4-vuotias tyttäreni haluaa olla poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän lasta hyvin, sillä heikomman sukupuolen elämä on perseestä.

Miten 4-vuotias voisi kokea olevansa "heikompi sukupuoli"?

Peniskateuden ajatusta ihmettelen myös. Mitä kadehdittavaa on peniksessä?

Koska tytöt näkevät jo pienestä pitäen, tyttöjen ja poikien kasvatuserot. Pokien annetaan olla poikia ja saavat elää suht vapaasta lapsuutensa sekä elämänsä. Tyttöjä taas kasvatetaan olemalla muiden mieliksi ja poikiin verrattuna, tytöt joutuvat tekemään kotitöitä sekä muutenkin elämä on kontrolloitua.

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia tuon ikäisellä.Miksi kaikki normaali lasten kasvussa ja varsinkin mielikuvituksessa kielletään tai muutetaan.Minulla pojat ja tyttöjä.Yksi tytöistä ei koskaan leikkinyt nukeilla  tai ollut kampaaja yms.Hän rakensi palikoilla ja tekniikka legoilla. pojista toinen piti kaikesta kotileikestä ja hoiti milloin lapsia milloin koiraa.Ihania muistoja kun leikkivät.Anna lapsellesi oikeus olla milloin mitäkin niin kasvaa reipas ihminen.

Taidat olla oikea synnytyskone, kun noin paljon kakaroita on.

Ei halua. Sä haluat. Sä olet sairas ja anna pojallesi miehen malli. 

Normaalia. Minulla oli tuo vaihe aika voimakkaasti 6-8-vuotiaana, kun poikien olemiset ja tekemiset tuntuivat paljon jännemmiltä. Kyllä ne ns. tyttömäiset asiat sitten kuitenkin alkoivat myöhemmin kiinnostaa. Toki kaikilla tuo ei muutu, eikä minusta tarvitsekaan. Jokainen tykkää mistä tykkää.

Ihan tavallista pienillä lapsilla. Meidänkin tyttö, jolla on isoveli, kuvitteli olevansa poika. Tiesi olevansa tyttö, mutta ei jotenkin hahmottanut mikä sen eron tekee ja ajatteli että hänestäkin vaan tulee poika. Ja koska halusi leikkiä veljen kanssa, niin luonnollisesti ne autot ja dinot millä veli leikki kiinnosti myös. Ja vaatteiden piti olla samanlaisia jne.

Jossain kohtaa päiväkodissa kavereina alkoi olla enemmän tyttöjä ja joskus 5v tulikin sitten jo se prinsessavaihe.

Lapset on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista pienillä lapsilla. Meidänkin tyttö, jolla on isoveli, kuvitteli olevansa poika. Tiesi olevansa tyttö, mutta ei jotenkin hahmottanut mikä sen eron tekee ja ajatteli että hänestäkin vaan tulee poika. Ja koska halusi leikkiä veljen kanssa, niin luonnollisesti ne autot ja dinot millä veli leikki kiinnosti myös. Ja vaatteiden piti olla samanlaisia jne.

Jossain kohtaa päiväkodissa kavereina alkoi olla enemmän tyttöjä ja joskus 5v tulikin sitten jo se prinsessavaihe.

Lapset on lapsia.

Meillä viisivuotias tyttö alkaa nyt tajuta mitä tytöltä odotetaan ja yrittää kovasti larpata tuota prinsessavaihetta. Yritetään kotona sanoa, et kyllä voi olla kiinnostunut mistä itse on, ei sukupuoli määritä, mut päikyssä on vahva sukupuolijako. Pääosin kyllä sielläkin hakeutuu autojen ja legojen pariin, ja kotona puhuu pelkästään poikapuolisista kavereistaan. 

Saas nähdä mitä tästäki tulee. 

Vie tyttö heti hoitoon, ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Ei tuo ole enää normaalia!

Olin koko lapsuuden poikamainen. Aikuisena käytän miesten vaatteita ja tykkään mm futiksesta. Tällä ei ole mitään tekemistä transsukupuolisuuden kanssa. Minusta on kasvanut ihan normi nainen jolla on omat kiinnostuksen kohteensa. Anna lapsesi pitää niistä asioista joista tykkää. :)

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali kehitysvaihe.

jep eiköhän tuo tuosta oikeaan tytön muottiin saada vielä runnottua

Kamala ajatus, että autot ja dinot olis vain pojille :( Kyllä on suvaitsematonta... 

