4-vuotias tyttäreni haluaa olla poika

Mitä ovat poikien vaatteet?

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika on naisen maskuliinisuudessa tai miehen feminiinisyydessä? Olen maskuliininen nainen, lapsesta saakka ollut ns. poikatyttö, kieltäytynyt aina käyttämästä hameita jne, ja viihtynyt maskuliinisten harrastusten parissa. Nykyään tälläinen ei sovi, vaan minun tulisi pohtia että olenkohan nainen ollenkaan?! Jokaisella naisella tulee olla oikeus olla oma itsensä, ilman että hänen sukupuolensa kyseenalaistetaan. Maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä esiintyy kaikilla vaihtelevissa määrin, ihan sukupuolesta riippumatta.

Kyllä. Ja ilman, että heti joku alkaa syöttää jotain transsoopaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 40 vuotta sitten. Paras kaverini oli poika, halusin lahjaksi pyssyn, en leikkinyt prinsessaleikkejä tai nukeilla. En pukeutunut mekkoihin vaan enemmän poikien vaatteisiin. Olin kateellinen kaverin pippelistä.

Ja nyt, 44-vuotiaana, olen ihan normaalissa heterosuhteessa elävä perheenäiti :-) .

 

Oletko varma, että et ole transsukupuolinen...? 

"Poikatyttö luonne" ei itsessään tarkoita transsukupuolisuutta. Poikatyttö luonne saatetaan usein tulkita jopa feministiseksi ilmiöksi... 

"Tytöt pystyvät siihen mihin pojatkin pystyvät." Tai  se että " tyttöjen ei tarvitse ahtautua ns. stereotyyppisiin tyttöjen rooleihin.."

 

 Kaverin tai veljen  peniksen kadehtiminen tosin saattaa  tytöllä olla transsukupuolisuutta...

Miksi  muuten kukaan olisi kateellinen toista sukupu

Ettäs kehtaatkin. Kirjoittaja kuvaa olevansa hetero perheenäiti ja sinä ahdasmielisyyttäsi yrität vääntää transsukupuolista, eli siis miestä, vai mitä? Miksei heteronainen voisi kadehtia miehen penistä tai mieheyttä ylipäätään? Se että kadehtii tai haluaisi olla jotain muuta, ei tee kenestäkään "transia".

Itse kadehdin heteronaisena homomiehiä, haluaisin edes yhden päivän olla homomies, haaveilen homoseksistä ja peniksestä ja kasseista ja olen ilmiasultanikin hieman miesmäinen, mutta jumalauta olen heteronainen ja kuule: se on ihan okei! Mä ymmärrän että mitkään hormonit tai leikkaukset ei tee musta homomiestä. Arvostan tervettä kehoani, se on palvellut mua hyvin.

Kehodysforia on (mielen)sairaus ja alkuperäinen transsukupuolisuuden kriteeri. Ei voi olla transsukupuolinen ilman kehodysforiaa, toisin kuin nykyään muodikkaasti väitetään. Siinä ei kuitenkaan ole järkeä. Kyse on tällöin vain haaveesta tai ahdasmielisyydestä ja halusta pitää yllä jotain mystisiä sukupuolirooleja. Kyvyttömyydestä nähdä, että ne roolit ja lokerot on itse kunkin pään sisässä. Yhteiskunta ei aseta meille mitään rooleja, vaan saadaan aika vapaasti kulkea omaa polkua.

Vierailija kirjoitti:

Odotetaan nyt ensin10 vuotta, vieläkö rippikouluiässä on sama tilanne. Mietitään sitten tilanne uudestaan.

Minä odotin 25 vuotta ja tytär on edelleen se mikä on. Meillä ei ole ollut koskaan pakkomiellettä lajitella kaikkea kansaa kahteen osaan. Lapsi on se mikä on eikä siitä ole tehty sen suurempaa numeroa, onko sosiaalisesti sitä sukupuolta, jota on biologisesti vai onko mitään "puolta".

Sex-määritelmä on aika yksiselitteinen ja riittää, kun hän itse sen tietää. Gender- määrittelyä ei ole tarvetta tehdä. Hyvin on pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko meillä jotenkin liian lokeroiva ajattelutapa, jos vain poika voi leikkiä autoilla tai dinosauruksilla, olla ninja tai poliisi. Tai että vain poika voisi pukeutua housuihin, tummiin vaatteisiin, leikata lyhyen tukan jne. Lapselle voi kyllä sanoa, että tyttökin voi leikkiä autoilla. Tyttö voi olla hyvin monella tapaa. 

 

Jo ennen omien lasten syntymää viime vuosisadalla olin hämmästynyt, kun leluhyllyn ääressä vanhempi sanoi lapselleen " ei tytöt leiki autoilla" vai oliko se " ei pojat leiki nukeilla". Yksi lapsistani piti pienestä pitäen vastakkaisen sukupuolen leluista ja töistä. Aikuisena kumppani on samaa sukupuolta, mutta se ei enää nykyisin ole erityisen ihmeellistä. 

Vastakkaisen sukupuolen ammatissa oleva on se, jolla on ollut  toista sukupuolta olevia puolisokokelaita, joten ammatti ja suuntautuminen eivät mene käsi kädessä.  Ammatistaan huolimatta hän jos kuka on stereotyyppinen sukupuolensa edustaja.

