Haluaisin vielä lapsen, mutta en kestä ajatustakaan siitä ronkkimisesta taas

Kun olin synnyttämässä keskimmäistäni, kätilönä toimiva kätilöopiskelija jostain syystä halusi minut kontilleen siihen synnytyspedille ja siinä asennossa kokeili kohdunsuuta. Juuri silloin sisään pöllähti lääkäriopiskelijoita kierrollaan (näissä muuten mukana leikkipuistosta tuttu äiti). Minä siinä paljas takapuoli pystyssä, kätilön sormet mun sisällä ja karjuin tuskissani supistusten kourissa. I feel you, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pitänyt siitä. Tuli tunne, ettei omista omaa kehoaan vaan on jonkinlainen kasvatusalusta. Lisäksi se, että kuka vaan saa muka kommentoida ja koskea on ällöttävää. Kolmen lapsen verran olen sitä sietänyt, mutta ymmärrän hyvin mistä puhut!

Hyvä että joku ymmärtää. Olen miettinyt miksi.. ainakin minulla on joitakin huonoja kokemuksia.

Esim. esikoisen jälkitarkastuksessa kun varasin aikaa, terveydenhoitaja ilmoitti vaan että se on sitten opetustilanne samalla. Menin sinne ja siellä oli neljä lääkäriopiskelijaa, 3 minun ikäistä miestä ja 1 nainen. Lääkärinä oli eräs nainen, joka on tunnettu tylyydestään tällä paikkakunnalla. Nuorena ensisynnyttäjänä en sitten "uskaltanut" sanoa mitään vastaan. Lääkäri kyseli siinä ne sinänsä normit mutta intiimit kysymykset. Mm. olemmeko jo harrastaneet seksiä ja miltä se tuntui (oliko kipuja). Ehkäisystä. Imetyksestä. Rinnoista. Opiskelijat istui minua vastapäätä. Lopuksi yksi miesopiskelijoista teki sisätutkimuksen. Sen jälkeen lääkäri. Lääkäri vielä moitti että aika löysä vielä tämä alapää, oletko tehnyt yhtään jumppaa.. 

Enpä tiedä. En olisi yhtään tuota halunnut, tilanne oli ahdistava. Vaikka normaali käytäntö, tuntuu ettei minun toiveitani kuunneltu. En todellakaan olisi halunnut sinne kolmea miesopiskelijaa paikalle, ja vielä oman ikäisiä... 

No en tiedä ymmärtääkö monikaan, mutta esim tämmöisiä tilanteita kammoan. 

AP

Minulla samanlainen kokemus. Olin niin nuori ja ensisynnyttäjä, että en todellakaan uskaltanut kieltäytyä. Riskiraskauden takia olin jatkuvasti tutkittavana,sekä ammattilaisten että opiskelijoiden toimesta. Kokemus oli todella ahdistava ja inhottava, mutta olen päässyt siitä yli. He eivät tarkoittaneet mitään pahaa,vaan näkivät minut kliinisesti "tutkimuskohteena" ja yrittivät oppia ammattiaan. Tuo käytännönoppi on hoitoalalla todella tärkeää. Nuo kommentit alapäästäsi tietysti loukkasivat sinua,mutta heille kyseessä oli vain yksi alapää monen joukossa. Ei mitään henkilökohtaista siis. Tästä viisastuneena kuitenkin olen pitänyt napakkaa linjaa uudessa raskaudessa. Koen,että olen jo tarpeeksi toiminut "tutkimuskohteena" ja joku muu saa vuorostaan uhrautua. Minä en suostu enää yhdenkään opiskelijan läsnäoloon,ellen välttämättä niin halua.