Jos meillä olisi vähemmän "vain pojat/tytöt voi tai saa tai ei saa"- ajatuslukkoja, ei näitä sukupuolisekoiluja olisi niin paljon. 

Joka tapauksessa, nämä on täysin normaaleja kehitysvaiheita. Ei siis vielä aikaa sukupuolenvaihdosleikkaukseen.

onnellinen nainen, joka muinoin halusi olla poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän lasta hyvin, sillä heikomman sukupuolen elämä on perseestä.

Miten 4-vuotias voisi kokea olevansa "heikompi sukupuoli"?

Peniskateuden ajatusta ihmettelen myös. Mitä kadehdittavaa on peniksessä?

Koska tytöt näkevät jo pienestä pitäen, tyttöjen ja poikien kasvatuserot. Pokien annetaan olla poikia ja saavat elää suht vapaasta lapsuutensa sekä elämänsä. Tyttöjä taas kasvatetaan olemalla muiden mieliksi ja poikiin verrattuna, tytöt joutuvat tekemään kotitöitä sekä muutenkin elämä on kontrolloitua.

Ei kaikki näin kasvata. Herätyksen paikka vanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaalia tuon ikäisellä.Miksi kaikki normaali lasten kasvussa ja varsinkin mielikuvituksessa kielletään tai muutetaan.Minulla pojat ja tyttöjä.Yksi tytöistä ei koskaan leikkinyt nukeilla  tai ollut kampaaja yms.Hän rakensi palikoilla ja tekniikka legoilla. pojista toinen piti kaikesta kotileikestä ja hoiti milloin lapsia milloin koiraa.Ihania muistoja kun leikkivät.Anna lapsellesi oikeus olla milloin mitäkin niin kasvaa reipas ihminen.

Taidat olla oikea synnytyskone, kun noin paljon kakaroita on.

Eiks oo kiva että joku hoitaa homman, niin sunkaan ei tartte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista pienillä lapsilla. Meidänkin tyttö, jolla on isoveli, kuvitteli olevansa poika. Tiesi olevansa tyttö, mutta ei jotenkin hahmottanut mikä sen eron tekee ja ajatteli että hänestäkin vaan tulee poika. Ja koska halusi leikkiä veljen kanssa, niin luonnollisesti ne autot ja dinot millä veli leikki kiinnosti myös. Ja vaatteiden piti olla samanlaisia jne.

Jossain kohtaa päiväkodissa kavereina alkoi olla enemmän tyttöjä ja joskus 5v tulikin sitten jo se prinsessavaihe.

Lapset on lapsia.

Meillä viisivuotias tyttö alkaa nyt tajuta mitä tytöltä odotetaan ja yrittää kovasti larpata tuota prinsessavaihetta. Yritetään kotona sanoa, et kyllä voi olla kiinnostunut mistä itse on, ei sukupuoli määritä, mut päikyssä on vahva sukupuolijako. Pääosin kyllä sielläkin hakeutuu autojen ja legojen pariin, ja kotona puhuu pelkästään poikapuolisista kavereistaan

Ihan normaalia, no panic :)

Vierailija kirjoitti:

Vie tyttö heti hoitoon, ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Ei tuo ole enää normaalia!

:DDDD

Mun kummatkin pojat on niin poikamaisia kuin olla ja voi. Itselläni voi olla joskus esim. vaaleanpunainen paita, mut ekan kerran kun 6v. poika näki mulla hiukset ponnarilla, niin katsoi kyllä pitkään ja kysyi miksi pidän tyttöjen juttuja. M41

"Ei kaikki näin kasvata. Herätyksen paikka vanhemmat!"

Tässä on eräästä toisesta ketjusta kopioitu kommentti.

"Itse en pidä omaan mummoon ja äitiini yhteyttä enää juuri tuollaisen "naisten ja tyttöjen vastuulla on kaikki koti, piha- ja puutarhatyöt ym." Minä olen koko lapsuuteni elänyt ihan kuin jollain työleirillä maalla. Meillä oli seitsemänhenkinen perhe johon kuului isä, äiti, isoveli, minä, ja kaksi pikkuveljeä sekä pikkusisko. Muistan hyvin sen kuinka isoveli sai mennä ja tulla, miten tai milloin huvittaa. Itse taas jouduin tekemään läksyt ja sitten vielä kaikki kotityöt auttaen äitiä... Isoveljen ei tarvinnut tehdä juuri mitään kotona. Minä olin myös se, joka aina joutui  isän ja veljien pyykkejä pesemään.

