Lihava Merja ei pääse ulos kun asuu hissittömässä talossa

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää ymmärtää, että tollasen painon kanssa taustalla on useimmiten jotain mielenterveydellisiä ongelmia (yleisimpiä varmaan syömishäiriöt ja masennus). Koska suhtautuminen lihavuuteen on juuri näin vihamielinen ja halveksuva kuin tässä keskustelussakin, voi avun saaminen ja laihduttaminen olla lähes mahdotonta.

Olen itse sairaalloisen ylipainoinen, mutta pystyn edelleen esim. urheilemaan ongelmitta. Painoa pitäisi silti pudottaa n. 60 kg. Olen hakenut apua terveyskeskuksesta, mutta asian suhteen ollaan aika nihkeitä. Päädyin muiden asioiden takia mielenterveyspuolelle ja siellä minulle diagnosoitiin syömishäiriö, jota olen todennäköisesti sairastanut kymmenen vuotta. Puhjennut todennäköisesti siksi, että kotona vallitsi hillitön läskiviha, jonka vuoksi minunkin painoani ja syömistäni vaadittiin vanhempien toimesta jatkuvasti ja halveksuttiin lihomista ja herkkujen syömistä. Joten aloin ahmimaan salaa ja sitä on nyt tehty se kymmenen vuotta ja yritetään opetella pois siitä.

Ei ole kivaa käydä kaupassa tai vaikka lenkillä. Ihmiset tuomitsee aina. Katsoo ja puhuu halveksuen. Olisi helpompaa, jos uskaltaisin syödä julkisesti, mutta sen sijaan sitten ahmin kotona työpäivän jälkeen yksin.

Niinhän siinä onkin aina jotain suurempaa takana, mullakin on turvaton lapsuus takana ja todella paljon kamppailua sos. tilanteiden pelon, ahdistuksen ja ptsd kanssa. Mutta omissa ongelmissa ja itsesäälissä kieriminen ei auta, loppujen lopuksi kyse on sun omasta hengestä. Täysin vain siitä haluatko sairastua ja kuolla vai haluatko elää ja kokea kaiken kun vielä voi. En tiedä olenko outo kakskymppinen mutta mua ei enää kiinnosta paskaakaan katsooko joku mua jos olen lenkillä, mitä ostan kaupasta ja miten elän elämääni. Siinäpähän katsoo jos on niin ihmeellinen näky kun 140 kiloinenkin haluaa elää hyvin. Ymmärrän kyllä sen epävarmuuden, elin niin koko teiniajan ja välitin ihan hirveästi mitä tuntemattomat ajattelee. Kaikista tärkeintä on kuitenkin miltä tuntuu sisältä, että on onnellinen ja parasta mitä voi itselleen tehdä on pitää huolta itsestään, ylipaino kun ei tee henkisestikkään mitään hyvää. Ole armollinen ja anna aikaa itsellesi ja ne muiden mielipiteet voi heittää helvettiin koska niitä muiden empatiakyvyttömiä aivopieruja ei tarvi kuunnella. Tsemppiä hoitoon, se on jo hyvä alku siihen hyvään oloon vaikka tietysti kivisempi tie laihtumiseen kun taustalla on syömishäiriö.

No siis ymmärrän, että lihominen voi johtua ahmishäiriöstä, erilaisista ongelmista tai sen voi laukaista vaikka läheisen menetys.

Ymmärrän myös, että tuollaisesta ylös pääseminen on todellakin vaikeaa, varsinkin jos (todnäk on) Merjalla on mielenterveysongelmia.

Mutta tämä:

- Olen yrittänyt saada lääkärin käymään kotonani ottamassa verikokeet. Pelkkä hiljaisuus vastauksena. Olen myös yrittänyt saada kotiin jonkun terveydenhuollon ammattilaisen tukemaan laihdutusta. Turha toivo. Ainoa vastaus on, että kyllä teidän täytyy jotenkin tulla sieltä.

Aivan naurettavaa. Ihan kuin tk-lääkäri voisi jonkun asunnossa hoitaa asian tai sieltä tulisi hoitsu auttamaan!

Kyseisiä palveluita voi varmasti OSTAA yksityiseltä, naurettavaa olettaa, että kunnan piikkiin saa hoidon kotiin. Huoh!!

Siis miksei tää Merja muuta?

Minä ja mieheni, kaksi tervettä aikuista, saimme asunnon hissillisestä "invatalosta". Käytännössä siis keittiön tasot alempana, vessa tosi iso, vain liukuovia ja alakerrassa hengailutila, jossa CP-vammaiset ja avustajat kokkailevat ym.

