Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen tuohoaa vain kiusaajan itsensä itsetunnon!
13.03.2017 |
Ei kohteen . Kiusaaja on itseasiassa jo niin matalalla ettei alemmaksi pääse siksi yrittää vetää muut mukanaan. Apua tarvitsee hän. Sieltä on vaikeaa selvitä enää ulos someaikana . Sori mutta kiusattu on aina ylempänä kiusaajaansa. Vaikka hän räjähtää siitä kyllä käsiin.
Kommentit (25)
Olet väärässä. Olin itse kiusaaja ja olen opiskellut uhrejani parempaan ammattiin ja saan heitä parempaa palkkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai jaa? Mulla on kyllä vähän toisenlainen kokemus asiasta. Usein kiusaaja on sosiaalisesti taitava ja suosittu, mutta empatiakyvytön ja ilkeä. Sillä pääsee pitkälle.
Joo just' ,sille kiusatullehan se kiusaaminen tekeekin sitten vain pelkkää hyvää ?!
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Olin itse kiusaaja ja olen opiskellut uhrejani parempaan ammattiin ja saan heitä parempaa palkkaa!
Itsetunnosta tässä puhuttiin ei palkasta. Kiusaajan haaveeksi vaan jää hyvä itsetunto. Kun hän näkee sellaista niin hän räjähtää liitoksissaan. Narsistista raivoahan se.
Vierailija kirjoitti:
Joo just' ,sille kiusatullehan se kiusaaminen tekeekin sitten vain pelkkää hyvää ?!
Lompakkoa se kasvattaa useillä kymmenillä tuhansilla jo alkuun ja siitä voi nauttia etelän lämmössä vaikka luxuslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutatte pettyneiltä miksikähän näin ?
Kiusaaminen ei vaikuta kiusatun itsetuntoon? Eipä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa a. Kaikki tuntemani kiusatut ovat kyllä olleet todella huono itsetuntoisia, muutenhan he kääntäisivät asetelman ihan toisinpäin? Mutta eivät uskalla.
Psykologin teksti aiheesta:
6.2.2014 13.55
Kiusaaja on ilkeä paskiainen
Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.
Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.
Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.
Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.
Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.
Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.
Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.
Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.
Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.
Vesa Nevalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalta psykologilta:
17.11.2016 10.46
Kiusattu voi olla kuka vaan
Vesa Nevalainen
Joku aika sitten tuli haukuttua kiusaajia. Kiusatuista onkin paljon hankalampi puhua. Kiusattuna olemiseen liittyy kasapäin ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä, ja aina joku suuttuu, kun niitä koettaa oikoa.
Ensinnäkin, kiusattu ei välttämättä ole se luokan ylipainoinen rillipää. Joskus tuo tyyppi saattaa olla jopa kiusaaja. Toki lapset ovat hanakoita puuttumaan ulkoisiin asioihin, mutta usein vinoilu loppuu lyhyeen. Rillipää osoittautuu tosi mukavaksi, tai hän pistää kiusaajalle kertaheitolla jauhot suuhun.
Kiusattu ei myöskään välttämättä ole mikään reppana. Monet kiusatut ovat varsin aktiivisia ja menestyviä kansalaisia – kunhan ensin pääsevät eroon kouluajan ilkiöistä. Monet heistä osaavat pitää huolensa lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Joskus kiusatuksi joutuu siksi, että on vahva ja itsevarma, ja kiusaaja ei ole kumpaakaan.
Kiusatuksi voi päätyä kuka tahansa. Omina kouluaikoinani kiusattiin eniten sitä poikaa, jonka ystäväksi kaikki halusivat. Poikaparka ei voinut olla kymmenessä paikassa yhtä aikaa, joten ne yhdeksän muuta alkoivat kiusata suosikkipoikaa silloin, kun hän touhusi jonkun toisen kanssa. Mutta vaikka kiusatuksi valikoituu aika sattumalta, asiasta tulee itseään toteuttava ennuste. Penaa kiusataan siksi, koska Pena on se, jota on aiemminkin kiusattu. Koira pissaa lyhtypylvään juureen, koska muutkin koirat ovat pissanneet juuri siihen samaan paikkaan.
