4-vuotias tyttäreni haluaa olla poika

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt missään nimessä mene sanomaan, että voisi koskaan olla poika. Muuten koet sitten lapsen transitsemurhan siinä 15-20v välillä. Voit hyvin sanoa ettei kaikkien tyttöjen tarvitse olla prinsessoita, tytötkin voi tykätä poikien leluista ja leikkiä mitä vaan.

sä voisit tehdä sen itsemurhan, jäte

Vierailija kirjoitti:

Mun kummatkin pojat on niin poikamaisia kuin olla ja voi. Itselläni voi olla joskus esim. vaaleanpunainen paita, mut ekan kerran kun 6v. poika näki mulla hiukset ponnarilla, niin katsoi kyllä pitkään ja kysyi miksi pidän tyttöjen juttuja. M41

miten sitten normaalisti pidät hiuksia. hiuspannalla?

Vierailija kirjoitti:

Mua tungettiin väkisin lapsena siihen ingalsinlauran rooliin, johon en millään mahtunut. Poikien rooli oli paljon houkuttavampi ja ajattelin haluavani olla poika. Ala-asteella jopa leikkuutin poikatukan, käytin poikamaisia vaatteita ja meni  tekniseen käsityöhön. Tykkäsin matematiikasta yms "poikamaisesta". Ja tokihan mua siitä kiusattiin. Yritin välillä sopeutua tytön rooliin, mutta eihän se luonnostunut. Olin kiinnostunut asentajan töistä, mutta ei sellaista tyttö voinut... Tein sit sukupuolineutraalin ammativalinnan, mikä oli virhe. Kävin naisille suunnatuissa  ryhmäliikunnoissa ja kadehdin miehiä kuntosaleilla. Lähdin itsekin salille, treenasin body fitnekseen, mutta ei ollut bikinit ja glitter mun juttu, vaihdoin voiman pimeälle puolelle. Ilkuttiin kuvittelenko olevani mies... Tunsin kuitenkin itseni ihan naiseksi, mua vaan kiinnosti tuollaiset asiat. Lopulta työelämä alkoi ahdistaa liikaa ja vaihdoin alaa. Opiskelin kunnon persvakomieheksi. A

Ohis

Mua kiinnostaa erityisesti tuo ilmaus ingalsinlauran rooli. Olen aikoinani katsonut Pieni talo preerialla -sarjaa, enkä muista että Laura olisi ollut erityisen tukahdutettu. Päinvastoin, Laurahan aina teki kaikkea ei-tyttömäistä ja rämäpäistä ihan huolella. Ja rämäpäiset, niin tytöt kuin pojatkin, saavat aina kasvattavaa palautetta. Eihän vanhempia innosta esimerkiksi repeilleet ja kuraantuneet vaatteet, aikana jolloin kaikki pyykki pestiin käsin. Tai se, että kiivetään jonnekin katolle josta voi pudota alas.

Sokea isosisko Mary oli se "täydellinen" ja lempeän viisas tyttö, joka ei koskaan tehnyt mitään väärää.

Vilkkumaan biisin pitäisi mennä: "Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Maryn..."

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 40 vuotta sitten. Paras kaverini oli poika, halusin lahjaksi pyssyn, en leikkinyt prinsessaleikkejä tai nukeilla. En pukeutunut mekkoihin vaan enemmän poikien vaatteisiin. Olin kateellinen kaverin pippelistä.

Ja nyt, 44-vuotiaana, olen ihan normaalissa heterosuhteessa elävä perheenäiti :-) .

Ja nyt saa vaikka minkälaista pippeliä niin monta kertaa kuin haluaa......

-Pirkko 50v

Tuossa iässä kiinnostutaan sukupuolesta ja aletaan myös hiljalleen luoda omaa identiteettiä. Lapsilla on erilainen näkökulma maailmaan, sellainen välittömämpi ja huolettomampi. He eivät ylianalysoi. Siksi tyttökin voi sanoa "olevansa poika", jos tykkää samoista asioista kuin pojat. Hänen mielestään mielenkiinnonkohteet tekevät pojan. 

Meillä ei määritellä lasta mielenkiinnonkohteiden mukaan, ei ole "poikien leluja" tai "tyttöjen leluja". Silti lapsella on sukupuoli, josta kerromme eikä sitä peitellä, mutta ne lelut tai vaatteet eivät määritä sukupuolta. Ei se lapsi ajattele niin monimutkaisesti kuin me aikuiset. Hänestä dinopaita voi tehdä hänestä pojan. Siihen voi sanoa, että kyllä sä tyttö olet, mutta tytötkin voi pitää tosi hienoa dinopaitaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei kaikki näin kasvata. Herätyksen paikka vanhemmat!"

Tässä on eräästä toisesta ketjusta kopioitu kommentti.

"Itse en pidä omaan mummoon ja äitiini yhteyttä enää juuri tuollaisen "naisten ja tyttöjen vastuulla on kaikki koti, piha- ja puutarhatyöt ym." Minä olen koko lapsuuteni elänyt ihan kuin jollain työleirillä maalla. Meillä oli seitsemänhenkinen perhe johon kuului isä, äiti, isoveli, minä, ja kaksi pikkuveljeä sekä pikkusisko. Muistan hyvin sen kuinka isoveli sai mennä ja tulla, miten tai milloin huvittaa. Itse taas jouduin tekemään läksyt ja sitten vielä kaikki kotityöt auttaen äitiä... Isoveljen ei tarvinnut tehdä juuri mitään kotona. Minä olin myös se, joka aina joutui  isän ja veljien pyykkejä pesemään.

Aina kun oltiin mummolassa, niin sielläkin jouduin tiskaamaan, siivoamaan ym.  Oltiin mummon kanssa mökillä, niin isäni ja 3 veljeäni menivät uimaan mutta minä en päässyt, koska piti

Eukot ite lietsovat naisvihaa eikä miehet. Tossaki oman suvun eukot alisti nimimerkkii N43, jote miehii täst on turha edes syyttää.

Typerä likka sulla.

Mä halusin kanssa olla poika pienenä. En ole trans, mutta täytyy sanoa, että en mä vieläkään itseäni naisena pidä vaikka olen kaksi lasta synnyttänyt. En toisaalta sitten kyllä tunne olevani mieskään. Oiskohan muun sukupuolinen oikea termi? 

Vierailija kirjoitti:

Mä halusin kanssa olla poika pienenä. En ole trans, mutta täytyy sanoa, että en mä vieläkään itseäni naisena pidä vaikka olen kaksi lasta synnyttänyt. En toisaalta sitten kyllä tunne olevani mieskään. Oiskohan muun sukupuolinen oikea termi? 

varmaan joo

itsekin mm. tykkäsin lapsena pukeutua mekkoihin enkä oikein koskaan kokenut oloani luontevaksi poikaporukoissa

varmaan jos olisin nuori nykypäivänä niin kokisin itseni muunsukupuoliseks.

tai sitten yrittäisin larpata miestä kuten tein sillonkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun neljävuotias poika haluaa olla tyttö. Nyt vähän jo hiipumassa toivottavasti.

Miksi toivottavasti?

Koska elämä hänelle helpompaa niin! Ei muita syitä. Ihan samalla lailla, kuin silloin kun esikoinen kolmevuotiaana siirsi kynää kädestä toiseen ja ajattelin: Toivottavasti tulee oikeakätinen. Ei minulla voi olla mitään vasenkätisiä vastaan, mutta pienissä arjen asioissa oikeakätisellä on helpompaa! 

 

Lespo se on.

Eikö tykkää normaaleista tyttöjen väreistä?