Hyvinhän tuo Merja täällä pärjäisi. Tai voisi muuttaa ihan perustaloon toki myös! Varmasti voisi saada jonkun tahon auttomaan muutossa ja oman pehvansa siirtämisestä alakertaan.

Apuahan tuo tarvitsee, mutta taitaa terveyskeskus olla aika kädetön, koska Merja ei pääse edes paikalle ja heillä ymmärrettävästi ei ole kotipalveluita.

Eikö joku yksityinen hoivafirma voisi auttaa? Merjan pitäisi valittamisen sijasta tutkia vaihtoehtojaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä ruokaa sinne vie!!??

Jos tilailee pizzoja niin voisi itse laittaa "bannit" niihin.

Ruokaa voi aina tilata vaikka kauppakassipalveluna suoraan kotiovelle, mutta pakkohan ulkona on muutenkin käydä. Mulle tuli ekana mieleen, että kuka Merjan roskat vie, jos hän ei pysty rappusia alas kulkemaan? Sellaiset määrät, mitä Merja kupuunsa ruokaa työntää, kerää kyllä melkoisen määrän pelkkää pakkausjätettäkin. Eli roskapussi täyttyy 2-3 krt viikossa. Miten Merja niistä huolehtii?

Surullinen tilanne, mutta kuka tämän loppupeleissä mahdollistaa? Kuka on se joka tuo mätöt kotiin? 

Se joka sitä ruokaa sinne raahaa vois jättää ruoat raahaamatta niin pääsis toikin edes rappuset alas. Kerran viikossa pari kiloa perunoita ja porkkanaa nii ei mene kauaa että ryntää alas mäkkäriin.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ainakin ekoilta sivuilta löytyy todella ilkeitä kommentteja. Miksi lihavia pitää aina syrjiä ja haukkua? Miksi ketään ylipäätään pitää asettaa alempiarvoiseksi? (eri asia jotkut psykopaattipedofiilit yms)

Jotkut ihmiset selviää elämästään ongelmitta, hienoa heille, mutta kaikki eivät selviä ja näitä ihmisiä ei pidä ilkeästi kiusata ja halveksia vaikka olisikin aiheuttanut oman tilansa 100-prosenttisesti.

Minulle ainakin tuli paha mieli Merjan puolesta, ihan sama vaikka olis koko elämänsä syöny hampurilaisia ja siks tullu lihavaks. Tuskinpa se kuitenkaan huvikseen on ittensä lihottanut, joku syytekijä siellä taustalla on ollut (sairaus, huono kasvatus, koulukiusaaminen yms). Merja kärsii masennuksesta ja toivon, että hän paranee ja saa myös jonkun tukihenkilön auttamaan laihduttamisessa ja selviämään arjen askareista. En tietenkään tarkoita että tk-lääkärin pitäis tulla kotikäynnille, vaan esim. että Merja pääsis terapiaan, terveydenhuoltohenkilökunnan pitäisi ottaa hänet tosissaan, eikä vain jankuttaa "että kyllä sun vaan pitää jotenkin tulla tänne"

Minä lihoin virallisterveellisellä lautasmallilla! Syyllinen on yhteiskunta!

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt näitä kotihoidossa. Hieman huvittaa tämän keskustelun sävy, mikä jotenkin kielii ihan täydellisestä tietämättömyydestä ja vieraantuneisuudesta sairaiden ja ikääntyvien realiteeteista. Avuksi tarjotaan jotain TLC-kanavan tai Jutta laihduttaa ohjelmien tai personal traineireiden apua. Vähän sellaiseen tyyliin, että kun tämä sopii minulle 30v perusterveelle keski-ikäiselle, sen pitää päteä myös yli 50v monisairaan tapauksessa.

Ohjelmat  on suunnattu kulutuskeskeisille pinnallisille nuorille ikäluokille. Vaikea kuvitella, että joku minimikansaneläkkeellä oleva mummeli jossain vetäisi Jutan kanssa trikoot päälle ja menoksi.

Ei ne 8 h päivässä salia ja raejuustoa ja jauhelihaa -dieetit pysyvästi laihduta nuoria ja terveitäkään. On mietittävä arkipäivän rutiinit, siis voiko oikeasti elää niin lopun ikäänsä.