Ihan riittävän hyvä syy olla tekemättä lisää lapsia. Samasta syystä me jäätiin 1-lapsisiksi... olisi voinut jäädä tämä ekakin tekemättä jos olisin osannut arvata miten käy. Ihan sama mitä sanoi tai pyysi... sillä ei ollut mitään arvoa, kasvatusalusta niinkuin joku aiemmista sanoi, vain vauvalla väliä vaikka välillä näytti ettei siitä edes tule vauvaa (sitäkään ei saanut sanoa ääneen, että on ihan ok jos meillä ei tuon kierroksen jälkeen sitä vauvaa ole).

Mä taas oon ymmärtänyt tämän vitosen kanssa, että ne kaikki tehdään sinun ja varsinkin vauvan terveyden vuoksi. Ei kannata liikaa ruveta lääkäreitä välttelemään, he yrittävät auttaa.

Tiedän sinun tunteesi, mulla oli ihan sama ja inhosin kaikkia lääkäreitä ja niitä välttelin ja skippasin..

No sitten kävikin pahasti, ihan mun omasta syystä. Kerrasta opin. Onneksi vauva kunnossa. Nyt pyydän vähän ylimääräisiäkin tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin synnyttämässä keskimmäistäni, kätilönä toimiva kätilöopiskelija jostain syystä halusi minut kontilleen siihen synnytyspedille ja siinä asennossa kokeili kohdunsuuta. Juuri silloin sisään pöllähti lääkäriopiskelijoita kierrollaan (näissä muuten mukana leikkipuistosta tuttu äiti). Minä siinä paljas takapuoli pystyssä, kätilön sormet mun sisällä ja karjuin tuskissani supistusten kourissa. I feel you, ap.

Ai kauhee mikä kokemus... tuo olisi juuri minun kammo. Että joku käskee johonkin epämukavaan ja noloon asentoon. Ja vielä jotain yleisöä siihen.. 

Onneksi synnytyssalissa on saanut määrätä itse mitenpäin olen. Paitsi yksi hoitaja vittuili siitä että käytän liikaa ilokaasua ja kätilön pitäisi opettaa minulle hengitystekniikoita. Lopuksi totesi ettei tänne hauskaa olla tultu pitämään, vaan töitä. En kyllä tajua miksi, koska en edes valittanut hänelle mistään tai ylipäätään sanonut sanaakaan hänelle.. (oli lääkärin apuna kun minulle laitettiin epiduraali).

AP

Itse en tee ollenkaan lapsia. En voisi sietää semmoista ronkkimista 9kk ja alatiesynnytystä. HYI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat fiilikset täällä. Kolmannen kohdalla puolitosissani harkitsin jopa kotisynnytystä juuri tästä syystä. Kyllähän kaikki varmasti ymmärtää, miksi tutkitaan, mutta ei sen silti tarvitse tuntua kivalta. Koska ap sun edellinen lapsi on syntynyt? Eikös niitä äitiysneuvolakäyntejä vähennetty paljon tässä pari vuotta sitten? Jos haluatte kolmannen lapsen tosissaan, ei auta muu kuin purra hammasta ja toivoa, ettei ylimääräisiä tutkimuksia tarvita.

2015 syntyi kuopus... pari vuotta eikä muistot ole hälvenneet. Tuntuu vaan pahenevan, ehkä siis ei pitäisi odottaa! 

Kotisynnytys, heh. Toisaalta olis siinä puolensakin. Jos olisi alusta loppuun tuttu kätilö!

 Minulla on ollut sellaistakin kuopuksen raskaudessa että terveydenhoitaja neuvolassa vaihtui kolmeen kertaan.. lääkäreitä neuvolassa oli kaksi.. ultrat teki aina joku uusi ihminen.. No labrassa kun juoksin niin siellä oli sentään lähes aina se yksi ja sama nainen ottamassa niitä alapäänäytteitä. Joskin loppuvaiheessa jo melkein hävetti juosta sielläkin... Synnytyksessä oli kolme eri kätilöä, vaikka synnytys oli onneksi melko lyhyt. Osuttiin kai huonoon saumaan tai jotain :/ 

AP

Itselläkin vaihtui terkkari kahteen kertaan, lääkäreitä oli monta koska kävin tarkastuksissa sekä sairaalan että neuvolan puolella,ultrat teki joka kerta eri ihminen, labrat otti eri ihminen,synnytyksessä oli 4 eri kätilöä ja opiskelija.. En ole osannut asiaa kyllä harmitella jälkikäteen, kun ei etukäteen ollut mitään odotuksia että olisi sama ihminen joka tilanteessa.

