suomi-eesti

Meillä myös mies virolainen ja minä suomalainen. Poika on nyt 5 vuotias. Meillä pojalle puhutaan kotona suomea, myös mieheni joka puhuu hyvää suomea. Poika puhuu äidinkielenään suomea ja jonkin verran viroa. Miehen vanhemmat elävät suomessa ja näemme joka viikko. He puhuvat pojalle suomen ja viron sekakieltä. Poikamme on oppinut puhumaan ihan " normaalisti" . Nyt on vuoden verran väittänyt Virossa ollessamme ettei osaa puhua eikä ymmärrä viroa, mutta kuitenkin vastaa edes suomeksi jos jotain kysytään viroksi. Ja tietenkin kun pääsemme suomeen niin sitten vaihtaa kielen viroksi. :) Muuta eroa ei ole huomattu kuin että pojan D-kirjain on pehmeämpi kuin suomalaisten. ja ärrä on hieman hukassa, mutta se on monella saman ikäisellä suomalaisella myös. Hieman toki huolestuttaa että miten tuo ruotsi ja englanti sitten koulussa enää sopii päähän. :) tähän olen varautunut sillä, että olen pyytänyt ettei pojalle ruvettaisi opettamaan venäjää ennen koulun alkua. Mutta kylläpä tuo jo taitaa muutamia yksittäisiä sanoja sitäkin.

Ja jos kotona puhutaan suomea, niin lapsen kasvaessa hyvänä apuna viron oppimisessa on vironkieliset lastenkirjat ja videot.

Mina (aiti) suomalainen ja isa virolainen, lapset 2- ja 6-vuotiaat pojat.



Itse puhun lapsille aina suomea ja isa aina viroa, nain jo aivan aluista saakka (yhteinen paatos). Muutoin puhumme keskenamme (siis mina ja mieheni) suomea. Muutimme Englantiin esikoisen ollessa 1-vuotias, joten se " sotki" (tai no, viivastytti ainakin) hanen kielen kehittymistaan. Lahtiessamme suomesta han toisteli yksittaisia suomenkielen sanoja, mutta englanninkieliseen ymparistoon asettautuminen oli kai jonkinlainen jarkytys ja lapsi lopetti puhumisen lahestulkoon kokonaan. Niinpa han alkoi puhumaan vasta 3-vuotiaana ja tuolloinkin englantia. Sen jalkeen han on pikkuhiljaa alkanut puhumaan seka suomea (paa-asiassa) etta viroa niin etta on nyt kolmikielinen (englanti vahvin, samalla tasolla samanikaisen yksikielisen brittilapsen kanssa). Huomattavana apuna kielenkehityksessa oli virolainen lastenhoitaja, joka vain ja ainoastaan kommunikoi viroksi. Tama oli myos meidan vanhempien pyynto, koska lapsi alkoi olla tuolloin jo niin " vanha" etta pystyi kertomaan kokemuksistaan vironkielesta (ts. valitti etta kieli tuntui vaikealta ja ettei osaa sita puhua).



Nuorin 2-vuotias on kehittynyt kielellisesti huomattavan paljon nopeammin kuin esikoinen: toistelee suomen, viron ja englanninkielisia sanoja runsaasti ja muodostaa yksinkertaisia lauseita englanniksi, suomeksi ja myos hieman viroksikin. Ymmartaa, kuten esikoinenkin sujuvasti kaikkia kolmea kielta.



Mielestani " avain" monikielisyyteen on se etta kaikki puhuvat omaa aidinkieltaan lapselle. Voisin kuvitella etta sekakielen puhuminen tuntuu lapsesta hammentavalta. Jos jokainen puhuu aina omalla kielellaan niin lapsi (ainakin vanhemmiten) tietaa etta " ai noin se asia meneekin isin kielella" .



