Tv-ohjelma tai elokuva, joka pelotti teitä lapsena ja jätti traumat?

Texasin moottorisahamurhaaja, kyllä siinä lähti yöunet. Aivan mielenvikanen perhe, hyi helvetti.

Dokumentit keskitysleireistä alle 10 vuotiaana. Olen muutenkin herkkä ihminen ja kauhuelokuvat pelotti teininä enemmän kuin kavereitani.

Jenkkisarja "Yöjuttu" tuli joskus vuonna nakit ja muusi. Sitäkin saatiin katsoa pelottavuudesta huolimatta. Muistan pelänneeni erityisesti erästä jaksoa, missä joku tyyppi muuttui puumaksi. Jälkeenpäin lähinnä naurattaa.

Vakavasti ottaen, keskitysleiri-dokumentit eivät ole lasten katsottavaksi sopivia, mutta isäni näki asian ilmeisesti olevan ok. Samoin kaikki muut ohjelmat, mitä lapsi ei pysty oikein edes käsittämään.

Vierailija kirjoitti:

Tietoiskut, eli ne lyhyet ns. valistusfilmit, joita tuli ohjelmien välillä. Niissä erityisesti se alku, jossa käsi ilmestyy tyhjästä ja napsauttaa sormia. Hyi ***tana! Oikeastaan mitään muuta en pelännyt ja kauhuleffojakin olen katsonut reilusti alaikäisestä asti....mutta se käsi. Näin piiiitkälle aikuisikään asti painajaisia, joissa irtonainen käsi yrittää tarttua nilkasta kiinni missä milloinkin.

Täällä toinen, joka on traumatisoitunut Tietoiskuista! Pimeydessä leijuva käsi syyttävine sormineen...

Mutta ehdottomasti karmein katselukokemus on sellainen suomalainen minisarja kuin Katso naamion taa. Siinä joulupukki, jolla on sellainen irvokas koko kasvot peittävä naamari, murhaa joulunvietossa olleen perheen isän. Sarjassa näytetään enkelikelloja useaan otteeseen. Meillä kävi joskus tuollainen pahvinaamaripukki, jota pelkäsin todella paljon, ja sitten tuli tällainen ahdistava ohjelma joulun alla. Olen ollut ehkä ekaluokkalainen, kun tämän sarjan näin, ja vielä silloin uskonut joulupukkiin. Enkelikelloista en edelleenkään pidä, eivät todellakaan tuo joulutunnelmaa!

Näin 9-vuotiaana dokumentin romanialaisista lastenkodeista. Se oli niin järkyttävä, että aloin voida pahoin.

Joku omituisista tapahtumista kertova sarja, ei tosi-tv kuitenkaan. Hyvä kun en seonnut kokonaan...

Vanha kotimainen elokuva Valkoinen peura, jossa nainen muuttuu peuraksi. Näin joskus kymmenen vanhana, enkä uskaltanut käydä enää yksin vessassa pitkään aikaan. Jotenkin uskoin, että peuranainen piileskelee pyyhkeiden seassa kylpyhuoneessa.

Varsinaisia traumoja ei ole onneksi jäänyt, mutta Muumit olivat toisinaan melko jännittäviä. Pelle Hermanni oli kans vähän no-no. Jostain syystä koin käsinukkejänis Neposen ja sen kavereiden variksen (korpin?) ja majavan ohjelman todella ahdistavaksi. En tiedä sitten mitä piilomerkityksiä siinä olin näkevinäni :-D.

Disneyn hiidenpata leffa pelotti, mutta silti katsoin sen yhä uudestaan serkkujeni luona.

En tiedä elokuvan nimeä mutta siinä mies joi jonkun kaljan tms. Jossa oli mato ja oksensi muistaakseni ihmisen ruumiin, tai ainakin sieltä oksennuksen seasta nousi sellainen. Hyi saatana vieläkin ällöttää ja olen jo aikuinen.