Ja jos ne huomauttaa löysästä alapäästä, ruokavaliosta tai jumpasta tai mistä vaan muusta, kannattaa neuvosta ottaa vaari. En ymmärrä oikein miksi aiemmissa raskauksissa angstasin, olen nyt 34 veenä ja läksyni oppineena huomannut, että kyllä ne nyt yleensä tietää, mistä puhuu.

Olen 22v ja itse sanoin että EN suostu opiskelijoiden ronkittavaksi! Se oli sillä selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat fiilikset täällä. Kolmannen kohdalla puolitosissani harkitsin jopa kotisynnytystä juuri tästä syystä. Kyllähän kaikki varmasti ymmärtää, miksi tutkitaan, mutta ei sen silti tarvitse tuntua kivalta. Koska ap sun edellinen lapsi on syntynyt? Eikös niitä äitiysneuvolakäyntejä vähennetty paljon tässä pari vuotta sitten? Jos haluatte kolmannen lapsen tosissaan, ei auta muu kuin purra hammasta ja toivoa, ettei ylimääräisiä tutkimuksia tarvita.

2015 syntyi kuopus... pari vuotta eikä muistot ole hälvenneet. Tuntuu vaan pahenevan, ehkä siis ei pitäisi odottaa! 

Kotisynnytys, heh. Toisaalta olis siinä puolensakin. Jos olisi alusta loppuun tuttu kätilö!

 Minulla on ollut sellaistakin kuopuksen raskaudessa että terveydenhoitaja neuvolassa vaihtui kolmeen kertaan.. lääkäreitä neuvolassa oli kaksi.. ultrat teki aina joku uusi ihminen.. No labrassa kun juoksin niin siellä oli sentään lähes aina se yksi ja sama nainen ottamassa niitä alapäänäytteitä. Joskin loppuvaiheessa jo melkein hävetti juosta sielläkin... Synnytyksessä oli kolme eri kätilöä, vaikka synnytys oli onneksi melko lyhyt. Osuttiin kai huonoon saumaan tai jotain :/ 

AP

Itselläkin vaihtui terkkari kahteen kertaan, lääkäreitä oli monta koska kävin tarkastuksissa sekä sairaalan että neuvolan puolella,ultrat teki joka kerta eri ihminen, labrat otti eri ihminen,synnytyksessä oli 4 eri kätilöä ja opiskelija.. En ole osannut asiaa kyllä harmitella jälkikäteen, kun ei etukäteen ollut mitään odotuksia että olisi sama ihminen joka tilanteessa.

Niin me ollaan erilaisia. Kyllä minä tuon nyt voin sietää. Mutta mieluummin niin että ainakin terveydenhoitaja olisi se yksi tuttu ihminen. Täällä onneksi pyritään siihen että raskausaikana olisi sama terveydenhoitaja kuin sitten myös lapsen kanssa myöhemmin. Nyt molemmilla lapsilla on ollut sama terkka jo parisen vuotta ja olisi myös minun raskaudenaikainen th jos raskaaksi tulisin. Ihan mukavaa. Jos nyt jotain positiivista asiasta pitää sanoa. :p

AP

Minulla oli vaikea endometrioosi ja tutkimukset olivat järjettömän tuskallisia.

Sanoin hoitojen jälkeen gynekologille historiasta ja hän hoiti minua ystävällisesti, kivuttomasti ja inhimillisesti.