" Lapsi lasta opettaa" eli kielenkehityksen kannalta samankielinen leikkiseura on kehittavaa. Samoin videot ja kirjat, joita kukin lukee omalla aidinkielellaan. Lisaksi jokainen isovanhemman, sedan tai tadin (viron tai suomenkielisen) vierailu taalla on parantanut kielitaitoa kertakerralta...ja nimenomaan niin etta myos vierailijat puhuvat sita omaa aidinkieltansa eika mitaan sekakielta (tai englantia meidan tapauksessa)!



Niin etta, hakkame rääkima! ;-)



terveisin

iitulin ja kallen aiti

Meillä tuo poitsu on vasta 4kk, joten emme varmaan vielä ole " pilanneet" mitään vaikka olemmekin puhuneet vain suomea? :)

Onneksi täällä Suomessa asuu myös miehen äiti sekä veli, että on koko ajan lähellä ihmisiä ketkä puhuvat niin suomea kuin eestiäkin. Kirjoja meillä jo onkin, videoita tosiaan pitääkin hankkia molemmilla kielillä mutta onneksi niillä ei ole kiirettä.



Kesällä menemmekin taas viikoksi miehen sukulaisille Eestiin, joten äiti saa taas olla korvat auki että ymmärtää mistä puhutaan :D mutta jos oikein keskittyy niin kyllä se sujuu, puhuminen ei niinkään vaikka olenkin alkeiskurssin käynyt. Ehkä se alkaa minunkin kielitaitoni kehittyä pojan myötä :)



Kiitos paljon kokemuksista, näillä eväillä pääsemme pitkälle :)

kaikkein paras olisi jos miehesi puhuisi lapselle omalla kielellään niin lapsi myös tulevaisuudessa pystyisi puhumaan myös eestin kieltä hyvin samoin suomen kieltä,mutta mainitsitkin siitä että kielet ovat hyvin samanlaisia ja sanoja jotka ovat samoja tarkoittavat eriasioita luulen että se ei haittaa.Ja kyllä lapset pystyvät oppimaan myöhemmässä vaiheessakin toisen vanhemman äidinkielen että ei mitään hätää varmastikaan ole,mutta ääntäminen kehittyy varhaisessa vaiheessa mutta kun suomen ja eestin kieli eivät ole kovinkaan erilaisia niin ei siitäkään ole huolta : )

mahdollisista ongelmista...lapsi saattaa kieltäytyä puhumasta toista äidinkieltään jossain vaiheessa.

meillä on myös eesti-suomi perhe. Poikamme on 2v ja ennen pojan syntymää puhuimme miehen kanssa paljon eesti-suomi sekakieltä, ehkä enemmän eestiä. Olemme yrittäneet tehdä niin, että molemmat puhuu pojalle omaa äidinkieltään ihan alusta lähtien. Pojan ekat sanat tuli myöhemmin kuin ikäisillään, mutta viimeisen puolen vuoden aikana puhe on kehitynyt paljon. Nyt hän välillä sanoo jo 2 sanaakin peräkkäin. Molempia kieliä puhuu suunnillen yhtä paljon. Aktiivisempi kieli riippuu siitä kummassa maassa parhaillaan ollaan. Mä suosittelisin kyllä sitä, että jos toivoo lapsen oppivan molemmat kielet, niin alottais mahdollisimman varhain opettamaan. Mulla on tuttavapiirissä myös sellasia jo kouluikäisiä lapsia, jotka puhuu ja ymmärtää vain ja ainostaan toisen vanhempansa äidinkieltä. oon tässä miettinyt sitä, että ilmeisesti kannattais tehdä niin, että minä puhuisin kotona kaikille vain suomea (nyt puhun usein miehelle eestiä) ja mies vastaavasti vain eestiä...ehkä niin vois vahvistaa pojan tunnetta, että molemmat kielet on yhtä tärkeitä, ettei myöhemmin tuu tota tilannetta, että hän kieltäytyy puhumasta toista kieltä, koska vanhemmat ymmärtää kuitenkin molempia kieliä...