Tripodien aika..? Jännä sarja..siihen aikaan :)

Se 60-70 -luvun tyttösarja oli Anni Polvan kirjoihin perustuva Tiina -sarja. Tiina lainasi köyhälle tytölle ehjät kumpparit ja ne palautettiin kun tyttö kuoli :(

Mulle pahimmat traumat tuli X-filesin mutanttijaksosta, jossa sukurutsaisen perheen epämuodostunut jalaton ja kädetön äiti makasi jollain laverilla sängyn alla. Silmät vaan kiilui pimeydestä, hyi! Myös Stephen Kingin rekka -elokuva pelotti. Ja joku mustasta surmasta kertova, jossa paljon ruumiita ja lääkäreillä ne lintunaamarit. Äärirajoilla (outer limits) sarjassa oli sekoja juttuja, vaikka sitä jo kouluikäisenä katsoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ennenkin ollut vastaava ketju, johon vastasin Punaisen surman naamio -elokuvan. Perustuu Edgar Allan Poen juttuun, ja löytyy nykyään ilmaiseksi tubesta. 60-luvun halpiselokuva, jossa ei ole mitään pelottavaa, mutta lapsena se tuntui kamalalta.

Nää on niin hyviä. Lapsena mut pelotti useampikin näistä vanhoista filmeistä, joissa monissa oli just Vincent Price näyttelemässä (kuten Punaisen surman naamiossa). Esim. House of Usher ja Pit and the Pendelum jotka pitäisi kyllä katsoa uudestaan. Niiden toteutustapa ei näin vanhana enää ole pelottava, nehän huvittavat, mutta itse aihe ja juoni on usein häiritsevä ja ahdistava.

Vierailija kirjoitti:

Avaruusasema Alfa. Tuli ennen Taisteluplaneetta Galacticaa. Olin tosi pieni, jäi mieleen hahmo nimeltä Maya joka vaihtoi ilmiasuaan tosi pelottavasti milloin miksikin.

Tää oli meidän suosikki ala-asteella. Maya hahmohan tuotiin sarjaan tuomaan seksikkyyttä. Sillä oli maailman typerimmät kulmakarvat :´D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini oli virolainen, ja kävin aina välillä hänen luonaan Tallinnassa. Hän oli sitten ohimennen nauhoittanut jonkinlaisen virolaisen piirretyn minulle katsottavaksi kun tulen seuraavan kerran käymään. Siis ihan ohimennen katsonut, että joku piirretty ja laittanut nauhoittamaan tietämättä mistä kyse koska oletus on että piirretyt on lapsille. Katsoin sen sitten mummon luona yksi päivä sillä välin kun mummo oli kaupassa.

Tämä piirretty jätti minuun aivan kauheat traumat, en nukkunut moneen yöhön, itkin hysteerisesti ja olin aivan suunnattoman ahdistunut. Muistan, että isäni läksytti mummoa oikein kunnolla, että ei voi noin vaan antaa minulle piirrettyjä katsottavaksi ilman, että tarkistaa mitä niissä on. 

Löysin nyt vuosia myöhemmin tän piirretyn Youtubesta ja vieläkin ahdistaa, muistan elävästi tän linkittämäni kohdan ja miten paljon näin siitä painajaisia. 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Herranjestas mikä piirretty O_O taisi olla jonkun häiriintyneen taideprojekti kyseessä, ei tuo mikään lastenpiirretty ole. Katsoin koko jutun ja alkoi ahdistaa ihan suunnattomasti. Ja olen 25.

Minusta tuo oli ihanan surrealistinen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riivaajien Talo. Hrr.... ihan kauheita juttuja tapahtui elokuvassa, yliluonnollisia tapahtumia täynnä. En katso nyt aikuisena mitään kauhuleffoja. 

Tämä tai olisko leffan nimi ollut Pirun riivaamat. En todellakaan viitsi alkaa selvittää tarkemmin,btai en nuku ensi yönä.

Riivaajien talo on sama kuin aiemmin mainittu Haunted. Siinä perhe muuttaa taloon jossa on neljä erilaista kummitusta (tai mitä demoneja lie), mm. sellainen leijuva musta varjo. Tässä on siis se kuiskiva tyyny.