Kiusatuksi joutuminen on syvästi traumatisoivaa, sen myöntävät kaikki. Tässä on se ongelma, että aina sekään ei ole totta. Osa kansalaisista selviää kiusattuna olemisesta melko pienin vaurioin. Heistä tulee iloisia, elämässä pärjääviä pörrääjiä, jotka hädin tuskin muistavat olleensa lapsena kiusattuina.
Mutta osa kiusatuista traumatisoituu. Siitä huolimatta osa kiusatuista tai heidän vanhemmistaan vastustaa raivoisasti kiusatun auttamista vaikkapa psykologin toimesta. Muistan elävästi yhden ensimmäisistä työpäivistäni koulupsykologina. Ehdotin, että olisin keskustellut kiusatun oppilaan kanssa kahden kesken. Oppilaan äiti suuttui ja ihmetteli, miksi ihmeessä. Eikö kiusaajaa pitäisi jututtaa? En osannut vastata silloin. Nyt sanoisin jotenkin näin: ”Tutkimusten mukaan suuri osa kiusatuista traumatisoituu loppuiäkseen. Hän kärsii koko elämänsä, ellen saa auttaa häntä nyt. Minulla on rajallisesti aikaa, ja käytän sen paljon mieluummin mainion poikasi auttamiseen kuin siihen, että jäkätän jotain joutavaa sille toiselle, ilkeälle tyypille”. En ole varma, olisiko tuokaan puhe auttanut.
Osa ihmisistä hermostuu siitäkin, jos kiusatulle aletaan opettaa itsepuolustustaitoja. Ajattelutapa on tällöin se, että siitä ei ole hyötyä, tai on väärin, että kiusatun pitää muuttua. Tässä on puolensa. Toisaalta kokemus osoittaa, että moni kiusaaminen loppuu siihen, kun kiusattu on alkanut pitää puoliaan. Ja itsepuolustustaitoja, jämäkkää omien näkemystensä puolesta taistelua, tarvitsee meistä jokainen, oli kiusattu tai ei.
Kenen sitten pitää vaihtaa koulua, kiusatun vai kiusaajan? Tietysti on väärin, että kiusattu joutuu vaihtamaan. Toisaalta joskus sekin on hyvä vaihtoehto. Välillä on helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä kuin jatkaa päivä toisensa jälkeen paikassa, johon liittyy kasapäin ankeita muistoja. Ja onko uusi koulu todella rangaistus kiusaajalle? Entä jos uusi koulu onkin parempi ja hauskempi paikka? Lähtökohdan pitäisi kai olla se, että kiusaaminen loppuu ja kiusaajalla on edessään haikeampi huominen kuin kiusatulla.
Vierailija kirjoitti:
Psykologin teksti aiheesta:
6.2.2014 13.55
Kiusaaja on ilkeä paskiainen
Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.
Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.
Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.
Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.
Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.
Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.
Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.
Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.
Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.
Vesa Nevalainen
Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Olin itse kiusaaja ja olen opiskellut uhrejani parempaan ammattiin ja saan heitä parempaa palkkaa!
Niinpä. Mieti miten monen itsetunnon tuhosit ainakin joksikin aikaa. Ehkä pidempäänkin. Ja miten he joutuvat sinun takiasi uudelleen maailmankuvaansa rakentamaan.
Paskiainenhan sinä olet. Ihan sama missä ja miten olet koulutettu. Paskakasa. Et muuta.
Halpa olet. Harmaa halpa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo just' ,sille kiusatullehan se kiusaaminen tekeekin sitten vain pelkkää hyvää ?!
Lompakkoa se kasvattaa useillä kymmenillä tuhansilla jo alkuun ja siitä voi nauttia etelän lämmössä vaikka luxuslomalla.
öööö...tä? Nyt oli niin ohutta yläpilveä tuo sun mussutuksesi, ettei mitään rajaa.
Kouluissa kiusaamisen uhriksi joutuneet eivät saa kyllä sentin senttiä rahallisia korvauksia.
