Lue keskustelun säännöt.
Paniikki lapsettomuuden pelosta!!
20.03.2006 |
Meillä tilanne on se että lapsi ei todellakaan sovi nyt elämäntilanteeseen,minulla opinnot kesken ja mies matkustaa paljon työn takia. Ikää kummallakin on 27. Minut on nyt vallannut niin älytön lapsettomuuden pelko, että tuntuu että olisi PAKKO alkaa yrittämään lasta HETI! Järkyttävää kun järki sanoo että pitäisi vielä odottaa vuosi tai pari, mutta tunteet sanovat että yritys pitäisi aloittaa NYT!!
Alan oikeasti pian olla jonkulaisen ahdistuslääkityksen tarpeessa ellei tilanne tästä parane... Antaaka jotain neuvoja, rakkaat av-läiset!
Kommentit (32)
ja haluaisin tosiaan saada lapset alle 35-vuotiaana!! (Kenenkään muun valintoja nyt arvostelematta!). Tuntuu vaan tosiaan siltä etten halua puhua miehen kanssa tästä asiasta, vaikka normaalisti voimme puhua mistä vaan. Tuntuu että mies ei halua enää asiasta puhua, ja puheeni menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Enkä halua että miehelle tulee sellainen olo että minä painosta asiassa.
Tuosta vuoden takaisesta " lapsenyritys" episodista jäi sen verran pahat arvet mieleen että pelkään että mies taas perääntyy jos lasta aletaan yrittää. Tuntui käsittämättömältä että mies, joka yleensä on todella järkevä ja harkitseva, lähti " leikkimään" tuollaisella asialla.
Vaan mitäpä tässä enää voisi muuta kuin itkeä, odottaa ja ehkä puhua?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltäsi ihan suoraan, että onko
a) epävarma, että haluaa lapsia sinun kanssasi
b) onko oikeasti niin, ettei ajankohta vielä ole sopiva
Kysy myös, kuinka paha asia hänelle olisi, jos ette koskaan saisikaan lasta.
Kyllä miestäsi siinä mielessä ymmärrän, että iso päätös on kyseessä. Se toki pelottaa.
Voisit miestäsi muistuttaa myös siitä, että todennäköisesti joudutte kuitenkin lasta jonkin aikaa yrittämään. Että vaikka jättäisittekin ehkäisyn pois, niin tuskin kovin pian tärppäisi. Mikähän se keskimääräinen aika oikein onkaan? 6 kk? Ja vielä raskausaika 9 kk päälle.
siis ihan siltä pohjalta että selvität mitä mies haluaa ja mitä asiasta ajattelee. Haluaako se ollenkaan lapsia, kuinka monta, milloin jne?
jotenkin tuntuu, että miehesi hannaa ja pelkää jotain, sitoutumista, työmäärää, vastuuta, vapauden menetystä? Niistä voisi puhua niin mies voisi sitten itsenäisesti ehkä tajuta, että niistä voi päästä yli tai sitten päätyä toiseen vaihtoehtoon.
Joku suunnitelma voisi olla, kuten esim. että vuoden päästä aloitetaan yrittämään tai jotain muuta. Sitten voisit sinäkin antaa asian olla rauhassa. Mutta tätä lupausta ei saisi miehesi kyllä enää perua jos niin lupaa.
En voi mitään, mutta minusta tuntuu, että on myös jonkinlaista kiristämistä sanoa, että sitten lapsia kun kaikki asiat on kunnossa. Minkä asioiden pitäisi olla kunnossa? (itse olen mieheni kanssa ajatellut välillä näin ja pointti on se, että " asiat" eivät mene itsekseen kuntoon, niiden eteen on tehtävä töitä ja sen takia on tiedettävä mitä pitää kunnostaa)
Miehellä tuntuu päälimmäisin mielipide olevan se, että hän ei halua lähteä lapsenyritykseen ennen kuin " meillä on kaikki hyvin" , eli hän sanoi suoraan että haluaa elää seesteistä parisuhdeaikaa vielä kahdestaan ja nähdä että homma meidän välillä toimii, kun on tässä viime aikoina ollut hiukan ongelmia tämän minua ahdistavan lapsiasian takia. Eli mies haluaa vielä odottaa.
Ja nyt minä pelkään etten tosiaan kestä, asia ahdistaa ja lapsettomuus pelottaa, mies väittää ymmärtävänsä sen mutta en oikeasti usko että tajuaa miten vaikeaa se lapsen saaminen voi meille olla.
Pelottaa että emme me voi mitään kovin seesteistä aikaa vaikkapa seuraavan vuoden ajan elää, jos en saa tätä asiaa mielestäni. Miten voi ihminen parantua vauvakuumeesta ja unohtaa lapsettomuuden pelon!?!
Tuntuu että olen pilannut aivan kaiken, olen ahdistunut lapsettomuusajatuksesta ja se ahdistus on tehnyt huonoa suhteellemme ja sen takia mies ei vielä halua lasta ja minä ahdistun vaan lisää... Kumpa vaan osaisin unohtaa koko asian! Tuntuu että en osaa tehdä mitään oikein.
Vaan toisaalta, täytyy sanoa että välillä kiukku uhkaa nostaa päätään. Me olemme naimisissa, 30 vuoden ikä lähestyy, miksi en saisi haluta lasta?! Ja miksi mies sitten halusi kanssani naimisiin jos vieläkin joudun olemaan " koeajalla" , eli hän haluaa " testata" sovinko sittenkään hänen lastensa äidiksi?!
