Kenen olisi pitänyt maksaa itsemurhaajapojan hautajaiskulut?
Mitä mieltä? http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703142200084666_uu.shtml
Itselle tuli mieleen (olen ehkä sydämetön) että pitääkö kaikkeen ruinata rahaa. Eikö edes pojan hautajaiskustannuksia voi itse hoitaa, vaikka olikin huostaanotettu? Niin vaan muutkin täällä maksaa omasta pussistaan ja tiukkaa tekee.
Kommentit (92)
Miten tämä juttu ylittää edes uutiskynnyksen?
Lastensuojelu huolehtii elävästä lapsesta, ihan samalla tavalla kuin koulu tai päiväkoti.
Toimeentulo, hautauskulut jne. taas sos.toimistolle, toimeentulotukena.
Kyllä hautauskulut kuuluvat vanhemmille. Jotenkin typerää edes alkaa riidellä asiasta. Miettikääpä vanhempia jotka saavat vain käteen lapsen elämästä laskun. Esim. Vastasyntynyt sairas joka ei koskaan pääse kotiin. Kalliit sairaala maksut, yms. Kulut ja lopulta hautajaiskulut..
Vierailija kirjoitti:
Niin. Entä jos vanhemmilla vain ei ole sitä rahaa?? Tonni on kuule iso raha monelle. Tätä varten sosiaaliset tuet ovat, ymmärrättekö? Ai niin, ettepä tietenkään.
Jutun perusteella vanhempia ei kiinnostanut hakea tukea oikealta luukulta, vaan piti sitten ottaa Iltalehti asialle "vääryyttä" kärsittyään. Sääli edesmennyttä poikaa, liian varhain, liian nuorena...
Luulisi että koettaisi itse selvitä. Jos ei ole rahaa tai luottotiedot pois pelistä, niin sossusta saa hautajaiskuluihin toimeentulotukea. Asia ei mitenkään kuulu lastensuojelulle. Just joo taas, pitääkö joka asiaa itkeä lehtien palstoilla.
Vierailija kirjoitti:
Sossu on ylpeän ihmisen kauhistus. Jos sieltä hakee rahaa muuttuu kai heti paremmasta ihmisestä pummiksi. HUI hirveetä.
Terveisin
häpeämättä rahaa sossusta hakenut
Ei vaan kyse on moraalista. Sossu on _viimeinen_ vaihtoehto. Itse olen vastuussa itseni ja lasteni elatuksesta. Tämän ajatuksen jos kadottaa tulee just näitä "Ei, en hae, te maksatte!". Jos kuitenkin tilanne on huono eikä kertakaikkiaan mitään muuta ole niin sossu on hyvä _väliaikainen_ paikka. Ei silloin hävetä tarvitse, mutta moraali pitää säilyttää ja tällöinkin pitää mielessä, että itse on lopulta vastuussa eikä kukaan muu.
Moni sureva haluaa kuolleelle läheiselleen mahdollisimman kauniit hautajaiset, joissa kaikki on viimeisen päälle laitettu. Tämä on ihan luonnollista ja ymmärrettävää. Mutta myös se tulisi ymmärtää, ettei sossu maksa niitä "kauniita, pojan näköisiä hautajaisia", vaan halvimmat mahdolliset hautajaiset. Esim. valkoisen arkun ja suurien kukkalaitteiden sijaan maksetaan halvin puunvärinen, täysin koristelematon arkku ja pieni kukka arkun päälle. Tätä on surevien joskus vaikea ymmärtää, sillä omalle rakkaalle haluttaisiin parasta mahdollista (vrt. myös jo elämän aikana haluttaisiin kaikkea kivaa, koska muillakin on).
