Äitini, the Puhelinkeskustelija

Jouduin jokin aika sitten saattelemaan läheisen hautaan.
Sen jälkeen olen keskittynyt lähinnä arjen pyörittämiseen ja suremaan.
Äitini on sitä mieltä, että puhelinlinjat toimivat vain yhteen suuntaan ja meidän lasten pitää a) soittaa hänelle eikä päin vastoin ja b) soittaa säännöllisesti muutaman päivän välein.

Nyt sitten meni useampi viikko tuossa murheen alhossa ja lopulta äitini soitti minulle. Tietäen surutapahtumasta. Ja mitä hän teki?
a) syyllisti kun en ole soittanut
b) puhui siskoni lomamatkasta ja omista harrastuksistaan
c) ei pahoitellut yhtään menetykseni johdosta

Nyt jään odottelemaan "onko noin vaikeeta soittaa omalle äidille, vaikka vähän vaikeeta onkin"-viestien vyöryä.