Tuntuu että tästä ei tule mitään. Jotenkin tuntuu että kaikki mitä ajattelen ja haluan on väärin. Tuntuu että minun pitäisi nyt vaan pystyä muuttamaan mieltäni, mutta se on uskomattoman vaikeaa!
ap
Jos oikeasti haluat löytää miehesi kanssa kompromissin, niin älä roiku täällä. Tietysti kaikki ovat täällä lapsen hankkimisen kannalla ja kaikki tulevat kertomaan miten hankalaa on tulla raskaaksi.
Ahdistut vain kun ihmiset täällä kirjoittelee tällaisia juttuja.
Sovi miehen kanssa jokin takaraja aloittamiselle ja pitäkää siitä kiinni. Kyllä sen miehenkin pitää pystyä jonkinlaiseen kommunikaatioon asiasta ja tekemään päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyse on siitä että miehen mielestä takaraja on asetettava niin kauas että minusta se tuntuu epätoivoiselta...
Tottahan tiedän että asia on tasan tarkkaan minun ja mieheni välinen, mutta täältä av:lta kun saa kuitenkin kummasti henkistä tukea! Täällä on tullut palstailtua jo useampi vuosi. Puhuminen (tai tässä tapauksessa kirjoittaminen) helpottaa, kun kaiken lisäksi mies on aika haluton asiasta puhumaan, sanoi sen suoraan.
ap
Olet ihan oikeassa siinä, että miehesi on tehnyt väärin menemällä ensin kanssasi naimisiin ja pitämällä sinua sen jälkeen kuitenkin " koeajalla" . Tässä tilanteessa vain ei syyttely auta. Sen sijaan, että suutut ja ahdistut, koita miettiä joku taktiikka, jolla saat tahtosi läpi. Jos nyt yrittäisit jonkin aikaa edes esittää seesteistä ja tyytyä tilanteeseen (edes pari kuukautta) ja pehmittäisit samalla miestä oikeaan suuntaan.
Miehet ovat kummallisia, koska välillä tuntuu, etteivät he tiedä mitä haluavat. Minunkin mieheni sanoi jonkin aikaa sitten, että jos asia olisi ollut hänestä kiinni, meillä ei vieläkään olisi lapsia (niitä on kaksi) ja että lapset ovat kuitenkin parasta mitä hän on elämässään saanut aikaan. Ja kiitti minua siitä, että houkuttelin hänet aikoinaan lasten tekoon!
Kuukausi sinne tai tänne ei muuta tilannettasi mitenkään, joten koita nyt olla kärsivällinen sen miehen kanssa. Toivotaan, että hän vähitellen muuttaa mielensä. Painostaminen ei tuossa asiassa auta. Toivon sinulle kärsivällisyyttä ja menestystä urakassasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsivällisyyttä tässä tarvitaankin...
Olen jo miettinyt että pitäisikö minun mennä puhumaan jollekin " ammattiauttajalle" asiasta, mutta se tuntuu vähän tyhmältä ajatukselta. Pelkään vaan että ahdistun/masennun tästä asiasta liikaa ja syytän itseäni koko ajan. Onhan se nyt hölmöä jos naimisissa oleva aikuinen nainen ahdistuu siksi kun mies ei vielä halua lapsia, vai onko?
ap
mikään sun tuntemus voi olla hölmöä, eihän ihmisen tuntemukset ole järjen kanssa tekemisissä aina muutenkaan. Ja mun mielestäni ihan luonnollisia tuntemuksia ovat. Mutta tartuin tohon ammattiauttaja sanaan. Se ei ehkä oliskaan ihan huono paikka purkaa tunteitaan. Ja vielä parempi olisi jos pääsisitte sinne yhdessä. Ei tarvitse olla sairas käyttääkseen ammattiapua, monesti olisikin viisaampaa käydä juttelemassa ja selvitellä asioitaan ennen kuin oikeasti on sairas. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitan just että palstailemalla täällä ahdistut lisää. Saat täältä tukea vauvahaaveillesi ja tulet kateelliseksi kun muilla on jotain mitä haluat.
Pidä vähän taukoa täältä, niin saat ajateltua vähän muitakin asioita ja voit ottaa etäisyyttä aiheeseen.
32
Tänne palstalle en pääse muutenkaan kovin usein, mutta ehkä on pakko pitää taukoa, että lapsiasiat unohtuisi mielestä... :(
Tuosta ammattiauttajasta, en usko että mies suostuu tulemaan ammattiauttajan puheille, hän kun sanoi suoraan ettei jaksa tätä asiaa nyt puida eikä halua siis asiasta puhua. Ja luultavasti mies päättelisi ammattiauttajantarpeesta sen että minä olen jotenkin " sairas" , ja taas lykkääntyisi lapsen yritys!! Mutta ajattelin kuitenkin mennä työpaikkalääkärille puhumaan, enkä kerro siitä miehelle. Harmittaa salata tällaista, mutta se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.
Miten sitä voikaan ihminen sekoittaa oman päänsä, parisuhteensa ja elämänsä pelkästään haluamalla lasta?
ap
Riippuu aika paljon toivomastasi perhekoosta, että miten vakavissaan tuon biologisen kellon huutoa kannattaa kuunnella. Niin kuin moni jo sanoi, hoidot ovat aikaavievä prosessi, jos niihin joudutte. Yhden lapsenhan te ehditte hyvin, vaikka vielä lykkäätte, mutta entäs sitten jos haluaa useamman?
Ja on kauheaa tulla lapsettomuushoidoilla raskaaksi vain siksi, että saakin sitten ikänsä takia keskenmenon. Keskenmenoriskihän kasvaa huomattavasti kun ylitetään se 35 vuotta.