Flegmaattisuus ja laiskuus

Nii ja kaikkea oon yrittänyt: "ottaa itteeni niskasta kii", tehä itelleni viikko-ohjelman jota pitää noudattaa, montaa eri masennuslääkettä kokeiltu jne

Auttakee oikeesti, oon epätoivon partaalla :'(

ap

kuulostat masentuneelta. oletko saanut muuta apua kuin lääkkeet?

Mulla on ihan sama. Mitään en saa päivän aikana aikaiseksi. Jos jaksaa suihkussa käydä, se on jo iso saavutus. Kaupasta pitää tuoda 3-4 päivän ruoat kerralla koska ulos ja kauppaan ei yksinkertaisesti jaksa lähteä edes joka toinen päivä. Kämppä on sotkuinen. Mullakin kokeiltu kaikki mahdolliset lääkkeet, siis ihan kaikki mutta mistään ei ole apua. Terapiasta myöskään.

Tää elämä meni nyt sit näin.

Käyn mt-toimistossa, viime käynnillä sanoi hoitaja et mua ei voi terapioida kun oon niin huonossa kunnossa... :( Sähköhoidostakin olen kyselly mutta lääkärikin oli huolissaan miten kyseinen hoito tapaa tuhoamaan aivojen hermoyhteyksiä ja että tuntuisi pahalta antaa sitä kun olen niin nuorikin vielä. Huolissani olen itsekin ja epäileväinen tehosta, mutta tätä on jatkunut jo pitkään ja tuntuu ettei ole vaihtoehtoja

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan sama. Mitään en saa päivän aikana aikaiseksi. Jos jaksaa suihkussa käydä, se on jo iso saavutus. Kaupasta pitää tuoda 3-4 päivän ruoat kerralla koska ulos ja kauppaan ei yksinkertaisesti jaksa lähteä edes joka toinen päivä. Kämppä on sotkuinen. Mullakin kokeiltu kaikki mahdolliset lääkkeet, siis ihan kaikki mutta mistään ei ole apua. Terapiasta myöskään.

Tää elämä meni nyt sit näin.

Niimpä, samassa veneessä siis kellutaan. Mitä ihmettä tää on? Mutta en kyllä suostu luovuttamaan ja sanomaan että tää oli tässä. :(

älkää sanoko ettei mistään ole apua vaikka siltä ehkä tuntuukin! siskollani alkoi mt-ongelmat alakouluiässä ja monta vuotta meni väärällä diagnoosilla ja ties missä hoitokokeiluissa. Oikean diagnoosin selvittyä (tähän meni n. 6 vuotta) asiat menneet hitaasti parempaan suuntaan, vaikka ongelmat on isoja. voimia!

Vierailija kirjoitti:

Käyn mt-toimistossa, viime käynnillä sanoi hoitaja et mua ei voi terapioida kun oon niin huonossa kunnossa... :( Sähköhoidostakin olen kyselly mutta lääkärikin oli huolissaan miten kyseinen hoito tapaa tuhoamaan aivojen hermoyhteyksiä ja että tuntuisi pahalta antaa sitä kun olen niin nuorikin vielä. Huolissani olen itsekin ja epäileväinen tehosta, mutta tätä on jatkunut jo pitkään ja tuntuu ettei ole vaihtoehtoja

ap

Sähköshokkihoito voi vaikuttaa erityisesti heikentävästi lyhytkestoiseen muistiin. Eräs tuttuni (keski-iän reippaasti ylittänyt) on tätä hoitoa saanut ja juurikin on muistin kanssa ongelmia. En siis yhtään ihmettele jos lääkärit eivät tätä nuorten ihmisten kohdalla mieluusti lähde kokeilemaan.