T. hautajaisten kanssa töissään paljon tekemisissä oleva
Vierailija kirjoitti:
Se paikka jossa poika oli sijoitettuna, ihan ehdottomasti. Voi luoja miten teki pahaa lukea tuo uutinen, siis tämän pojan puolesta.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että sijoituspaikan pitäisi maksaa ja järjestää hautajaiset ja pojan lähiomaiset olivat kutsuvieraana oman lapsensa hautajaisissa ja saisi vielä perunkirjoutuksen jälkeen vanhemmat vielä pojan rahat käyttöönsä.
Sijaisperheen/yksikön saa hoito- ja kulukorvauksen siihen päivään asti, kun poika on ollut hoidossa eli ventovieraiden ihmisten pitäisi vielä maksaa hautauskulut ja ihmettelen, miksi äiti ei hoksannut vaatia vielä haudanhoitoakin vuosien ajaksi.
On jotain kauheaa menettää lapsi tuolla tavalla. Syvä osanotto pojan läheisille. Älkää välittäkö tästä harakkalaumasta täällä. Niillä on "tylsää"...
Miksi se huostaanotto vaikuttaisi siihen kuka maksaa? Olikohan biologinen isä muuten mitenkään kuvioissa? Ja kotona asuva pikkuveli on varmaankin isäpuolen oma lapsi... On tosiaan kovin yliedustettuina nämä uusperheiden isommat lapset sijoitettujen joukossa.
Miksi sitä isoveljeä ei ollut otettu takaisin kotiin jos kaikki oli jo hyvin? Taisi olla aika hylätty olo kun veli saa asua kotona ja hän ei.
Tuli mieleen tämä uutinen muutaman vuoden takaa
"Vantaan kaupungin lastensuojelun avopalveluiden palvelupäällikkö Jaana Vilpas väittää, että yksi syy juuri nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että joidenkin uusperheiden vanhemmat itse tarjoavat hankalaa vanhasta liitosta syntynyttä murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi, kun nämä haluavat itse keskittyä uuteen perheeseen ja parisuhteeseen.
- Selkeästi voi sanoa, että viime vuosien aikaan tällaisia tilanteita on tullut kohtuullisen usein, kyllä minun mielestäni voidaan puhua ilmiöstä. Ja minulla on sellainen käsitys, ettei tämä ole mikään vantaalainen ilmiö, vaan valtakunnallinen ilmiö ja myös tämän ajan ilmiö.
Palvelupäällikkö Jaana Vilppaan mukaan yksistään Vantaalla tapauksia on useita kymmeniä. Myös muissa suurissa kaupungeissa ilmiö tunnistetaan, mutta sitä ei ole tutkittu, eikä siitä ole julkisuudessa puhuttu.
Usein vanhemmat sanovat jopa suoraan tai muulla tavoin osoittavat, että vanhasta liitosta syntynyt hankala nuori ei mahdu enää uusperheeseen.
- Voi olla, että sinä aikana kun lapsi on kotoa pois, niin huone on annettu nuoremmalle sisarukselle. Ihan tällaisia konkreettisia esimerkkejä käytännössä tulee, Vilpas sanoo.
Vilppaan mukaan kyseessä eivät ole pelkästään perheet, joissa on niin kutsuttuja perinteisiä ongelmia, kuten päihteitä ja mielenterveysongelmia.
- Osassa on, mutta osassa ei ole selkeästi. Ehkä se onkin se, mikä tässä pistää pikkusen silmään, etteivät ne ole perinteisiä lastensuojeluperheitä tai -tapauksia.
Lähteet: YLE UUTISET"
Onpas melkoiset vanhemmat. Ensin kasvattavat mielisairaaksi ja sitten eivät halua edes hoitaa hautajaisia. Menisivät nämä pskavanhemmat junan alle.
"Hän poika kiitti minua siitä, että olin laittanut hänet sijoitukseen. Hän sanoi, ettei tiedä missä olisi, jos en olisi tehdyt tuota rankkaa päätöstä, äiti muistelee."
No, olisiko jopa elossa mahdollisesti jos ei olisi sijoitettu?