Liikkumattomuus on nivelrikkoiselle pahinta myrkkyä, kun nesteet ei nivelpussissa vaihdu. Vaikkei jaksaisi kävellä, voisi ainakin vaikka tehdä Pilatesta, joka ei kuormita niveliä (netti on täynnä ilmaisia opetusvideoita ja kirjasto kirjoja) tai ostaa sellaisen edullisen polkulaitteen mitä vanhuksille myydään. Jos ei varaa ole kuntopyörään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvå vaan ettå pysyy sisällä eikä ole kaupoissa ostamassa mättöruokaa. Muille ihmisille myös parempi ettei pilaa näkymiä kadulla kulkiessa.

oot varmaan se 30v keski-ikäinen "nuori"  jankkaaja. Keski-ikää ei millään haluttais hyväksyä, ja että elämä on nyt, ei huomenna. Mut on kiva vielä leikkiä lasta ja herjata kaikkia sairaita, lihavia, ja vanhoja.eiks?

30 on kesi-ikäinen. 

Älä viitsi jatkaa valehtelua. Vasta 53 v on keski-ikäinen näin 21. vuosisadalla.

http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkimus-keski-ika-alkaa-53-vuotiaana…

Sori vaan, jankkaaja. Voit jo myöntää olevasi väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt näitä kotihoidossa. Hieman huvittaa tämän keskustelun sävy, mikä jotenkin kielii ihan täydellisestä tietämättömyydestä ja vieraantuneisuudesta sairaiden ja ikääntyvien realiteeteista. Avuksi tarjotaan jotain TLC-kanavan tai Jutta laihduttaa ohjelmien tai personal traineireiden apua. Vähän sellaiseen tyyliin, että kun tämä sopii minulle 30v perusterveelle keski-ikäiselle, sen pitää päteä myös yli 50v monisairaan tapauksessa.

Ohjelmat  on suunnattu kulutuskeskeisille pinnallisille nuorille ikäluokille. Vaikea kuvitella, että joku minimikansaneläkkeellä oleva mummeli jossain vetäisi Jutan kanssa trikoot päälle ja menoksi.

30-vuotias ei muuten ole vielä keski-ikäinen. Se "50-vuotias monisairas" on.

Ohis

on muutes. Oisko sullakin aika ottaa realiteetit haltuun. Huvittavia nämä 27-vuotiaat "nuorina" itseään pitävät. Nuoruus loppuu 18 ikään, no max 19 ikään, ja sitten ollaan aikuisia. 30 on jo ihan keski-ikäinen.

Jos keskimääräinen eliniänodote olisi 60v. Niin silloin olisi keski-ikäinen jo 30 vuotiaana. Mutta nyt ei eletä enää 40-luvulla joten tällähetkellä naisten keskimääräinen eliniänodote on n. 84v. Eli keski-ikäinen on reilu 4kymppisenä.

Ei. Sinä 30 v kultapieni olet ihan keski-ikäinen. Keski-ikä alkaa juuri siinä iässä. Minua ei kiinnosta jonkun omat määritelmät. On se rankkaa! HUIII! Onko nuoruus nyt jo jäänyt ja pitäis olla ihan oikea aikuinen? hhahha.

Voi sua raukkaa.. Ihmisen aivot kehittyvät vielä 25-30 -vuotiaaksi saakka. Usein nuori aikuinen määritellään 18-29 -vuotiaaksi, ja mielestäni nuoren aikuisen jälkeen kasvetaan "aikuiseksi" ja vasta sitten keski-ikäiseksi. Hyvin moni yli 30v on olemukseltaan kovin hehkeä, nuoren eikä minkään keski-ikäisen näköinen. En kylläkään tässä hauku keski-ikäisiä vanhaksi, vaan tarkoitan että keski-ikäinen on jo hieman varttuneempi. Pari vuotta sitten luin artikkelin jostain kaupungista, jossa järjestettiin synttärit kaikille sinä vuonna 30 täyttäville, koska 30 ikävuotta pidettiin aikuusuuden alkamisen merkkinä.

Tänä päivänä on myös normaalia lopettaa opiskelut kolmenkympin hujakoilla. Joskus 200 vuotta sitten 30-vuotias oli jo "pitkällä aikuisuudessa", koska silloin osa lopetti koulun 10-vuotiaana (niin teki minun mummoni 40-luvulla) ja lapset saatiin paljon aikaisemmin kuin nykyään. Ihmiset eivät myöskään kuole viimeistään 6-kymppisenä. Ehkä sä elät jossain fossiilien ikäkaudella kun kaikki on niin vanhoja sun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Lihavan Merjan kannattaisi ehkä asua jossain palvelutalossa.

