ominaisuudet lisäävät ihmisen säteilyä ja kiinnostavuutta.
Olen huomannut tämän asian itsestäni. Olin nuorena sellainen tavallisen näköinen, pullea tyttönen. Sellainen tyttöpuolinen Harry Potter. Sanon rakkaudella tämän itsestäni. Vasta lähempänä kolmeakymmentä puhkesin kukkaan. Eräs sukulaisnainen kommentoikin, että miten sinä voit kaunistua aina vain. Tunsin sen itsekin, että niin kävi. En osaa sanoa miten se lopulta "tapahtui". Löysin vaan oman tyylini ja oman alueeni elämässä. Kasvatin pitkät hiukset enkä enää värjännyt niitä (se oli merkityksellistä, sillä olin leikannut hiukseni lyhyeksi erään traumaattisen tapahtuman johdosta. Pidin hiuksia lyhyenä vuosien ajan). Niin, uskalsin lopulta olla se kuka olin, ja löysin tapani ilmaista itseäni sellaisena kuin olen.
Minulla on myös käynyt samoin. Olin 25-16v. asti jotenkin pyöreäkasvoinen. Olen nyt 32v. ja kasvonpiirteet on muuttuneet kauniimmiksi. Pyöreät kasvoni on edelleen, mutta luusto näkyy paremmin. Ja olen lihonut tuosta 25v. mitoista. Saan nyt huomiota miehiltä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kolme-neljä tyttöä meikän kansakoulu-peruskoiulu ajoilta puhkesivat kukkaan vasta ylitettyään 30-35 ikävuotta.
Ja täytyy sanoa, että ne ketkä olivat silloin nuorena 15-25v. kauniita ovat jo kerenneet rupsahtaa tai ainakin rupsahtaminen on jo alkanut, kun toiset on vasta puhjenneet kukkaan lähempänä 30v. Onko teillä samoja havaintoja?
Mä olen huomannut, että nuorena kapeakasvoiset rypistyvät ja kuihtuvat jo aika nuorina. Sen sijaan nuorena pyöreäkasvoiset kaunistuvat vaan 30-40v ja ovat myöhemminkin nuoremman näköisiä kuin ns. luihunaamat. Ei ryppyisiä kasvoja jne.
Nr. 5 jatkaa vielä, että vielä pitkään teini-iän jälkeenkin kirosin myös rasvoittuvaa ja finneille taipuvaista ihoania. Mutta ilmeisesti rasvoittuva iho ei ryppyynny niin paljon. Mulla ei ole kasvoissa edelleenkään yhtään näkyvää ryppyä, vaikka 30 v on jo reilusti takana päin. Eli älkää nuoret "rumat ankanpoikaset" masentuko, saatatte vielä kiittää geenejänne myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut, että nuorena kapeakasvoiset rypistyvät ja kuihtuvat jo aika nuorina. Sen sijaan nuorena pyöreäkasvoiset kaunistuvat vaan 30-40v ja ovat myöhemminkin nuoremman näköisiä kuin ns. luihunaamat. Ei ryppyisiä kasvoja jne.
Minä oon huomannut ihan saman!
Joo itelläni kolmikymppisenä menee vaan huonompaan suuntaan. Olin söpö teini ja nuori aikuinen mutta enää en ole parhaimmillani. Joillakin käy toisin päin.
Mä olen monen henkilön kohdalla sitä mieltä, että he näyttävät 40-50 -vuotiaana paremmilta kuin 20-30 -vuotiaana. Useimmilla ihmisillä pienet rypytkin vain lisää viehättävyyttä.
Mä olin oikeasti ruma pullanaama 25-vuotiaaksi asti, vaikken ollut lihava. Sitten pyöreys katosi ja huomasin, että mulla on nätti luusto, kaunis nenä ja niin edelleen. Kun olin 15 isäni itki, etten saa miestä, kun olen niin ruma. En saanutkaan, kunnes täytin 25. Sen jälkeen miehiä on ollut jonossa, hassua :)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monen henkilön kohdalla sitä mieltä, että he näyttävät 40-50 -vuotiaana paremmilta kuin 20-30 -vuotiaana. Useimmilla ihmisillä pienet rypytkin vain lisää viehättävyyttä.
Just näin, olen yli 5-kymppisenä vaan parantunut ulkonäöltäni, kaunis ja ennen vaan sievä. Muutamia ryppyjä tullut, mutta iloisena saa peiliin katsoa. Monet lukioaikaiset pojat on muuten tässä iässä kokonaan eri tilassa, ennen tavallisia, mutta ikäännyttyään todella komeita. Monille lukiossa komeille taas on käynyt päinvastoin.
Selänne on ällöttävä. Jatkakaa.