Meillä kohta 4v tyttö tekee samaa. En ole huolestunut. Saattaa sitten 15v ollakin sellainen glitter-pinkki teini, kukapa tietää. Jos sitten tahtookin olla poika isona, niin äitinä tuen siinäkin.

Lopeta jo tuo yhdestä asiasta kiljuminen monta kertaa päivässä. Olet harvinaisen juntti!

Tosi vanha aloitus. Mutta lapselle ei opeteta että vaatteet, leikit yms ois sukupuoli asia, saa tykätä mistä tykkää. Jos tyttö sanoo että hänestä kasvaa isona poika, niin korjataan että nainen ja se on hieno asia että on olemassa naisia ja miehiä ja molemmat ovat yhtä hyviä.

Poika saa myös meikata ja käyttää mekkoa ja olla poika siltikin, varsinkin lapsilla se on leikkiä ja siihen lapselle pitäisi antaa oikeus.

Minäkin halusin pienenä 70-luvulla olla poika. Ei siihen kukaan mitään huomiota kiinnittänyt ja sain olla sellainen kuin olin. Vaihe meni itsestään parissa vuodessa ohi ja ihan tavallinen tyttö ja nainen minustakin tuli.

Minäkin sanoin usein lapsena haluavani olla poika. Oikeasti en halunnut, mutta koin että perheen poikia suosittiin ja heitä kohdeltiin paremmin.

Haha, muistan, kun lapsena perhepäivähoitajan luona oli itse keksitty leikki "ennen vanhaan", jossa leikittiin tätä vanhoista Suomi-filmeistä tuttua maatilaa, jossa on emäntä, isäntä, piikoja, renkejä jne. Minä halusin aina olla renki, kun sillä oli kaikkein mielenkiintoisimmat tehtävät. Sai leikisti hoitaa hevosta, kaataa puita, käydä kylällä asioilla. Eikä mitään lehmien lypsämistä, kutomista tai ruoanlaittoa kuin piiat ja emännät tms.

t. N49

Mua tungettiin väkisin lapsena siihen ingalsinlauran rooliin, johon en millään mahtunut. Poikien rooli oli paljon houkuttavampi ja ajattelin haluavani olla poika. Ala-asteella jopa leikkuutin poikatukan, käytin poikamaisia vaatteita ja meni  tekniseen käsityöhön. Tykkäsin matematiikasta yms "poikamaisesta". Ja tokihan mua siitä kiusattiin. Yritin välillä sopeutua tytön rooliin, mutta eihän se luonnostunut. Olin kiinnostunut asentajan töistä, mutta ei sellaista tyttö voinut... Tein sit sukupuolineutraalin ammativalinnan, mikä oli virhe. Kävin naisille suunnatuissa  ryhmäliikunnoissa ja kadehdin miehiä kuntosaleilla. Lähdin itsekin salille, treenasin body fitnekseen, mutta ei ollut bikinit ja glitter mun juttu, vaihdoin voiman pimeälle puolelle. Ilkuttiin kuvittelenko olevani mies... Tunsin kuitenkin itseni ihan naiseksi, mua vaan kiinnosti tuollaiset asiat. Lopulta työelämä alkoi ahdistaa liikaa ja vaihdoin alaa. Opiskelin kunnon persvakomieheksi. Arvatkaapa vaan saanko vttuilua osakseni miten paljon? 

Ai no en mä ainakaan koskaan ole halunnut olla poika, eikä mun siskotkaan, eikä omat tyttärenikään. Mutta voi olla, että menee ohi. Tai sitten ei. Tarkkaile.

Ymmärrän lasta hyvin, sillä heikomman sukupuolen elämä on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ovat poikien vaatteet? Puserot ja housut?

Varmaan juuri niin. Ja väreinä sininen, vihreä, ruskea, harmaa tai musta.

Tämä sukupuoli"ongelma" tulee vain, jos omat mielenkiinnon kohteet on luokiteltu kuuluvaksi muille, vain toiselle sukupuolelle. Ihmettelin tätä aina, että miksi sukupuolta niin jankataan, mutta oon myöhemmin tajunnut että itselläni vaan oli onni kasvaa lapsena ympäristössä jossa sukupuoleni ei rajannut mitään.

Aivan normaalia tuon ikäisellä.Miksi kaikki normaali lasten kasvussa ja varsinkin mielikuvituksessa kielletään tai muutetaan.Minulla pojat ja tyttöjä.Yksi tytöistä ei koskaan leikkinyt nukeilla  tai ollut kampaaja yms.Hän rakensi palikoilla ja tekniikka legoilla. pojista toinen piti kaikesta kotileikestä ja hoiti milloin lapsia milloin koiraa.Ihania muistoja kun leikkivät.Anna lapsellesi oikeus olla milloin mitäkin niin kasvaa reipas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän lasta hyvin, sillä heikomman sukupuolen elämä on perseestä.

Miten 4-vuotias voisi kokea olevansa "heikompi sukupuoli"?

Peniskateuden ajatusta ihmettelen myös. Mitä kadehdittavaa on peniksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän lasta hyvin, sillä heikomman sukupuolen elämä on perseestä.

Miten 4-vuotias voisi kokea olevansa "heikompi sukupuoli"?

Peniskateuden ajatusta ihmettelen myös. Mitä kadehdittavaa on peniksessä?

 

Vanhemmat opettaa, jos isä kohtelee äitiä kuin palvelijaa niin tuskinpa kovin hyvää mallia saa naiseudesta.