Miten ihmeessä saa itsensä pidettyä noin lihavana? Reilussa vuodessa laihtuisi varmasti rapiat 60kg tai yli jos lopettaisi mässäämisen. Ei ole järkeä tuossa touhussa, tätä menoa saadaan Suomenkin katukuvaan niitä mobility scootereita.

Olen nähnyt mobility scooterin, siinä oli tarra 'Suomi ensin' ja sillä liikkunut tanttarainen ei katsonut ajoiko myös kantasuomalaisten varpaille

Ei se laihdutus ole helppoa, vaikka minkälaiset lääkärit ja terapiat saisi avukseen, vain pari prosenttia pysyy saavuttamassaan painossa yli 5 vuotta.

Sitä paitsi se on maailman paras huuhaabisnes, joten tuskin halutaankaan kehittää toimivaa menetelmää.

Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin itse haluta vähentää syömistä ja syödä kuitenkin tarpeeksi, ettei ahmimishimot herää. Ei vissiin lihaviakaan voi mihinkään vankilaan laittaa laihtumaan, ja heillä on se addiktio niin voimakas, että pystyvät ne mahdollistajat manipuloimaan tuomaan ruokaa. Ja tietysti nykyisinhän ne tilataan puhelimella ovelle.

Jos Merja luet tätä, niin aloita pienestä ruuan vaihtamisesta kevyempään ja jos juot mehuja tai limsoja, jätä ne pois. Liikkumaan voit ruveta sitten, kun painoa on pudonnut jonkun verran. Liikunnan paino laihtumisessa on vain 6 prosenttia, joten ruokavalio on tärkein.

Tsemppi t entinen lihava.

Vierailija kirjoitti:

Onpa suomalaiset kylmää ja tunteetonta sakkia. Täällä Ranskassa on lääkäreitä, jotka tekee kotikäyntejä, paljonkin, jotka käy sellaisten ihmisten luona, ketkä ei omin avuin pääse lääkäriin. Ei se Merjan tilanne haukkumalla ja syyllistämällä parane. Kun lukee näitä juttuja, niin eipä ole kyllä ikävä takaisin, jos kaikki olette noin tunnevammaisia.

Täällä Ranskassa ei ensinnäkään ole ylipainoisia ihmisiä! Ranskalaiselle jopa viiden kilon lihominen on pahinta mitä ihmiselle voi sattua.

Lihava Merja hautautuu ulkonäköpaineiden alle.

Lääkärin voi tilata kotiinkin, itse olen tehnyt siten ( olen normipainoinen, ihan muista syistä lääkäri kotiin), usealla lääkäriasemalla kyseinen palvelu.

Toki po.henkilön tulee laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Apuahan tuo tarvitsee, mutta taitaa terveyskeskus olla aika kädetön, koska Merja ei pääse edes paikalle ja heillä ymmärrettävästi ei ole kotipalveluita.

Eikö joku yksityinen hoivafirma voisi auttaa? Merjan pitäisi valittamisen sijasta tutkia vaihtoehtojaan.

Eikös se laihtuminen ala heti kun lopettaa syömisen. Siis oviin vaihdettava lukot ja pääsy vain teveyskeskuksen tilaamalle laihdutusruokakuljetukselle. Omaiset voivat painua hlvettiin kun ovat tuhonneet Merjan elämän.

Väestö lihoo eikä loppua näy. Tulevaisuus näillä älypuhelinta hipelöivillä lapsilla ei tule olemaan sen parempi. Moni lapsi ei pääse kyykkyyn, ei osaa juosta eikä tiedä, miltä hikoilu tuntuu. Merja ehkä elämässään on joskus ottanut juoksuaskeleen, mutta nämä nuoret voivat käytännössä löntystellä puhelin kourassa koko lyhyen elämänsä. Nuoret aikuiset tilaavat ruuat netistä tai ajavat autolla supermarkettiin, kun ei jakseta kävellä kauppaan tai tehdä itse ostoksia. Lapset eivät tunnista kasviksia, ja tomaatti on täysin käsittämätön, vaikka sellaisen suikaleen näkee burgerin välissä päivittäin. Minkäänlaista mielenkiintoa ei ole tehdä omia ruokia tai ajatella, mitä suuhunsa laittaa. Kaikki tilataan ulkopuoliselta palveluina, koska ei itse jakseta. Moni voisi oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja sitkeästi harjoitella, mutta kun kaikenlainen ponnistelu on out.