Aina kun oltiin mummolassa, niin sielläkin jouduin tiskaamaan, siivoamaan ym.  Oltiin mummon kanssa mökillä, niin isäni ja 3 veljeäni menivät uimaan mutta minä en päässyt, koska piti kuulemma tehdä ruokaa heille, kun palaavat uinti reissulta...

Olisi varmaan useita tuhansia tarinoita kerrottavana lapsuudestani, mutta olkoon tämä nyt tässä.

N 43"

Lähde https://www.vauva.fi/keskustelu/4501728/mummi-ei-suostu-hoivakotiin-vaa…;

ja kommentti 1970/1978

Suosittele käymään lukemassa tuota ketjua, niin ymmärrät millaista se naisen elämä yleensä loppupeleissä on. Kaikki odottavan naiselta jotain, mutta eivät samalla lailla mieheltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ovat poikien vaatteet? Puserot ja housut?

Varmaan juuri niin. Ja väreinä sininen, vihreä, ruskea, harmaa tai musta.

Sekä kaikki muutkin värit.

Millaisia ovat tyttöjen vaatteet? Pusero ja housut?

Väreinä sininen, vihreä, ruskea, harmaa tai musta sekä kaikki muutkin värit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän lasta hyvin, sillä heikomman sukupuolen elämä on perseestä.

Miten 4-vuotias voisi kokea olevansa "heikompi sukupuoli"?

Peniskateuden ajatusta ihmettelen myös. Mitä kadehdittavaa on peniksessä?

Koska tytöt näkevät jo pienestä pitäen, tyttöjen ja poikien kasvatuserot. Pokien annetaan olla poikia ja saavat elää suht vapaasta lapsuutensa sekä elämänsä. Tyttöjä taas kasvatetaan olemalla muiden mieliksi ja poikiin verrattuna, tytöt joutuvat tekemään kotitöitä sekä muutenkin elämä on kontrolloitua.

Paskapuhetta. Tuohan vain tarkoittaa että tytöistä huolehditaan paremmin ja heitä suojellaan. Toki siitä on se haitta, että naiset eivät koskaan opi kunnolla itsenäiseksi, vaan tarvivat aina miehen huolehtimaan ja suojelemaan, vaikka naisten oma käytös on ylimielistä miehiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

"Ei kaikki näin kasvata. Herätyksen paikka vanhemmat!"

Tässä on eräästä toisesta ketjusta kopioitu kommentti.

"Itse en pidä omaan mummoon ja äitiini yhteyttä enää juuri tuollaisen "naisten ja tyttöjen vastuulla on kaikki koti, piha- ja puutarhatyöt ym." Minä olen koko lapsuuteni elänyt ihan kuin jollain työleirillä maalla. Meillä oli seitsemänhenkinen perhe johon kuului isä, äiti, isoveli, minä, ja kaksi pikkuveljeä sekä pikkusisko. Muistan hyvin sen kuinka isoveli sai mennä ja tulla, miten tai milloin huvittaa. Itse taas jouduin tekemään läksyt ja sitten vielä kaikki kotityöt auttaen äitiä... Isoveljen ei tarvinnut tehdä juuri mitään kotona. Minä olin myös se, joka aina joutui  isän ja veljien pyykkejä pesemään.

Aina kun oltiin mummolassa, niin sielläkin jouduin tiskaamaan, siivoamaan ym.  Oltiin mummon kanssa mökillä, niin isäni ja 3 veljeäni menivät uimaan mutta minä en päässyt, koska piti

Naiset ainakin odottavat mieheltä taloudellista ja henkistä tukea, sekä alistumista epäinhimilliseen kohteluun.

Älä nyt missään nimessä mene sanomaan, että voisi koskaan olla poika. Muuten koet sitten lapsen transitsemurhan siinä 15-20v välillä. Voit hyvin sanoa ettei kaikkien tyttöjen tarvitse olla prinsessoita, tytötkin voi tykätä poikien leluista ja leikkiä mitä vaan.