Okei, kiitos tiedosta. Mun näkemä leffa on sitte se epäilemäni Pirun riivaamat.

Pirun riivaamia ei löydy, muistat nimen varmaan väärin? Mikä se voisi olla? Tykkään hirveästi tämmöisistä leffoista, siksi kyselen :)

Hups, vieläki väärin näköjään meni. No se nimi olikin Evil Dead eli Kauhun riivaamat. Netistä löyty jotain tietoja v 1981 tehty..

Arvasinkin että tätä haitte. Ah ja voi, Kauhun riivaamat jonka nuorena näin vähän turhankin autenttisissa olosuhteissa. En siis ollut lapsi vaan jotain 17v.

Siihen aikaan kylän grilliltä sai vuokrata leffojen lisäksi myös sellaisen videoboksin, ei ollut vielä joka jampalla niitäkään 80-luvulla. Silloisen poikaystävän kanssa hankittiin koko viihdesetti ja mentiin syrjäiselle kesämökille viettämään viikonloppua.

Ei ollut kesä enää, ei talvikaan, sellaista pirullisen pimeää ja synkkää vuodenaikaa. Mökissä sentään sähköt mutta ulkohuussi sijaitsi tietysti ihan siellä erittäin villiintyneen pihan perällä. Ja piha oli iso, kuten se mökkikin, vanha natiseva huvila. Pelottavahko paikka jo sinällään.

En muista itse elokuvasta paljoakaan (ehkä en uskaltanut edes katsoa) paitsi sen perkeleellisen rallatuksen: we gonna get you, sooner or later, we gonna get you...

Varsinainen kauhu alkoi siitä kun tämä poikaystävän mokoma tajusi että minä oikeasti pelkäsin. Ja pissalle oli pakko mennä. Niin eikö se hirviö hiipinyt kuistille lallattamaan kun olin uskaltautunut ulos... Ja siihen aikaan ei ollut näppäriä hyviä taskulamppujakaan, eli pimeä yö oli oikeasti pimeä. Taisin pissiä pöksyihini, en ainakaan sinne huussiin saakka todellakaan hirvinnyt mennä. Gentlemanni seuralaiseni ei nimittäin laulamatta ja nauramatta voinut lähteä saattamaan.

Kun sitä rallatusta riitti vielä aamullakin, taisin lähteä kiukusta itkien yksin marssimaan sieltä ihmisten ilmoille.

En ole koskaan pystynyt katsomaan sitä elokuvaa kokonaan. Tai katsonut olen mutta jossain kohtaa on ollut pakko kääntää äänet pois. Siinä mielessä pahin eli paras kauhuleffa.

Voin hyvin uskoa että oot ollu paniikissa siel ulkona pimeässä. :( Apua, toi lallatus, ny muistan sen!

Ihan pienenä Neil Hardwickin ohjelma jossa poliisit opettivat englantia, where is the cat? The cat is in the mooooon .... Siinä oli jotain pelottavaa, Triffidien kosta (vai kapina se oli), Safiiri ja teräs.

Noiden edellä mainittujen lisäksi se Soittorasia on jäänyt mieleen minullekin. Hiidenvirran aikaan olin jo teini mutta sekin oli pelottava.

Vierailija kirjoitti:

Vaahteramäen eemeliä en uskaltanu katsoa

Voi! Eemeli oli mun lapsuuden sankari. Itkin, kun Aatu meinasi kuolla verenmyrkytykseen ja toivoin, että minunkin isoveljeni olisi suhtautunut minuun yhtä lempeästi, kuin Eemeli Iidaan. Ikuisen muiston, suuren arven, sain sormeeni, kun sahasin puu-ukkoaihiota.

Eläköön Eemeli!

Xxxtyhgxx kirjoitti:

Noiden edellä mainittujen lisäksi se Soittorasia on jäänyt mieleen minullekin. Hiidenvirran aikaan olin jo teini mutta sekin oli pelottava.

Soittorasia oli pelottava.

Terveisiä Esko Roineelle!

Polttouhrit.