Miten ns. tavallinen ihminen saa itsensä jaksamaan ? Vaikka ei oo mitään ruusuista arki aina silläkään vaan aina ei jaksais? Niin mistä saa voimaa puuhasteluun? Kiinnostaisi tietää.

ja jos löytyis jotain keittiöpsykologien teorioita siitä, miten tää alkais taas onnistua?

ap

Mietipä meidän Suomen sodissa olleita. Halusiko ne miehet lähtee kohti ylivoimasta vastustajaa, kun pommit paukkui ja luodit viuhtoi? Halusivatko tai huvittiko? Olisiko ollut kivempi jäädä siihen hankeen makaamaan, kuin nousta luotisateeseen ja rynniä eteenpäin? Samalla lailla ne kotityöt on vaan pakko tehdä. Halusipa tai ei. Huvittipa vai ei. Koti on vaan pakko pitää siistinä. Tiskit tiskattava, pyykit pestävä, imuroitava jne.  Ne on vaan tehtävä. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee.

Mietipä meidän Suomen sodissa olleita. Halusiko ne miehet lähtee kohti ylivoimasta vastustajaa, kun pommit paukkui ja luodit viuhtoi? Halusivatko tai huvittiko? Olisiko ollut kivempi jäädä siihen hankeen makaamaan, kuin nousta luotisateeseen ja rynniä eteenpäin? Samalla lailla ne kotityöt on vaan pakko tehdä. Halusipa tai ei. Huvittipa vai ei. Koti on vaan pakko pitää siistinä. Tiskit tiskattava, pyykit pestävä, imuroitava jne.  Ne on vaan tehtävä. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä meidän Suomen sodissa olleita. Halusiko ne miehet lähtee kohti ylivoimasta vastustajaa, kun pommit paukkui ja luodit viuhtoi? Halusivatko tai huvittiko? Olisiko ollut kivempi jäädä siihen hankeen makaamaan, kuin nousta luotisateeseen ja rynniä eteenpäin? Samalla lailla ne kotityöt on vaan pakko tehdä. Halusipa tai ei. Huvittipa vai ei. Koti on vaan pakko pitää siistinä. Tiskit tiskattava, pyykit pestävä, imuroitava jne.  Ne on vaan tehtävä. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee.

Sanoit juuri jalattomalle ihmiselle: "Kyllä sun on juostava kilometri kymmenessä minuutissa. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee."

Vamma kuin vamma, tätä et ole vielä tajunnut ja se on sinun vammasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä meidän Suomen sodissa olleita. Halusiko ne miehet lähtee kohti ylivoimasta vastustajaa, kun pommit paukkui ja luodit viuhtoi? Halusivatko tai huvittiko? Olisiko ollut kivempi jäädä siihen hankeen makaamaan, kuin nousta luotisateeseen ja rynniä eteenpäin? Samalla lailla ne kotityöt on vaan pakko tehdä. Halusipa tai ei. Huvittipa vai ei. Koti on vaan pakko pitää siistinä. Tiskit tiskattava, pyykit pestävä, imuroitava jne.  Ne on vaan tehtävä. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee.

Sanoit juuri jalattomalle ihmiselle: "Kyllä sun on juostava kilometri kymmenessä minuutissa. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee."

Vamma kuin vamma, tätä et ole vielä tajunnut ja se on sinun vammasi.

No kerropa sinä sitten viisaampana mitä niille pitäs sanoa? Sinulta varmaan löytyy hyvä vastaus?

Mitä puuhastelua pitäisi olla kokonajan tekemässä? Jos asuu yksin, niin kai sitä voi itse määrätä siivousrytmit sun muut. Okei ihan oman hygienian ja terveellisyyden nimissä kannattaa nyt kämppä pitää kohtuullisessa kunnossa ja näin, mutta en nyt näe, että kyseinen toiminta vaatisi jotakin jatkuvaa puuhastelua. Oleminen on ihan jees.

Tiskit tiskattava, pyykit pestävä, imuroitava jne.  Ne on vaan tehtävä. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee.

