Lue keskustelun säännöt.
Onko itkevä mies turn off?
14.03.2017 |
Tarkoitan siis sellaista, joka itkee kun on paha olla eikä muutenkaan piilottele tunteitaan.
Kommentit (58)
Ei tietenkään ole. Tunne-elämältään terve ihminen, joka osaa itse käsitellä fiiliksiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On.
Itse olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mitä tässä ketjussa sanotaan, niin itkevä mies on naiselle turn off. Ehkä joku ison menetyksen jälkeen tapahtuva itkeminen on ok, mutta yleisesti ottaen naiset eivät tykkää miehistä, jotka osoittavat heikkoutta. Etenkin tapailun alussa ei saa näyttää mitään heikkoutta.
Mulle enemmänkin turn on. Ei tietenkään koko ajan vollottava. Mutta semmonen joka itkee vaikkapa sitä, ettei voida olla yhdessä... Ei viehättäisi mies, joka ei koskaan itkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ketjun, koska olen nyt jonkin aikaa tapaillut tällaista miestä. Mies alkoi yhdesti kertomaan vaikeasta isäsuhteestaan ja elämänsä vaikeista ajoista, ja alkoi siinä sitten ihan kunnolla itkemään. En oikein tiennyt mitä ajatella, koska en ollut koskaan moiseen törmännyt.
-ap
Osa ihmisistä - naisista tai miehistä - reagoi itkemällä.
Normaalia käytöstä heille.
Minä en itke oikeastaan koskaan, mutta ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein ketjun, koska olen nyt jonkin aikaa tapaillut tällaista miestä. Mies alkoi yhdesti kertomaan vaikeasta isäsuhteestaan ja elämänsä vaikeista ajoista, ja alkoi siinä sitten ihan kunnolla itkemään. En oikein tiennyt mitä ajatella, koska en ollut koskaan moiseen törmännyt.
-ap
No miten suhtautuisit jos kertoja olisi paras naispuolinen ystäväsi? En oikein ymmärrä tätä luokittelua, eikö me olla ensisijaisesti ihmisiä ja sukupuoli muokkaa käyttäytymistämme ja persoonaamme loppujen lopuksi aika vähän? Nykyään vielä vähemmän kun ei tarvitse pakottaa itseään selkeään mies/nais-muottiin vaan voi olla oma itsensä. Jos itse et pidä tunteiden näyttämisestä ehkä mies on väärä sinulle muuten en ymmärrä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä tässä ketjussa sanotaan, niin itkevä mies on naiselle turn off. Ehkä joku ison menetyksen jälkeen tapahtuva itkeminen on ok, mutta yleisesti ottaen naiset eivät tykkää miehistä, jotka osoittavat heikkoutta. Etenkin tapailun alussa ei saa näyttää mitään heikkoutta.
Näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan ole. Mitä ihmettä... absurdi ajatuskin. Olen aina ollut hyvin sinut tunne-elämäni kanssa ja kokenut tunteikkuuteni rikkautena, itseasiassa rakastankin tunteellisia ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Jotkut tunnepuupökkelöthän ei voi sietää itkua, ex-miehenkin mielestä olin aina masentunut tai jotain kun luonteeseeni vaan kuuluu että ne kyyneleetkin tulee helposti... Tyhmä äijä. Ja tunnekylmyyys on erittäin epäseksikästä mielestäni, molemmissa sukupuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä tässä ketjussa sanotaan, niin itkevä mies on naiselle turn off. Ehkä joku ison menetyksen jälkeen tapahtuva itkeminen on ok, mutta yleisesti ottaen naiset eivät tykkää miehistä, jotka osoittavat heikkoutta. Etenkin tapailun alussa ei saa näyttää mitään heikkoutta.
Näin on.
Eikäs ole. Tai no sen kerran, kun tyyppi valutti vuolaasti kyyneleitä joutuessaan pyytämään minulta viikonloppuvapaata suhteesta koittaakseen onneaan eksänsä kanssa. Niin silloin se ehkä hiukan oli sellainen off-juttu. Mutta eipä silloinkaan ollut kysymys miehen heikkoudesta, vaan hänen egonsa vahvuudesta. Ei oikein mahtunut muita siihen sfääriin. Niin paitsi siis se ex.
Että ehkä se heikkous kaipaisi lisää määrittelyä. Nykyisen miehen kyyneleet taas ovat ainoa asia, jotka saivat minut uskomaan pahassa ristiriitatilanteessa, että hän ei ole liian karski ja itseriittoinen parisuhteeseen. Ilman niitä en olisi jaksanut jatkaa neuvotteluja, kun yhteistä pohjaa ei tuntunut rakentuvan.
Miksi jaksatte jankuttaa asioista, ikään kuin niissä ei olisi sävyjä ja kontekstia lainkaan? Onko se tyhmyyttä vai pakkomielteisyyttä? Ei se maailma muutu kuvan näköiseksi vaikka miten ravistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein ketjun, koska olen nyt jonkin aikaa tapaillut tällaista miestä. Mies alkoi yhdesti kertomaan vaikeasta isäsuhteestaan ja elämänsä vaikeista ajoista, ja alkoi siinä sitten ihan kunnolla itkemään. En oikein tiennyt mitä ajatella, koska en ollut koskaan moiseen törmännyt.
-ap
No miten suhtautuisit jos kertoja olisi paras naispuolinen ystäväsi? En oikein ymmärrä tätä luokittelua, eikö me olla ensisijaisesti ihmisiä ja sukupuoli muokkaa käyttäytymistämme ja persoonaamme loppujen lopuksi aika vähän? Nykyään vielä vähemmän kun ei tarvitse pakottaa itseään selkeään mies/nais-muottiin vaan voi olla oma itsensä. Jos itse et pidä tunteiden näyttämisestä ehkä mies on väärä sinulle muuten en ymmärrä ongelmaa.