Jos taas jotakin Axl-touhua pidät "kiusaamisena", niin se nyt on täyttä bullshittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin teksti aiheesta:
6.2.2014 13.55
Kiusaaja on ilkeä paskiainen
Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.
Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.
Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.
Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.
Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.
Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.
Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.
Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.
Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.
Vesa Nevalainen
Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?
Olet vain vähemmän empaattinen kuin ne ihmiset, jotka eivät kiusaa ketään. Tekisi mieli sanoa, että vähemmän empaattinen kuin useimmat, mutta valitettavasti aika suuri osa ihmisistä tuntuu pilkkaavan niitä erilaisia vähintään selän takana koulussa tai työpaikoilla.
Minusta huutaminen on epä eettinen tapa seurata tunnetiloja. Jos seuraa valheella tunnetiloja ilman tunteita niin voi äkkiä olla itse kiusaaja. Sosiaalisessa mediassa huutamisesta on kyse ja siinä stalkkaamisessa myös ällöttävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin teksti aiheesta:
6.2.2014 13.55
Kiusaaja on ilkeä paskiainen
Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.
Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.
Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.
Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.
Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.
Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.
Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.
Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.
Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.
Vesa Nevalainen
Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?
Olet vain vähemmän empaattinen kuin ne ihmiset, jotka eivät kiusaa ketään. Tekisi mieli sanoa, että vähemmän empaattinen kuin useimmat, mutta valitettavasti aika suuri osa ihmisistä tuntuu pilkkaavan niitä erilaisia vähintään selän takana koulussa tai työpaikoilla.
Niin, voi olla. Olen huomannut että tunnen empatiaa niitä kohtaan jotka eivät voi tilanteelleen mitään, esim juuri pienet lapset. Sitten taas esim joku omien elämänvalintojensa takia ongelmissa oleva ei herätä mitään.
OLeks Aapee nyt pikkusen menny sekasin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin teksti aiheesta:
6.2.2014 13.55
Kiusaaja on ilkeä paskiainen
Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.
Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.
Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.
Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.
Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.
Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.
Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.
Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.
Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.
Vesa Nevalainen
Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?
Tämä on kiusaajille just tyypillistä käyttäytymistä. He valitsevat ihmiset, joihin tuntevat empatiaa. Ovat hurmaavia ja ihania niille joista pitävät, mutta kamalia niille, joista eivät. Jakavat ihmiset arvottomiin ja arvollisiin, hyviin ja pahoihin. He eivät pysty tuntemaan yleistä empatiaa ihmistä kohtaan, vaan valitsevat empatian kohteen omista lähtökohdistaan käsin. Olen tuntenut tällaisia ihmisiä ihan läheisesti muutaman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin teksti aiheesta:
6.2.2014 13.55
Kiusaaja on ilkeä paskiainen
Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.
Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.
Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.
Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.
Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.
Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.
Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.
Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.
Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.
Vesa Nevalainen
Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?
Olet vain vähemmän empaattinen kuin ne ihmiset, jotka eivät kiusaa ketään. Tekisi mieli sanoa, että vähemmän empaattinen kuin useimmat, mutta valitettavasti aika suuri osa ihmisistä tuntuu pilkkaavan niitä erilaisia vähintään selän takana koulussa tai työpaikoilla.
Niin, voi olla. Olen huomannut että tunnen empatiaa niitä kohtaan jotka eivät voi tilanteelleen mitään, esim juuri pienet lapset. Sitten taas esim joku omien elämänvalintojensa takia ongelmissa oleva ei herätä mitään.
Mutta silti, kaikista ei tule kiusaajia. Vaikka en tunne empatiaa jotain ihmistä kohtaan, pystyn käyttäytymään häntä kohtaan hyvin. En alenna hänen ihmisarvoaan, en nöyryytä tai hauku. Väitän kyllä, että vain tietynlaiset ihmiset kykenevät kiusaamiseen.
No nyt on kyllä uhriutumista. kiusaaja tarvitsee kunnoin rangaistuksen, se on välittämistä. Kiusaajan tulee saada seuraus teoistaan, mtuten hän jatkaa kiusamaista vielä aikuisiälläkin.