Voisi kysyä, että mitä vitun väliä? Itse pyöritän joka päivä vähintään kolme tuntia pyykkikonetta. Tiskaan ja imuroin ja teen muuta siivousta pari tuntia päivässä. Poistun silti kotoani noin kaksi kertaa viikossa. Olen korkeasti koulutettu pitkäaikaistyötön, eikä minulla ole ihmiskontakteja. Huononisiko elämäni, jos vähentäisin siivousta?

Rahat pois vaan, kyllä se työntekohalu sieltä löytyy. Ja sitä kautta ilo. 

Sanon tämän ihan kaikella ystävällisyydellä, pakko on jumalattoman sielun ystävä. 

Muuta ei minun mielestä tarvi tehdä, jos ei halua, kunhan töitä tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Rahat pois vaan, kyllä se työntekohalu sieltä löytyy. Ja sitä kautta ilo. 

Sanon tämän ihan kaikella ystävällisyydellä, pakko on jumalattoman sielun ystävä. 

Muuta ei minun mielestä tarvi tehdä, jos ei halua, kunhan töitä tekee. 

Mutta ei etätöitä. Siihen vedetään raja.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä meidän Suomen sodissa olleita. Halusiko ne miehet lähtee kohti ylivoimasta vastustajaa, kun pommit paukkui ja luodit viuhtoi? Halusivatko tai huvittiko? Olisiko ollut kivempi jäädä siihen hankeen makaamaan, kuin nousta luotisateeseen ja rynniä eteenpäin? Samalla lailla ne kotityöt on vaan pakko tehdä. Halusipa tai ei. Huvittipa vai ei. Koti on vaan pakko pitää siistinä. Tiskit tiskattava, pyykit pestävä, imuroitava jne.  Ne on vaan tehtävä. Niin kaikki ns. tavalliset ihmiset tekee.

Eli pakotat itsesi tekemään kotityöt ja muut pakolliseksi luokittelemasi asiat: keräät kaiken tahdonvoimasi ja käyt hommiin. Voisi olla apua itsellenikin tuosta talvisodan ajattelusta, ajattelis aina että on henki kyseessä jokaisen tehtävän kohdalla. :D Tosin multa ei löydy sellaisia ehtymättömiä voimavaroja että siltikään saisi kaikkea tehtyä vaikka joku kirveellä uhkaisi..

T.ap

Vierailija kirjoitti:

Rahat pois vaan, kyllä se työntekohalu sieltä löytyy. Ja sitä kautta ilo. 

Sanon tämän ihan kaikella ystävällisyydellä, pakko on jumalattoman sielun ystävä. 

Muuta ei minun mielestä tarvi tehdä, jos ei halua, kunhan töitä tekee. 

Todella harva on työtön vapaasta tahdostaan. Joko töitä ei löydy tai henkilö voi olla sairas ja työkyvytön. Se on vain arpapeliä kuka saa huonot kortit. En ymmärrä miksi niitä joilla on muutenkin asiat huonommin (kuin esimerkiksi sinulla ilmeisesti )pitäisi rangaista ja tehdä heidän elämästään vielä tuskaisampaa. Mielen köyhyyttä on mielestäni tälläinen ettei osata nähdä oman navan ympärille.

Kyllä se vaan on oikeasti niin, että jos sattuu saamaan töitä, niin elämänlaatu paranee huomattavasti jo siitä, että on joku rutiini ja tapaa muita ihmisiä. Mä olen ollut nyt työttömänä muutaman kuukauden ja olen tulla hulluksi täällä neljän seinän sisällä. Antaisin mitä tahansa, jos saisin töitä. Joka päivä katson uudet työpaikat ja olen laittanut jokaiseen sopivaan hakemuksen. Olisin valmis vaikka palkattomaan työhön tai vapaaehtoistyöhön mieluummin kuin sekoaisin tänne himaan, joka on kohta lähellä. Tosin olen jo niin menettänyt itsetuntoni, etten tiedä, ottaako kukaan minua enää töihin.Tää on ihan kamalaa!