Lohduttaisin tietenkin ystävääni. Tunteiden näyttäminen on ihan ok, vähän vaan yllätyin. Jotenkin kyllä toivon etten näe enää miehen itkevän, ainakaan usein. Vaikea selittää.
-ap
Minun mies itkee todella usein riidan aikana ja myös joidenkin elokuvien aikana ja se on todella turn off.
Minä haluan olla se parisuhteen heikko, joka saa turvaa suojelevasta kainalosta, kun pillastunut härkä jahtaa perässä. En minä halua olla se, joka pyyhkii toiselta kyyneleet ja ohjaa suojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä tässä ketjussa sanotaan, niin itkevä mies on naiselle turn off. Ehkä joku ison menetyksen jälkeen tapahtuva itkeminen on ok, mutta yleisesti ottaen naiset eivät tykkää miehistä, jotka osoittavat heikkoutta. Etenkin tapailun alussa ei saa näyttää mitään heikkoutta.
Näin on.
Eikäs ole. Tai no sen kerran, kun tyyppi valutti vuolaasti kyyneleitä joutuessaan pyytämään minulta viikonloppuvapaata suhteesta koittaakseen onneaan eksänsä kanssa. Niin silloin se ehkä hiukan oli sellainen off-juttu. Mutta eipä silloinkaan ollut kysymys miehen heikkoudesta, vaan hänen egonsa vahvuudesta. Ei oikein mahtunut muita siihen sfääriin. Niin paitsi siis se ex.
Että ehkä se heikkous kaipaisi lisää määrittelyä. Nykyisen miehen kyyneleet taas ovat ainoa asia, jotka saivat minut uskomaan pahassa ristiriitatilanteessa, että hän ei ole liian karski ja itseriittoinen parisuhteeseen. Ilman niitä en olisi jaksanut jatkaa neuvotteluja, kun yhteistä pohjaa ei tuntunut rakentuvan.
Miksi jaksatte jankuttaa asioista, ikään kuin niissä ei olisi sävyjä ja kontekstia lainkaan? Onko se tyhmyyttä vai pakkomielteisyyttä? Ei se maailma muutu kuvan näköiseksi vaikka miten ravistaisi.
Kyllähän tuossa jo todettiin, että tietyissä paikossa saa itkeä, mutta yleensä ei. Itkeminen on naisille paljon sallitumpaa kuin miehille. Miehen itkeminen on naiselle lähes poikkeuksetta turn off, mutta pitkässä suhteessa se kestetään paremmin kuin tapailuvaiheessa.
Teoriassa ei, mutta käytännössä on. Itse olen todistanut, miten naiset puhuvat että herkkä mies olisi hyvä, mutta kun sitten joku mies on jossakin illanistujaisissa punaviinipäissään itkuun pillahtanut, on sille jälkikäteen hymyilty ja vitsailtu. Eli puhutaan yhtä, ajatellaan toista. Kun on pidemmällä parisuhteessa, ei noilla itkuilla ole enää niin väliä, mutta pariutumisvaiheessa liiallinen tunteellisuus (itkeminen/valittaminen) ei todellakaan ole mikään etu. Ja jokainen rehellinen nainen tämän myöntää.
Ei todellakaan ole. Musta on ihanaa, että mies näyttää kaikki tunteensa aidosti eikä yritä piilotella tai peitellä niitä. Tuntuu, että hän luottaa minuun ja on oma itsensä eikä esitä mitään. En seurustelisi ei-itkevän miehen kanssa, tuntuisi, että hän piilottelee jotain itsestään, jos ei voisi itkeä seurassani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä tässä ketjussa sanotaan, niin itkevä mies on naiselle turn off. Ehkä joku ison menetyksen jälkeen tapahtuva itkeminen on ok, mutta yleisesti ottaen naiset eivät tykkää miehistä, jotka osoittavat heikkoutta. Etenkin tapailun alussa ei saa näyttää mitään heikkoutta.
Näin on.
Eikäs ole. Tai no sen kerran, kun tyyppi valutti vuolaasti kyyneleitä joutuessaan pyytämään minulta viikonloppuvapaata suhteesta koittaakseen onneaan eksänsä kanssa. Niin silloin se ehkä hiukan oli sellainen off-juttu. Mutta eipä silloinkaan ollut kysymys miehen heikkoudesta, vaan hänen egonsa vahvuudesta. Ei oikein mahtunut muita siihen sfääriin. Niin paitsi siis se ex.
Että ehkä se heikkous kaipaisi lisää määrittelyä. Nykyisen miehen kyyneleet taas ovat ainoa asia, jotka saivat minut uskomaan pahassa ristiriitatilanteessa, että hän ei ole liian karski ja itseriittoinen parisuhteeseen. Ilman niitä en olisi jaksanut jatkaa neuvotteluja, kun yhteistä pohjaa ei tuntunut rakentuvan.
Miksi jaksatte jankuttaa asioista, ikään kuin niissä ei olisi sävyjä ja kontekstia lainkaan? Onko se tyhmyyttä vai pakkomielteisyyttä? Ei se maailma muutu kuvan näköiseksi vaikka miten ravistaisi.
Kyllähän tuossa jo todettiin, että tietyissä paikossa saa itkeä, mutta yleensä ei. Itkeminen on naisille paljon sallitumpaa kuin miehille. Miehen itkeminen on naiselle lähes poikkeuksetta turn off, mutta pitkässä suhteessa se kestetään paremmin kuin tapailuvaiheessa.
Lienen poikkeus keksimääsi sääntöön, edes seurustelumme alussa (teineinä) ei mieheni itku ollut minulle turn off. Eikä ole koskaan ollut.
On.