Voisitko sanoa hoitoa varatessasi, että kammoat tutkimusta? (Monet kammoavat hammaslääkärikäyntejä ja heistä huolehditaan hyvin hoitojen aikana. Kyseiset tutkimukset ja hoidot eivät minua ole koskaan peloittaneet.)

Onneksi on ymmärtäväisiä hoitohenkilökunnan edustajia.

Toivotan onnea odotukseen. :)

Hui alapää siis oikeasti jää löysäksi synnytyksen jälkeen????? Huuhhuh :DDD

Miks musta tuntuu että ne lääkäriopiskelijat aina pöllähtää paikalle just ''parhaimpaan'' aikaan ;DDD

Ihmettelen teitä, jotka pitävät kuin muuttumattomana luonnonvoimana tapaa, miten odottavaa äitiä tutkitaan.

Kyllä, tutkimukset tehdään vauvan parhaaksi (äidin?).  Mutta vauva hyötyy siitä, että tilanne on äidille mahdollisimman rento ja rauhallinen. Joten pienellä järjenkäytöllä ja intimiteettisuojaa kunnioittamalla saavutetaan jo paljon. Rutiinina AINA tiedustelu, sopiiko, että muita tulee katsomaan tutkimusta. 

Sulla on jo kaksi lasta, et tarvitse enempää. Yritä jo olemassaolevat lapsesi kasvattaa niin  ettei heistä tule seuraavia kampin kiusaajia. Suomeen tarvitaan laki säätelemään perheiden kokoa. Lapset on muutenkin rasittavia ja vanhemmat omassa kuplassa eläviä pallomahoja..

Ymmärrän sinua ap. Minulle jäi todella huonoja kokemuksia yhdestä lääkäristä. Sisätutkimus teki todella kipeää ja tämän kokemuksen jälkeen jännitin aina tutkimuksia. Ne ihmiset, joille ei ole sattunut mitään ikävää, eivät välttämättä ymmärrä muita.

Entä normaalissa raskaudessa? Onko siinä paljon ronkkimisia? Olen käsittänyt, että sisätutkimuksia yms. on vähennetty tuntuvasti. Tavallaan toivon, että ainakin vain rutiinina tehtävät olisivat vähentyneet..

Vierailija kirjoitti:

Entä normaalissa raskaudessa? Onko siinä paljon ronkkimisia? Olen käsittänyt, että sisätutkimuksia yms. on vähennetty tuntuvasti. Tavallaan toivon, että ainakin vain rutiinina tehtävät olisivat vähentyneet..

Eipä taida enää olla kuin sisätutkimus ja alakautta tehtävä nt-ultra raskauden alussa ja seuraava sisätutkimus sitten raskauden lopussa kun on synnytystapa-arvio?

Meitä on näköjään moneen lähtöön... Arvaapa minkä verran niitä ronkkimisia kertyi viisi vuotta kestäneiden lapsettomuushoitojen aikana ennen kuin ensimmäinen raskaus alkoi? Ja joo, toista kierrosta kävin lapsettomuushoidoissa kolme vuotta ja tuloksena nolla raskautta.

Voit mennä vaikka 20. raskausviikolla vasta neuvolaan. Näin minä tein. "Ilmoittauduin" siis vasta silloin. Ei tarvitse mennä sikiämistä seuraavana päivänä, käydä makaamaan gynekologin tuoliin ja todeta "no niin, olen raskaana. Aloittakaa tutkimukset (=ronkkimiset)". Halusin mahdollisimman vähän raskautta edeltäviä neuvolakäyntejä ja ne myös sain. Muutama kerta, ja sinäkin olet uudelleensynnyttäjä. Ja näihin kertoihin liittyi erittäin vähän ronkkimista. Ei ultria vaginan kautta, ei mitään sellaista koska vatsanpeitteiden päältäkin näkyy ultralla. Synnytys tietysti tulee mutten näe sitä ronkkimisena. Eikä mitään opiskelijoita, niistä voit kieltäytyä.