Tunnen itseni lapselliseksi pikkutytöksi vaikka mulla on vauva.Olen fyysisesti kuitenkin aikuinen.

Olet selvästi toisesta planeetasta sinun meditaation sisältöineen. Ehkä voisit myös olla isiksen kurkun leikkaaja jos kamelinpaska edes hyväksyisi sinua.

Mä oon 35 ja mulla on yksi taaperoikäinen lapsi. Tunnen itseni edelleen "nuoreksi aikuiseksi", sellaiseksi reilu parikymppiseksi tai alle kolmekymppiseksi. Hirveän vaikea mieltää, että olen saman ikäinen kuin äitini silloin, kun olin 10 ja veljeni 15. Tai aikoinani kun olin au pairina, isäntäperheeni äiti oli vain kaksi vuotta vanhempi kuin minä nyt. Heillä oli 1-, 4-, ja 8-vuotiaat lapset. Se oli ihan kuin eilen tai ainakin viime vuonna, kun vasta olin 20. Saman verran vielä ja olen 50! En tajua, mihin aika meni.

Johtuuko tämä siitä, että asumme vielä vuokrakaksiossa? Oma asunto on vasta hankinnassa. Eikä ole kuin yksi lapsi. Jos olisin alkanut tehdä lapsia jo 25-30v iässä ja olisi jo omakotitalo hankittuna, tuntuisiko olo nyt aikuisemmalta? Töissä muut kollegat on aika pitkälti n. 20- max 30-vuotiaita nuoria naisia. Asiakkaille olemme kaikki "tyttöjä". Tekeekö seura kaltaisekseen? Vai onko tämä vain luonteesta / mielentilasta johtuvaa?

Up