Viimeiset sanat vaarille ennen hänen kuolemaansa olivat riitelyä, nyt kaduttaa ja paljon
Vaari oli alkoholisti ja poltti ketjussa vaikka oli keuhkoahtauma- ja syöpä. Maksa kyllä vielä pelasi runsaasta juomisesta huolimatta, eli olisi voinut selvitä hengissä pidempään jos olisi lopettanut polttamisen tai edes vähentänyt puoleen.
Käytin vaaria asioilla ja kävin itse samalla kaupassa. Hän oli sillä välin autossa odottaessaan pistänyt tupakaksi vaikka tiesi kyllä ettei autossani saa missään nimessä polttaa (minulla pieni vauva)
Hermostuin, ja huusin vaarille että saa maksaa autoni sisäpesun tai vaihtoehtoisesti ostaa minulle uuden auton. Hän hermostui myös ja huusi minulle, että kiusaan vanhaa sairasta ihmistä niuhottamalla. Heitin hänet kotiinsa sanaakaan sanomatta ja nyt yön aikana hän oli menehtynyt.
Ihan sekava tunne ja nyt kaduttaa, ei minun olisi tarvinnut huutaa sillä tavalla. Voi kun pääsisin eiliseen korjaamaan asian. Ehkä hautajaisissa pystyn antamaan itselleni edes vähän anteeksi? Muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (15)
Aiheesta kilahdit, oli kyseessä kuoleva ihminen tai ei. Ole armollisempi itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vauva siihen kuole. Kyllä ennen vanhaan poltettiin autossa jopa silloin kun lapset olivat kyydissä. Meilläkin oli vielä ikkunat kiinni, ettei isällä tullut niskat kipeäksi.
Ja terveys + keskimääräinen elinikä olivat huipussaan. Eikun...
No jos on keuhkosyöpä niin eipä sillä tupakoinnin lopettamisesta enää ole merkitystä. Mutta autossa polttamista en sietäisi minäkään. Joskin kuolevan edessä voisin myönnytyken tehdä.
Anna itsellesi anteeksi. Saattoihan se vaarikin ymmärtää miten oli huonosti toiminut. Ihan aiheesta huomautit.
Voit pyytää anteeksi vaariltasi vielä. Kyllä hän kuulee.
Halaus
Kuolinsyy kertoo, mihin kuoli. Jos oli sydäri, tuo raivoaminen saattoi vaikuttaa.
Ihan aiheesta suutuit, turha potea huonoa omaatuntoa.
No varmasti raivotessasi tiesit, että vaarisi ei elä ikuisesti. Sillä ei ole väliä onko kuoleva. Ei viinmeisillä sanoilla, vaan sillä mitä oli suurinosa sanoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Voit pyytää anteeksi vaariltasi vielä. Kyllä hän kuulee.
Halaus
No ei todellakaan kuule!! Kas kun ei ole tähtenä taivaalla?? :D
Ei se ole enää tuntemassa mitään. Unohda ja turhaan kiusaat itseäsi.
Vaarisi oli sinulle tärkeä, koska tuo asia surettaa sinua. Vaarisi antaisi sinulle anteeksi, pyydä vain. Vaarisi ei haluaisi, että elät turhassa syylisyydessä tai turhissa riippuvuuksissa. Hän haluaisi, että eläisit vapaata elämää ja muistaisit hänestä kaiken hyvän.
Vaarisi olisi kuollut ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Todennäköisesti oli vaan hyvä kupsahtaa nyt, eikä vasta syöpään muutaman kuukauden päästä kitumalla. Voin kertoa, että keuhkosyöpään menehtyvät eivät koe mitään mukavaa loppua.
Jos taas sitä mieitit, että olisit halunnut jättää jäähyväiset, niin älä turhaan. Kyllä vaarisi varmaan hyvin tiesi, että häntä rakastit. Ei siinä viime hetkillä - jos ylipäätään on ollut tajuissaan, eikä kuollut nukkuessaan? - mitään pieniä suukopuja muistella. Ihan varmuudella näin.
Ole armollinen itsesi. Olit vaarisi kanssa tekemisissä ja autoit häntä hänen viimeiseen elinpäiväänsä saakka. Se on paljon merkityksellisempää kuin jokin yksittäinen riita ja (ihan aiheellisesti) sanomasi tiukat sanat. Ei viimeinen kanssakäyminen menehtyneen läheisen kanssa määrittele sitä kokonaisuutta, joka sinulla on tuon ihmisen kanssa ollut. Yritä sinäkin muistella isoisääsi positiivisten asioiden kautta, vaikka hänelläkin oli selkeästi omat heikkoutensa ihmisenä.
Kyllä uskon, että vaarisi kyllä tiesi että rakastit häntä.
Ei se vauva siihen kuole. Kyllä ennen vanhaan poltettiin autossa jopa silloin kun lapset olivat kyydissä. Meilläkin oli vielä ikkunat kiinni, ettei isällä tullut niskat kipeäksi.