Vierailija kirjoitti:
Kinkkinen juttu ja eihän vanhemmat varmaan edes hautajaisia järjestellessään ajatelleet pahemmin tuota rahapuolta. Mutta toisaalta takaa puskee se perusongelma: Oletetaan, että yhteiskunta maksaa. En tunne omassa elämässä ketään, joka hautajaisia järjestäessä kuvittelisi, jonkun muun maksavan. Ymmärrän, ettei surun keskellä ajattelu ole kaikkein korkeimmalla tasolla, mutta toisilla vaan tulee jostain selkäytimestä ajatus, että toiset maksaa, kun toiset taas tietää itse maksavansa automaattisesti.
Eikä yllätä, että perheessä on isäpuoli. He varmaan tekivät parhaansa, mutta fakta on, että huostaanotetuista lapsista 95% ei ole asunut ennen huostaanottoa kummankin vanhemman kanssa. Prosentti taitaa olla isompikin näppituntumalla. Jossain lastenkodissa voi olla vaikka 15 lasta ja niistä maksimissaan yhdellä on taustalla ehjä perhe.
Älä viitsi keksi omasta päästä tilastoja. t.sos.tt
Harmittaa se, että ovat varmaan vielä shokissa tapahtuneesta ja eivät ehkä oikein tiedä mitä tekevät ja sanovat ... aikaa kulunut vasta tosi vähän :(
Tuollaisessa surussa vuosikin on lyhyt aika, saatikka nyt on kulunut vasta pari kk. Se kauhu ja paniikki ja ymmärtämättömyys tapahtuneesta on kaikki vielä niin päällä.
Sympatiaa ei tältä palstalta löydy kyllä yhtään mihinkään, se on huomattu ..
On melkoiset pirskeet pidetty tuohon rahaan.
Töissä käyn, samoin mies, mutta jos joutuisi vastaavan tilanteeseen, ei todellakaan olisi varaa noin paljon laittaa hautajaisiin! Alle 2000e reilusti pitäisi kulujen jäädä, jottei talous kaatuisi kokonaan. Kuitenkin töistä jäisi pitkälle sairaslomallekin vielä kun ei pystyisi aspana olemaan ahdistuneena ja sokissa.
Ihme tyyppejä kun kuvittelevat jonkun muun maksajaksi löytyvän. Ja ikävä kyllä, varmaan löytyykin. Hemmetin yhteiskunnan loiset.
Kovin hinnakkaat hautajaiset on järjestetty.
Meillä mummi saatettiin hautaan alle 2000€ ja siihen kuului näyttävä kukkalaite, 30 heng. kahvitilaisuus, osa tarjoilusta pitopalvelusta, osa leivottiin itse, seurakuntasalin vuokra, kirkon ja salin koristelu ja kukat, hautapaikka jne.
Kuka jaksaa lapsen kuoleman kohdatessa alkaa kilpailuttamaan hautausfirmoja. En minä ainakaan jaksanut. Kallista se on ja itsekin jouduin lainaa ottamaan. Se tilaisuus on kuitenkin niin henkilökohtainen ja koskettava, että haluaa kaiken olevan kuitenkin hyvää ja sellaista, mistä se lapsi olisi ehkä pitänyt.
Kyllähän sen tajuaa, että ei se tilaisuus kuollutta takaisin saa eikä se suru ja tuska helpota, mutta itsestäni ainakin tuntui sille, että tämä on nyt se viimeinen teko minkä voin lapseni eteen tehdä ja halusin kaiken olevan kaunista.
Sitä voisi ainakin kuvitella, että vähävaraisen vainajan omainen toimisi näin etenkin, jos itsekin on vähävarainen. En ymmärrä, miksi tuolle perheelle ei kelpaa avustus sossun kautta mutta on kuitenkin kelvannut sosiaalitoimen muut tukitoimet pojan eläessä.